Rahoitus pankista varmistui. Pankkivirkailijan mukaan päänvaivaa heille oli aiheuttanut pohdinta, onko asuntosijoittamiseni jo ammattimaista vai ei. Lopputulema oli se että neljä sijoitusasuntoa on vielä "harrastamista", viides tekee siitä ammattimaista. Näin ollen sain rahoituksen mielestäni kohtuullisen hyvällä, 0,6% marginaalilla. Kohtuullisen lyhyestä yrittäjyydestäni johtuen minulla ei tässä vaiheessa ole kovinkaan kummoisia neuvotteluasemia pankkiin päin, siihenkin nähden marginaali on ihan ok. Mutta 180 euron maksu lainan nostosta on härskiä rahastusta! Täytyy vielä yrittää neuvotella sitä kohtuullisemmaksi kun pääsen pankkiin paikan päälle.
Vapaa kauppa-aikakin löytyi, alkavan viikon perjantai aamuksi. Tämä aika sopi myyjällekin, eli palaset loksahtelevat kohdalleen. Sain kauppakirjaluonnoksen myyjältä eilen, ja se näytti kaikin puolin asialliselta. Ainoa kysymys puoleltani koski sitä, missä muodossa myyjän allekirjoituksen pitää kauppakirjassa olla kun myyjänä on kuolinpesä. Tämä asia täytyy vielä tarkistaa ennen perjantain kauppoja.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Uusi asunto!
Joskus elämässä tapahtuu ihmeellisiä asioita. Eilinen oli yksi niistä päivistä. Aamulla herätessäni, en vielä tiennyt että ostan uuden asunnon...! Olen tilannut Oikotie.fi:n vahtipalvelusta ilmoituksen sähköpostiini, mikäli niistä taloista joista omistan asunnon, tulee asuntoja myyntiin. Eilen iltapäivällä kirjauduin sisään yksityissähköpostiini ja huomasin, että eräästä talosta oli juuri tullut myyntiin yksiö, mielestäni alle markkinahinnan. Myyjänä oli yksityinen henkilö ja soitin hänelle. Sovimme esittelyn tunnin kuluttua. Asunto oli herättänyt runsaasti mielenkiintoa ja olin kuulemma ensimmäinen joka asuntoon pääsi tutustumaan.
Jännittyneenä menin sitten paikalle sovittuun aikaan ja pääsin katsomaan asuntoa. Asunto oli jopa parempi kuin mitä kuvien perusteella olisin uskonut. Ainoa miinus tuli kylpyhuoneesta joka oli kyllä siisti, mutta ei laatoitettu. Jätin asunnosta tarjouksen ja jatkoin työpäivää. Illalla olin jo lähestulkoon unohtanut koko jutun, kunnes myyjä soitti minulle, ja ilmoitti että asunnosta oli tullut useita tarjouksia, mutta vain kolme vakavasti otettavaa tarjousta, yksi niistä omani. Myyjä sanoi, että kaikki kolme ostajaa voivat jättää halutessaan uuden tarjouksen seuraavaan aamuun klo 11.00 mennessä, ja näistä myyjä valitsee parhaan tarjouksen. Ok.
Laskeskelin mielessäni vuokratuottoa ja arvonnousua, ja pyörittelin mielessäni kahta mahdollista tarjoussummaa. Loppujen lopuksi päädyin alempaan summaan ajattelen, että niin käy kuin käy. Lähetin tarjoukseni ja ajattelin että "Herran haltuun". Muutaman tunnin päästä sain puhelun myyjältä. Ja, kyllä, minä joka en koskaan voita missään mitään (vrt. aikaisempi kirjoitus asunnon lunastuksesta), "voitin" tarjouksellani kanssaostajani ja sain asunnon! Puuh! Tapasimme iltapäivällä myyjän kanssa pankissa, ja tarkistin siellä kaikki asuntoon liittyvät dokumentit. Koska myyjä on yksityishenkilö, olin erityisen huolellinen asiakirjojen kanssa. Käsiraha on liian iso summa menetettäväksi huijarille! Kun kaikki näytti olevan kunnossa, maksoin käsirahan.
Nyt vain odottelen vastausta pankistani koskien rahoitusta. En tarvitse rahoitusta asunnon koko hinnalle, ja koska minulla oli jo keväällä saatu lupaus huomattavasti isommalle lainalle, en epäröinyt tehdä tarjousta ilman tietoa lainasta. Toivon mukaan ensi viikolla päästään kaupantekoon!
Jännittyneenä menin sitten paikalle sovittuun aikaan ja pääsin katsomaan asuntoa. Asunto oli jopa parempi kuin mitä kuvien perusteella olisin uskonut. Ainoa miinus tuli kylpyhuoneesta joka oli kyllä siisti, mutta ei laatoitettu. Jätin asunnosta tarjouksen ja jatkoin työpäivää. Illalla olin jo lähestulkoon unohtanut koko jutun, kunnes myyjä soitti minulle, ja ilmoitti että asunnosta oli tullut useita tarjouksia, mutta vain kolme vakavasti otettavaa tarjousta, yksi niistä omani. Myyjä sanoi, että kaikki kolme ostajaa voivat jättää halutessaan uuden tarjouksen seuraavaan aamuun klo 11.00 mennessä, ja näistä myyjä valitsee parhaan tarjouksen. Ok.
Laskeskelin mielessäni vuokratuottoa ja arvonnousua, ja pyörittelin mielessäni kahta mahdollista tarjoussummaa. Loppujen lopuksi päädyin alempaan summaan ajattelen, että niin käy kuin käy. Lähetin tarjoukseni ja ajattelin että "Herran haltuun". Muutaman tunnin päästä sain puhelun myyjältä. Ja, kyllä, minä joka en koskaan voita missään mitään (vrt. aikaisempi kirjoitus asunnon lunastuksesta), "voitin" tarjouksellani kanssaostajani ja sain asunnon! Puuh! Tapasimme iltapäivällä myyjän kanssa pankissa, ja tarkistin siellä kaikki asuntoon liittyvät dokumentit. Koska myyjä on yksityishenkilö, olin erityisen huolellinen asiakirjojen kanssa. Käsiraha on liian iso summa menetettäväksi huijarille! Kun kaikki näytti olevan kunnossa, maksoin käsirahan.
Nyt vain odottelen vastausta pankistani koskien rahoitusta. En tarvitse rahoitusta asunnon koko hinnalle, ja koska minulla oli jo keväällä saatu lupaus huomattavasti isommalle lainalle, en epäröinyt tehdä tarjousta ilman tietoa lainasta. Toivon mukaan ensi viikolla päästään kaupantekoon!
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Uusi hallitus ja sen vaikutukset asuntosijoittajaan
Kun nyt sitten pitkällisen väännön jälkeen maahan on saatu six-pack-hallitus, on aika pohtia, miten uusi hallitus vaikuttaa asuntosijoittajaan. Suomessa (ja varmaan kaikissa kehittyneissä maissa) hallituksen vaihdokset saattavat tuoda joskus isojakin muutoksia sijoittajien kohteluun. Sijoittajana kaipaan yli kaiken ennustettavuutta ja vakaata politiikkaa mahdollisin pienin muutoksin. Uskon, että suurin osa (asunto)sijoittajista yhtyy tähän toiveeseeni.
Pikaisesti hallitusohjelmaa selattuani, löydän siitä kaksi asuntosijoittamiseen vaikuttavaa kohtaa:
1. Pääomatulojen verotus nousee 28 prosentista 30 prosenttiin ja muuttuu progressiivisesti 32 prosenttiin 50.000 euron ylittävältä osalta.
Pääomatuloveron korotus on valitettavaa, mutta odotettua. Jollain toisella hallituskokoonpanolla korotus olisi ehkä ollut pienempi, 1%-yksikön suuruinen, mutta nyt muodostetulla, pitkälti vasemmistolaiset arvot omaavalla hallituksella tämä korotus oli odotettu. Pääomatuloveron korotusta on perustettu lähinnä "sosiaalisella oikeudenmukaisuudella", jonka merkitys vasemmistolle taitaa olla hieman eri kuin esimerkiksi minulle, mutta koska tämä ei ole politiikan blogi, en nyt puutu tähän asiaan enempää.
Käytännössä tämä kahden prosenttiyksikön korotus merkitsee lisää nousevia kuluja asuntosijoittajalle. Ikävä lisä jo muutenkin reippaasti tänä keväänä kohonneisiin kustannuksiin. Kevään yhtiökokouksissa sijoitusasuntojeni taloyhtiöissä kaikissa nostettiin hoitovastikkeita, enimmillään lähes parikymmentä prosenttia! Aika rankkaa. Käytännössä veron korotus vaikuttaa esim näin: Helsingissä keskivertoyksiön vuokra on 600 euroa kuussa, eli 7.200 euroa vuodessa. Mikäli vastike ja muut kulut ovat esim 150 euroa kuussa, eli 1800 euroa vuodessa, on verotettava vuokratulo 5.400 euroa vuodessa. Nykyisellä 28% verokannalla nettotulo on siis 3.888 euroa vuodessa. Ensi vuonna nettotulo on vastaavasti 3.780 euroa. Eli asuntosijoittaja menettää vuodessa tuloa 108 euroa, yhdeksän euroa kuukaudessa. Tässä vaiheessa jokainen ajatteleva sijoittaja on jo keksinyt miten ongelma ratkeaa: korottamalla vuokraa esim. 10 euroa kuukaudessa seuraavana vuokrantarkistuspäivänä. Ongelma ratkaistu. Eli lopputulos tästä "sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta" on automaattisesti vuokrien kohoaminen. Kaikki vuokranantajat eivät varmaankaan siirrä kohonneita kuluja suoraan vuokriin, mutta uskon, että suurin osa itseään asuntosijoittajiksi kutsuvista tulee näin tekemään. Ja mikäs siinä, jos tarkoituksena ei ole olla hyväntekijä, vaan saada sijoitukselleen tuottoa, on tämä mielestäni täysin oikea ratkaisu.
2. Hallitus korottaa työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea 100 eurolla kuussa. Lisäksi yleistä asumistukea uudistetaan muun muassa korottamalla enimmäisasumismenoja.
Ainakin Helsingissä yksiöiden vuokrataso määräytyy hyvin pitkälle "sossun" maksamien maksimiasumistukien mukaan. Tällä hetkellä normiyksiöstä saatava tuki on n. 600 euroa, eli tästä summasta on tullut aika lailla standardivuokra kantakaupungin pikkuyksiöistä. Jos ja kun tätä enimmäistukea nostetaan, uskon, että markkinavuokrat nousevat aika lailla automaattisesti mukana. Eli ne, jotka Helsingissä itse rahoittavat oman vuokra-asumisensa joutuvat nielemään entistä korkeampia vuokrapyyntöjä. Mielenkiintoista nähdä, kuinka korkeaksi tämä vuokrataso tulee yksiöissä nousemaan. Mikäli palkkakehitys ei nouse vastaavasti, voi olla että jotkut vuokralaiset joutuvat muuttamaan kauemmaksi keskustasta halvempiin asuntoihin.
Elämme kaikin puolin mielenkiintoisia aikoja. Suomen kestävyysvaje, Kreikan ja Portugalin tilanne, USAn heikko taloustilanne, ja Nokian luisuminen vaikuttavat talouteen monin eri tavoin. Tämä kaikki heijastuu tavalla tai toisella myös asuntosijoittajan elämään ja päätöksen tekoon. Koska asuntosijoittaminen on ainakin minulle pitkän tähtäimen sijoitusta, en aio ainakaan tässä vaiheessa hötkyillä mihinkään suuntaan. Tosin, yksi mielenkiintoinen ja tutkimisen arvoinen vaihtoehto on sijoitusasuntojen yhtiöittäminen osakeyhtiöksi. Yritysverokanta on laskemassa yhdellä prosenttiyksiköllä 25%, joten tässä saattaisi olla asuntosijoittajalle mahdollisuus keventää verotusta. Asiaa kannataa ehdottomasti tutkia, ja aion palata tähän jossain vaiheessa tässä blogissa.
Pikaisesti hallitusohjelmaa selattuani, löydän siitä kaksi asuntosijoittamiseen vaikuttavaa kohtaa:
1. Pääomatulojen verotus nousee 28 prosentista 30 prosenttiin ja muuttuu progressiivisesti 32 prosenttiin 50.000 euron ylittävältä osalta.
Pääomatuloveron korotus on valitettavaa, mutta odotettua. Jollain toisella hallituskokoonpanolla korotus olisi ehkä ollut pienempi, 1%-yksikön suuruinen, mutta nyt muodostetulla, pitkälti vasemmistolaiset arvot omaavalla hallituksella tämä korotus oli odotettu. Pääomatuloveron korotusta on perustettu lähinnä "sosiaalisella oikeudenmukaisuudella", jonka merkitys vasemmistolle taitaa olla hieman eri kuin esimerkiksi minulle, mutta koska tämä ei ole politiikan blogi, en nyt puutu tähän asiaan enempää.
Käytännössä tämä kahden prosenttiyksikön korotus merkitsee lisää nousevia kuluja asuntosijoittajalle. Ikävä lisä jo muutenkin reippaasti tänä keväänä kohonneisiin kustannuksiin. Kevään yhtiökokouksissa sijoitusasuntojeni taloyhtiöissä kaikissa nostettiin hoitovastikkeita, enimmillään lähes parikymmentä prosenttia! Aika rankkaa. Käytännössä veron korotus vaikuttaa esim näin: Helsingissä keskivertoyksiön vuokra on 600 euroa kuussa, eli 7.200 euroa vuodessa. Mikäli vastike ja muut kulut ovat esim 150 euroa kuussa, eli 1800 euroa vuodessa, on verotettava vuokratulo 5.400 euroa vuodessa. Nykyisellä 28% verokannalla nettotulo on siis 3.888 euroa vuodessa. Ensi vuonna nettotulo on vastaavasti 3.780 euroa. Eli asuntosijoittaja menettää vuodessa tuloa 108 euroa, yhdeksän euroa kuukaudessa. Tässä vaiheessa jokainen ajatteleva sijoittaja on jo keksinyt miten ongelma ratkeaa: korottamalla vuokraa esim. 10 euroa kuukaudessa seuraavana vuokrantarkistuspäivänä. Ongelma ratkaistu. Eli lopputulos tästä "sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta" on automaattisesti vuokrien kohoaminen. Kaikki vuokranantajat eivät varmaankaan siirrä kohonneita kuluja suoraan vuokriin, mutta uskon, että suurin osa itseään asuntosijoittajiksi kutsuvista tulee näin tekemään. Ja mikäs siinä, jos tarkoituksena ei ole olla hyväntekijä, vaan saada sijoitukselleen tuottoa, on tämä mielestäni täysin oikea ratkaisu.
2. Hallitus korottaa työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea 100 eurolla kuussa. Lisäksi yleistä asumistukea uudistetaan muun muassa korottamalla enimmäisasumismenoja.
Ainakin Helsingissä yksiöiden vuokrataso määräytyy hyvin pitkälle "sossun" maksamien maksimiasumistukien mukaan. Tällä hetkellä normiyksiöstä saatava tuki on n. 600 euroa, eli tästä summasta on tullut aika lailla standardivuokra kantakaupungin pikkuyksiöistä. Jos ja kun tätä enimmäistukea nostetaan, uskon, että markkinavuokrat nousevat aika lailla automaattisesti mukana. Eli ne, jotka Helsingissä itse rahoittavat oman vuokra-asumisensa joutuvat nielemään entistä korkeampia vuokrapyyntöjä. Mielenkiintoista nähdä, kuinka korkeaksi tämä vuokrataso tulee yksiöissä nousemaan. Mikäli palkkakehitys ei nouse vastaavasti, voi olla että jotkut vuokralaiset joutuvat muuttamaan kauemmaksi keskustasta halvempiin asuntoihin.
Elämme kaikin puolin mielenkiintoisia aikoja. Suomen kestävyysvaje, Kreikan ja Portugalin tilanne, USAn heikko taloustilanne, ja Nokian luisuminen vaikuttavat talouteen monin eri tavoin. Tämä kaikki heijastuu tavalla tai toisella myös asuntosijoittajan elämään ja päätöksen tekoon. Koska asuntosijoittaminen on ainakin minulle pitkän tähtäimen sijoitusta, en aio ainakaan tässä vaiheessa hötkyillä mihinkään suuntaan. Tosin, yksi mielenkiintoinen ja tutkimisen arvoinen vaihtoehto on sijoitusasuntojen yhtiöittäminen osakeyhtiöksi. Yritysverokanta on laskemassa yhdellä prosenttiyksiköllä 25%, joten tässä saattaisi olla asuntosijoittajalle mahdollisuus keventää verotusta. Asiaa kannataa ehdottomasti tutkia, ja aion palata tähän jossain vaiheessa tässä blogissa.
torstai 7. huhtikuuta 2011
Kannattaako asunnon lunastus? OSA II
Jatkoa seuraa pari viikkoa sitten aloittamaani postaukseen. Sain taloyhtiöltä ilmoituksen, jossa vahvistettiin asunnon myynti ulkopuoliselle ostajalle. Hinta oli hieman korkeampi kuin mihin olin varautunut, noin 6000 euroa yli suunnitellun budjetin. Lisää mietittävää siis! Koko lunastusprosessi tuli siinä mielessä mielenkiintoiseen aikaan, että sain lunastuskirjeen päivää ennen kahden viikon pituisen ulkomaan matkan alkua ja lunastusajan päättyminen osui tietysti matkan ajaksi. Ja matkustin siis seitsemän aikavyöhykkeen päähän Suomesta. No, ei hätää, moderni tietotekniikka tulee tässäkin avuksi!
Niin sitten loma alkoi, ja kypsyttelin edelleen päätöstäni lunastusasiassa. Sitä mukaa kun aika kului, vahvistui päätökseni siitä, että lunastus on minulle kannattava sijoitus, vaikka hinta nousikin yli laskelmieni. Saisin tarvittavan rahoituksen lainan ja säästöjen avulla kokoon. Suurena taktikkona päätin, että ilmoitan isännöitsijälle lunastusaikeestani vasta lunastusajan lopulla. Mieluiten olisin ilmoittanut lunastuksestani vasta viimeisenä mahdollisena päivänä, mutta ottaen huomioon sijaintini ulkomailla, en halunnut riskeerata mahdollista viestin perille menoa, ja soitin isännöitsijälle kolme arkipäivää ennen lunastusajan päättymistä.
Kun sain isännöitsijän langan päähän, oli hänellä yllättävä tieto; asunnosta oli tullut toinenkin lunastusvaatimus! En siis ollutkaan "varma voittaja" tässä pelissä! Damn! Kieltämättä fiiliset vähän latistuivat, mutta ei auta itku markkinoilla. Isännöitsijän ohjeiden mukaisesti tein lunastuskirjeen, allekirjoitin sen, skannasin sen ja lähetin sähköpostin liitteenä isännöitsijälle. Helppoa ja nykyaikaista! Pyysin isännöitsijää vahvistamaan, että hän on saanut kirjeeni määräajan puitteissa. Arvatkaa vahvistiko hän? Vietin viimeisenä lunastuspäivänä tuskan hetkiä, kun kello Suomessa lähestyi jo iltaa, enkä ollut kuullut isännöitsijästä pihahdustakaan, enkä enää tavoittanut häntä puhelimitse! Lopulta en keksinyt muuta kuin soittaa taloyhtiömme hallituksen puheenjohtajalle ja kysyä, onko hän tietoinen aikeistani. Hän ei tiennyt kirjeestäni, mutta lupasi hoitaa ilmoituksen isännöitsijälle. Lähetin hänelle vielä tekstiviestin puhelumme jälkeen (minäkö maaninen?) jossa varmistin, että viestin on varmasti vastaanotettu! Ja seuraavana päivänä isännöitsijältä tuli viesti, jossa kerrottiin, että koska lunastajia on enemmän kuin yksi, järjestetään asunnosta arvontatilaisuus lunastajien kesken...!
Sitten siirrytäänkin ajassa viikko eteenpäin, tähän päivään. Lunastusarvonta järjestettiin isännöitsijäntoimistossa aamupäivällä, eli sinne siis. Paikalle saapuessani toinen lunastajakandidaatti, sijoittaja hänkin, oli jo saapunut paikalle. Tunnelma oli hieman jännittynyt ja kyräilevä, kuinkahan tässä käy...? Paikalla oli myös isännöitsijä ja taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Siinä ennen arvontaa jutustellessamme paljastui kuin vahingossa, että asuntoon oli kolmaskin lunastaja!! Ziisus, mikä ihmeen kultakaivos tämä asunto oikein on kaikkien mielestä?! Kolmas lunastaja saapui juuri tasan arvonnan alkamisen aikaan. Kaikkien kolmen lunatajan arpaliput laitettiin kulhoon ja sekoitettiin. Tässä vaiheessa isännöitsijä vielä varmisti, että kaikilla lunastajilla on rahoitus koossa välittömästi. Sanoin, että saan rahat kokoon muutamalla puhelinsoitolla ja sama tilanne tuntui olevan kanssakilpailijoillani.
Jännitys tiivistyi.....onnetar nosti voittoarvan.....ja voittaja on.....en minä, vaan viimeisenä kilpaan ilmoittautunut lunastaja. Varsinainen musta hevonen! Tuloksen paljastuttua isännöitsijä kysyi, hyväksymmekö arvonnan tuloksen. No, mitäs siihen muuta oikein voi sanoa kuin että "joo". Hetken leikittelin ajatuksella, että alan hulluna riehumaan ja heittelemään tavaroita seinälle, olisi ainakin ollut tunnetta mukana! =)
Kiitimme toisen epäonnisen kanssa ja poistuimme kauniin keväiseen Helsingin aamuun!
Summa summarum; tälläistä tämä (asunto)sijoittaminen välillä on, hommat ei aina mene niinkuin toivoisi. Tottakai asunnon menetys harmitti (tosin, se ei tullut yllätyksenä, sillä en ole ikinä voittanut mitään missään arpajaisissa!), mutta tästäkin päästään yli. Oma lainataakkani ei siis kasvanut tällä kertaa ja voin käyttää lainaa mahdollisesti jossain vaiheessa johonkin muuhun asuntosijoitukseen. Mielenkiintoinen kokemus tämä lunastusprosessi oli kaiken kaikkiaan!
Niin sitten loma alkoi, ja kypsyttelin edelleen päätöstäni lunastusasiassa. Sitä mukaa kun aika kului, vahvistui päätökseni siitä, että lunastus on minulle kannattava sijoitus, vaikka hinta nousikin yli laskelmieni. Saisin tarvittavan rahoituksen lainan ja säästöjen avulla kokoon. Suurena taktikkona päätin, että ilmoitan isännöitsijälle lunastusaikeestani vasta lunastusajan lopulla. Mieluiten olisin ilmoittanut lunastuksestani vasta viimeisenä mahdollisena päivänä, mutta ottaen huomioon sijaintini ulkomailla, en halunnut riskeerata mahdollista viestin perille menoa, ja soitin isännöitsijälle kolme arkipäivää ennen lunastusajan päättymistä.
Kun sain isännöitsijän langan päähän, oli hänellä yllättävä tieto; asunnosta oli tullut toinenkin lunastusvaatimus! En siis ollutkaan "varma voittaja" tässä pelissä! Damn! Kieltämättä fiiliset vähän latistuivat, mutta ei auta itku markkinoilla. Isännöitsijän ohjeiden mukaisesti tein lunastuskirjeen, allekirjoitin sen, skannasin sen ja lähetin sähköpostin liitteenä isännöitsijälle. Helppoa ja nykyaikaista! Pyysin isännöitsijää vahvistamaan, että hän on saanut kirjeeni määräajan puitteissa. Arvatkaa vahvistiko hän? Vietin viimeisenä lunastuspäivänä tuskan hetkiä, kun kello Suomessa lähestyi jo iltaa, enkä ollut kuullut isännöitsijästä pihahdustakaan, enkä enää tavoittanut häntä puhelimitse! Lopulta en keksinyt muuta kuin soittaa taloyhtiömme hallituksen puheenjohtajalle ja kysyä, onko hän tietoinen aikeistani. Hän ei tiennyt kirjeestäni, mutta lupasi hoitaa ilmoituksen isännöitsijälle. Lähetin hänelle vielä tekstiviestin puhelumme jälkeen (minäkö maaninen?) jossa varmistin, että viestin on varmasti vastaanotettu! Ja seuraavana päivänä isännöitsijältä tuli viesti, jossa kerrottiin, että koska lunastajia on enemmän kuin yksi, järjestetään asunnosta arvontatilaisuus lunastajien kesken...!
Sitten siirrytäänkin ajassa viikko eteenpäin, tähän päivään. Lunastusarvonta järjestettiin isännöitsijäntoimistossa aamupäivällä, eli sinne siis. Paikalle saapuessani toinen lunastajakandidaatti, sijoittaja hänkin, oli jo saapunut paikalle. Tunnelma oli hieman jännittynyt ja kyräilevä, kuinkahan tässä käy...? Paikalla oli myös isännöitsijä ja taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Siinä ennen arvontaa jutustellessamme paljastui kuin vahingossa, että asuntoon oli kolmaskin lunastaja!! Ziisus, mikä ihmeen kultakaivos tämä asunto oikein on kaikkien mielestä?! Kolmas lunastaja saapui juuri tasan arvonnan alkamisen aikaan. Kaikkien kolmen lunatajan arpaliput laitettiin kulhoon ja sekoitettiin. Tässä vaiheessa isännöitsijä vielä varmisti, että kaikilla lunastajilla on rahoitus koossa välittömästi. Sanoin, että saan rahat kokoon muutamalla puhelinsoitolla ja sama tilanne tuntui olevan kanssakilpailijoillani.
Jännitys tiivistyi.....onnetar nosti voittoarvan.....ja voittaja on.....en minä, vaan viimeisenä kilpaan ilmoittautunut lunastaja. Varsinainen musta hevonen! Tuloksen paljastuttua isännöitsijä kysyi, hyväksymmekö arvonnan tuloksen. No, mitäs siihen muuta oikein voi sanoa kuin että "joo". Hetken leikittelin ajatuksella, että alan hulluna riehumaan ja heittelemään tavaroita seinälle, olisi ainakin ollut tunnetta mukana! =)
Kiitimme toisen epäonnisen kanssa ja poistuimme kauniin keväiseen Helsingin aamuun!
Summa summarum; tälläistä tämä (asunto)sijoittaminen välillä on, hommat ei aina mene niinkuin toivoisi. Tottakai asunnon menetys harmitti (tosin, se ei tullut yllätyksenä, sillä en ole ikinä voittanut mitään missään arpajaisissa!), mutta tästäkin päästään yli. Oma lainataakkani ei siis kasvanut tällä kertaa ja voin käyttää lainaa mahdollisesti jossain vaiheessa johonkin muuhun asuntosijoitukseen. Mielenkiintoinen kokemus tämä lunastusprosessi oli kaiken kaikkiaan!
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Kannattaako asunnon lunastus? OSA I
Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt aikaa, ja kevät on jo saapunut...vai onko? No, asuntosijoittaja jatkaa taas. Veroehdotus tuli postissa, ja nyt olisi muutama viikko aikaa täydentää sitä myös vuokratulojen osalta. Periaatteessa ihan helppo juttu, pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa homma. Mutta rehellisesti sanottuna, ajatukseni ovat olleet aivan jossain muualla. Nimittäin uudessa asuntokuviossa...ja se menee lyhykäisyydessään näin:
Sain viime torstaina postiluukusta lapun kiinteistönvälittäjältä, joka mainosti, että talossamme on tullut myyntiin pieni kaksio. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, onkohan naapuriasuntoni tyhjänä, koska sieltä ei ole kuulunut minkäänlaisia elämän merkkejä ainakaan puoleen vuoteen. Asiasta kiinnostuneena otin puhelimen käteen ja soitin välittäjälle saadakseni lisätietoja. Aluksi välittäjän mukaan myytävä asunto oli eri kerroksessa kuin omani, mutta hetken häntä tentattuani ja asunnon numeron saatuani, vahvistui että myynnissä oleva asunto on kuin onkin oman asuntoni viereinen asunto! Pyysin välittäjää lähettämään asuntoesitteen sähköpostitse, ja sovin esittelyn heti seuraavaksi aamuksi.
Seuraavana aamuna, tuntia ennen sopimaamme esittelyaikaa, välittäjä soitti minulle ja ilmoitti, että asunto on myyty! Pahus! Olin jo mielessäni suunnitellut eri vaihtoehtoja, mikäli asunto osoittautuisi hyväksi; "ultimate plan" olisi yhdistää asunnot jossain vaiheessa hulppean suureksi kodiksi, kun taloudellinen tilanne siihen antaisi mahdollisuuden. Siihen asti asunto saisi jauhaa minulle vuokratuottoa. No, joku toinen ostaja oli havainnut asunnon niin hyväksi, että osti sen vuorokauden sisällä siitä kun asunnon myynti alkoi. Mutta, mutta...tässä vaiheessa homma meneekin sitten mielenkiintoiseksi...taloyhtiömme yhtiöjärjestyksessä on nimittäin lunastuslauseke, jonka perusteella osakkaat voivat lunastaa taloyhtiön osakkeita, mikäli niitä myydään yhtiön osakkeenomistajien ulkopuolelle.
Lunastuslausekkeet vaihtelevat hieman talokohtaisesti; joissakin taloyhtiöissä sekä yhtiö että osakkaat voivat lunastaa myytäviä asuntoja, meidän yhtiössämme lunastuksen voi tehdä vain osakas. Käytännössä homma toimii siten, että kun asunnosta on tehty kaupat ja osakesiirto on ilmoitettu isännöitsijäntoimistoon, yhtiö on velvollinen ilmoittamaan kaikille osakkaille siirrosta 14 vuorokauden kuluessa. Sen jälkeen osakkailla on 14 vuorokautta aikaa ilmoittaa yhtiölle mikäli he aikovat käyttää lunastusoikeutta (uuden asunto-osakeyhtiölain mukaan lunastusaika on yksi kuukausi, joskin yhtiöjärjestyksellä sitä voidaan lyhentää muttei pidentää), ja lunastuksen tehtyään 14 päivää aikaa maksaa käypä hinta (=hinta, jolla asunto on myyty ostajille)taloyhtiölle. Ja sen jälkeen asunto on lunastajan, alkuperäisille ostajille jää ns. luu kouraan ja paljon kokemusta (toki he saavat maksamansa kauppahinnan takaisin).
Mutta takaisin tarinaan. Kysyin välittäjältä, mihin hintaan asunto myytiin, mutten saanut tarkkaa vastausta, vaan hänen asenteensa muuttui erittäin nihkeäksi. Kysyin myös mahdollisuutta päästä katsomaan asuntoa, mutta pyyntö torpattiin välittömästi, asunto on myyty ja sillä hyvä! No, sen verran hän paljasti, että toteutunut kauppahinta oli noin 20.000 euroa alle pyydetyn hinnan. Pyörittelin hetken aikaa numeroita ja totesin, että mikäli tuo n.20t€ alennus pitää paikkaansa, on asunto ollut jotensakin kohtuuhintainen, vaikka mielestäni kaikki asunnot ainakin Kanta-Helsingissä ovat tällä hetkellä lähinnä riistoa.
Seuraavaksi aloin tutkimaan rahoituskuvioita, sillä mikäli päädyn lunastamaan asunnon, on rahoituksen oltava selvillä hyvissä ajoin. Selvää on, että tarvitsen pankin apua tähän operaatioon, mutta kuinka paljon? Laskin, että mikäli käytän hiellä ja tuskalla keräämiäni säästöjäni, pystyisin itse rahoittamaan n. 20% asunnon hinnasta ja loppu tulisi pankista. Väänsin lauantaina lainahakemuksen pankkiini netin kautta, ja sainkin puhelun sieltä heti maanantaiaamuna. Laina luvattiin periaattellisella tasolla saman tien, minun pitäisi vain lähettää heille muutamia asiakirjoja koskien asuntoa ja omaa maksukykyäni. Yksi niistä oli asunnon isännöitsijäntodistus. Koska en älynnyt pyytää välittäjää lähettämään sitä myyntiesitteen kanssa, soitin hänelle ja pyysin häntä lähettämään sen. Olin jo ennen puheluani aavistellen, että saatan kohdata ainakin lievää haluttomuutta yhteistyöhön välittäjän puolelta. Ja niinhän siinä kävi että taas vedin vesiperän...ei issaria! Selvittelin asiaa pankin kanssa ja he sanoivat että myyntiesite riittää toistaiseksi, luultavasti joudun omalla kustannuksellani tilaamaan uuden isännöitsijäntodistuksen siinä vaiheessa kun/jos asia etenee.
Tiistaiaamuna sain uuden soiton pankista. Aavistelin ongelmia....ja olin oikeassa! Tein vuosi sitten sellaisen Suomessa rangaistavaksi luokiteltavan rikoksen, että aloin yrittäjäksi. Pankki luki yritykseni ensimmäisen toimintavuoden tuloksen, joka oli voitollinen, mutta pankin mielestä ei riittävän voitollinen. Ei auttanut, vaikka selitin, että yritystoiminnan aloittaminen kesti oman aikansa ja pääsin tekemään rahaa vasta vuoden neljänä viimeisenä kuukautena. Pankki laskelmissaan tietysti jakoi yritykseni tuloksen koko yritystoiminnan ajalle ja totesi, että elän köyhyysrajan alapuolella! No, ei ihan näillä sanoilla mutta viesti tuli selväksi! Luultavasti lainaa tulisi, mutta nyt puhuttiinkin jo aivan eri luokan marginaalista, samaa tasoa kulutusluoton marginaalin kanssa. Tosin, on sanottava että toisaalta ymmärrän pankkia, ja heidän näkemystään edustamastani riskistä. Jos yritykseni olisi ollut toiminnassa pidemmän aikaa, en usko että ongelmia olisi tullut.
Pankin puhelun jälkeen aloin miettimään, olisiko asiassa muuta tapaa edetä. Yksi vaihtoehto olisi tietysti myydä yksi nyt omistamistani sijoitusasunnoista ja saada rahoitusta sitä kautta. Näin ulkopuolisen rahan tarve vähenisi huomattavasti. Mitä enemmän mietin asiaa, sitä paremmalta vaihtoehdolta tämä alkoi tuntumaan. Pyöritin taas tuottolukuja, ja tulin siihen tulokseen, että jos myisin yhden yksiöistä ja vaihtaisin sen naapurikaksioon, ei vuokratuottoni laskisi kovinkaan paljon. Saan tällä hetkellä vuokraa siitä yksiöstä, jonka myisin, 560€/kk, ja uudesta kaksiosta käypä vuokrataso on n. 950€/kk (kyllä, vuokrat ovat täällä päin kaupunkia noin kovalla tasolla!). Mikäli myynti/lunastushinta on se, minkä kuvittelen sen olevan, on bruttovuokratuotto aika lailla sama näissä kahdessa asunnossa. Netto on sitten toinen juttu, sillä kaksioon kohdistuu yhtiön putkisaneerauksesta tullutta lainaosuutta. Näitä tuottoprosentteja voi toki kukin pyöritellä mielensä mukaan, liikkuvia osia on sen verran paljon.
Tähän päättyy tämän blogikirjoituksen ensimmäinen osa. Tällä hetkellä koko lunastuskuvio on vielä auki, mutta kuten sanottu, ajatus kyllä houkuttelee..! Ensimmäisen kerran elämässäni olen siis ostamassa asuntoa näkemättä sitä! Kun rahoitusasia vahvistuu, on aika siirtyä päätöksentekoprosessissa eteenpäin. Tarina jatkuu taas siinä vaiheessa.
Sain viime torstaina postiluukusta lapun kiinteistönvälittäjältä, joka mainosti, että talossamme on tullut myyntiin pieni kaksio. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, onkohan naapuriasuntoni tyhjänä, koska sieltä ei ole kuulunut minkäänlaisia elämän merkkejä ainakaan puoleen vuoteen. Asiasta kiinnostuneena otin puhelimen käteen ja soitin välittäjälle saadakseni lisätietoja. Aluksi välittäjän mukaan myytävä asunto oli eri kerroksessa kuin omani, mutta hetken häntä tentattuani ja asunnon numeron saatuani, vahvistui että myynnissä oleva asunto on kuin onkin oman asuntoni viereinen asunto! Pyysin välittäjää lähettämään asuntoesitteen sähköpostitse, ja sovin esittelyn heti seuraavaksi aamuksi.
Seuraavana aamuna, tuntia ennen sopimaamme esittelyaikaa, välittäjä soitti minulle ja ilmoitti, että asunto on myyty! Pahus! Olin jo mielessäni suunnitellut eri vaihtoehtoja, mikäli asunto osoittautuisi hyväksi; "ultimate plan" olisi yhdistää asunnot jossain vaiheessa hulppean suureksi kodiksi, kun taloudellinen tilanne siihen antaisi mahdollisuuden. Siihen asti asunto saisi jauhaa minulle vuokratuottoa. No, joku toinen ostaja oli havainnut asunnon niin hyväksi, että osti sen vuorokauden sisällä siitä kun asunnon myynti alkoi. Mutta, mutta...tässä vaiheessa homma meneekin sitten mielenkiintoiseksi...taloyhtiömme yhtiöjärjestyksessä on nimittäin lunastuslauseke, jonka perusteella osakkaat voivat lunastaa taloyhtiön osakkeita, mikäli niitä myydään yhtiön osakkeenomistajien ulkopuolelle.
Lunastuslausekkeet vaihtelevat hieman talokohtaisesti; joissakin taloyhtiöissä sekä yhtiö että osakkaat voivat lunastaa myytäviä asuntoja, meidän yhtiössämme lunastuksen voi tehdä vain osakas. Käytännössä homma toimii siten, että kun asunnosta on tehty kaupat ja osakesiirto on ilmoitettu isännöitsijäntoimistoon, yhtiö on velvollinen ilmoittamaan kaikille osakkaille siirrosta 14 vuorokauden kuluessa. Sen jälkeen osakkailla on 14 vuorokautta aikaa ilmoittaa yhtiölle mikäli he aikovat käyttää lunastusoikeutta (uuden asunto-osakeyhtiölain mukaan lunastusaika on yksi kuukausi, joskin yhtiöjärjestyksellä sitä voidaan lyhentää muttei pidentää), ja lunastuksen tehtyään 14 päivää aikaa maksaa käypä hinta (=hinta, jolla asunto on myyty ostajille)taloyhtiölle. Ja sen jälkeen asunto on lunastajan, alkuperäisille ostajille jää ns. luu kouraan ja paljon kokemusta (toki he saavat maksamansa kauppahinnan takaisin).
Mutta takaisin tarinaan. Kysyin välittäjältä, mihin hintaan asunto myytiin, mutten saanut tarkkaa vastausta, vaan hänen asenteensa muuttui erittäin nihkeäksi. Kysyin myös mahdollisuutta päästä katsomaan asuntoa, mutta pyyntö torpattiin välittömästi, asunto on myyty ja sillä hyvä! No, sen verran hän paljasti, että toteutunut kauppahinta oli noin 20.000 euroa alle pyydetyn hinnan. Pyörittelin hetken aikaa numeroita ja totesin, että mikäli tuo n.20t€ alennus pitää paikkaansa, on asunto ollut jotensakin kohtuuhintainen, vaikka mielestäni kaikki asunnot ainakin Kanta-Helsingissä ovat tällä hetkellä lähinnä riistoa.
Seuraavaksi aloin tutkimaan rahoituskuvioita, sillä mikäli päädyn lunastamaan asunnon, on rahoituksen oltava selvillä hyvissä ajoin. Selvää on, että tarvitsen pankin apua tähän operaatioon, mutta kuinka paljon? Laskin, että mikäli käytän hiellä ja tuskalla keräämiäni säästöjäni, pystyisin itse rahoittamaan n. 20% asunnon hinnasta ja loppu tulisi pankista. Väänsin lauantaina lainahakemuksen pankkiini netin kautta, ja sainkin puhelun sieltä heti maanantaiaamuna. Laina luvattiin periaattellisella tasolla saman tien, minun pitäisi vain lähettää heille muutamia asiakirjoja koskien asuntoa ja omaa maksukykyäni. Yksi niistä oli asunnon isännöitsijäntodistus. Koska en älynnyt pyytää välittäjää lähettämään sitä myyntiesitteen kanssa, soitin hänelle ja pyysin häntä lähettämään sen. Olin jo ennen puheluani aavistellen, että saatan kohdata ainakin lievää haluttomuutta yhteistyöhön välittäjän puolelta. Ja niinhän siinä kävi että taas vedin vesiperän...ei issaria! Selvittelin asiaa pankin kanssa ja he sanoivat että myyntiesite riittää toistaiseksi, luultavasti joudun omalla kustannuksellani tilaamaan uuden isännöitsijäntodistuksen siinä vaiheessa kun/jos asia etenee.
Tiistaiaamuna sain uuden soiton pankista. Aavistelin ongelmia....ja olin oikeassa! Tein vuosi sitten sellaisen Suomessa rangaistavaksi luokiteltavan rikoksen, että aloin yrittäjäksi. Pankki luki yritykseni ensimmäisen toimintavuoden tuloksen, joka oli voitollinen, mutta pankin mielestä ei riittävän voitollinen. Ei auttanut, vaikka selitin, että yritystoiminnan aloittaminen kesti oman aikansa ja pääsin tekemään rahaa vasta vuoden neljänä viimeisenä kuukautena. Pankki laskelmissaan tietysti jakoi yritykseni tuloksen koko yritystoiminnan ajalle ja totesi, että elän köyhyysrajan alapuolella! No, ei ihan näillä sanoilla mutta viesti tuli selväksi! Luultavasti lainaa tulisi, mutta nyt puhuttiinkin jo aivan eri luokan marginaalista, samaa tasoa kulutusluoton marginaalin kanssa. Tosin, on sanottava että toisaalta ymmärrän pankkia, ja heidän näkemystään edustamastani riskistä. Jos yritykseni olisi ollut toiminnassa pidemmän aikaa, en usko että ongelmia olisi tullut.
Pankin puhelun jälkeen aloin miettimään, olisiko asiassa muuta tapaa edetä. Yksi vaihtoehto olisi tietysti myydä yksi nyt omistamistani sijoitusasunnoista ja saada rahoitusta sitä kautta. Näin ulkopuolisen rahan tarve vähenisi huomattavasti. Mitä enemmän mietin asiaa, sitä paremmalta vaihtoehdolta tämä alkoi tuntumaan. Pyöritin taas tuottolukuja, ja tulin siihen tulokseen, että jos myisin yhden yksiöistä ja vaihtaisin sen naapurikaksioon, ei vuokratuottoni laskisi kovinkaan paljon. Saan tällä hetkellä vuokraa siitä yksiöstä, jonka myisin, 560€/kk, ja uudesta kaksiosta käypä vuokrataso on n. 950€/kk (kyllä, vuokrat ovat täällä päin kaupunkia noin kovalla tasolla!). Mikäli myynti/lunastushinta on se, minkä kuvittelen sen olevan, on bruttovuokratuotto aika lailla sama näissä kahdessa asunnossa. Netto on sitten toinen juttu, sillä kaksioon kohdistuu yhtiön putkisaneerauksesta tullutta lainaosuutta. Näitä tuottoprosentteja voi toki kukin pyöritellä mielensä mukaan, liikkuvia osia on sen verran paljon.
Tähän päättyy tämän blogikirjoituksen ensimmäinen osa. Tällä hetkellä koko lunastuskuvio on vielä auki, mutta kuten sanottu, ajatus kyllä houkuttelee..! Ensimmäisen kerran elämässäni olen siis ostamassa asuntoa näkemättä sitä! Kun rahoitusasia vahvistuu, on aika siirtyä päätöksentekoprosessissa eteenpäin. Tarina jatkuu taas siinä vaiheessa.
lauantai 1. tammikuuta 2011
Uusi Vuosi!
Onnellista Uutta Vuotta 2011 kaikille blogin lukijoille! Blogi jatkuu taas, uusin aihein vaihtelevan epäsäännöllisesti, kuten tähänkin asti. Pyrin paneutumaan kirjoituksissa alkuvuoden aikana tarkemmin ainakin sijoitusasuntojen verotukseen kuin myös remontointiin. Pysykää kuulolla!
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Käytänkö vuokravälittäjää vai vuokraisinko sittenkin itse?
Aion paneutua tässä kirjoituksessa otsikon kysymykseen ja pohtia asiaa hieman yksityiskohtaisemmin. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, koko vuokrausprosessin voi ulkoistaa, jopa siten, ettei vuokranantajan tarvitse edes nähdä vuokralaista jolle asuntonsa vuokraa. Jotkut vuokravälittäjät myös takaavat vuokranmaksun, eli tällainen palvelu on erittäin vaivaton vuokranantajalle. Kaikella on kuitenkin hintansa, eli palvelu maksaa. Yleinen vuokravälityspalkkio on yhden kuukauden vuokra plus arvonlisävero, joka joka juuri nousi 23%:iin. Toki hyvä asiakas pystyy aina neuvottelemaan välityspalkkiosta eli edellä mainitsemani palkkio on vain viitteellinen.
Mikäli vuokranantajalla on aikaa ja intoa hoitaa vuokraus itse, onnistuu se varsin näppärästi, ainakin pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Itse vuokratessa kuluja syntyy ainakin seuraavanlaisesti: ilmoituskulut netissä (oikotie.fi tai/ja vuokraovi.com, 65€/70€ per 4 viikkoa), matkakulut kodin ja vuokrakohteen välillä, luottotietojen tarkistus, esim. Suomen Asiakastiedosta (12€) ja vuokrasopimuslomakkeet (n.5€, kirjakaupasta). Toki vuokrasopimuksen voi tehdä muussakin formaatissa kuin kirjakaupan lomakkeelle, mutta ainakin aloittelijalle suosittelen valmiin lomakkeen käyttöä jottei mikään tärkeä kohta unohdu sopimuksesta pois.
Käytännössä vuokrausprosessi menee seuraavanlaisesti: kohteesta luodaan ilmoitus oikotie.fi:hin/vuokraovi.com:iin. Ilmoitukseen kannattaa aina laittaa tietoa ja kuvia mahdollisiman kattavasti, sillä mitä enemmän tietoa potentiaaliset asiakkaat (eli vuokralaiset, mutta puhun mieluummin asiakkaista)saavat jo netistä, sitä varmemmin asiakkaaksei seuloutuu paras mahdollinen henkilö. Ilmoitukseen kannattaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa laittaa tiedot asunnon esittelyajasta, mitä enemmän aikaa, sitä enemmän katsojia näytölle tulee. Näyttöajankohta kannattaa ajoittaa sunnuntai-päiväksi tai arki-illaksi, jotta asiakkaat pääsevät esittelyyn helposti. Ainakin pääkaupunkiseudulla yksiötä vuokratessa selviää yleensä yhdellä esittelykerralla. Esittelyyn on hyvä tulostaa mukaan riittävästi lomakkeita, joihin asunnosta kiinnostuneet asiakkaat voivat jättää henkilötietonsa ja kertoa enemmän tilanteestaan ja taustastaan. Mitä enemmän tietoa saat tässä vaiheessa, sitä helpompaa sinun on valita paras mahdollinen vuokralainen.
Vaikka taustatietoa olisi saatavilla kuinka paljon tahansa, ei ensivaikutelman merkitystä vuokrattaessa voi väheksyä. Reippaalla, iloisella ja siistillä olemuksella voi ainakin minuun vaikuttaa positiivisesti! Kun löytyy asiakas, joka päällisin puolin vaikuttaa soveliaalta, on aika tarkistaa luottotiedot. Se onnistuu kätevästi netissä tai esim. Suomen Vuokranantajien asiakaspalvelun kautta. Jos luottotiedot ovat ok, voi aloittaa vuokrasopimuksen tekemisen. Netti tulee tässäkin vuokranantajan avuksi; sieltä löytyy useita sopimuspohjia joista voi muokata itsellensä mieleisen. Mikäli haluaa käyttää valmista vuokrasopimuspohjaa, löytyy niitä kirjakaupoista. Valmiit pohjat ovat aika ylimalkaisia ja ne sisältävät oikeastaan vain lain edellyttämät kohdat. Itse sisällytän ainakin seuraavat kohdat vuokrasopimuksen liitteeseen:
*ei lemmikkieläimiä ilman vuokranantajan suostumusta
*tupakointi asunnossa kielletty
*vuokralainen ottaa kotivakuutuksen vastuuvakuutuksella
*ei alivuokrausta/edelleenvuokrausta
Näillä muutamalla lisälauseella voi parhaassa tapauksessa säästyä usealta ongelmalta.
Vuokrasopimuksen allekirjoitustilanteessa on hyvä käydä sopimus yksityiskohtaisesti läpi asiakkaan kanssa niin, että mahdollisilta väärinkäsityksiltä vältytään. Vuokrantarkistuksesta on hyvä sopia, sidotaanko se indeksiin vai prosenttiin. Tämä on periaatteessa makuasia, molempia käytetään. Kun sopimus on käyty läpi ja allekirjoitettu (kaksi kappaletta, yksi kummallekin osapuolelle), asiakas pystyy avaamaan pankkiin vuokratakuutilin. Minimi takuusumma on mielestäni kahden kuukauden vuokraa vastaava summa, kolmenkin kuukauden takuuta voi toki käyttää. Kun asiakas on avannut tilin, saa vuokranantaja itselleen tiliasiakirjan. Mikäli vuokranmaksussa tulisi ongelmia tai vuokrasuhteen päätyttyä asunnossa on korjaustarpeita joita ei voi laskea luonnolliseksi kulumiseksi, voi vuokranantaja nostaa takuutilitä varoja ilman asiakkaan suostumusta.
Kun vuokranantaja on saanut tiliasiakirjan, voi hän turvallisin mielein antaa asunnon avaimet uudelle asukkaalle. Oma nyrkkisääntöni on, että annan asiakkaalle kahdet avaimet ja pidän itselläni asuntoon aina yhdet avaimet.
Tässä oli lyhyesti kuvattuna vuokrausprosessin kulku, jos sen haluaa tehdä itse. On tietenkin jokaisen oma valinta haluaako käyttää aikaa ja vaivaa vuokraukseen, itse olen laskenut että säästän kohtuullisen ison summan rahaa kun hoidan vuokrauksen itse. Ensikertalaiselle välittäjän käyttö saattaa olla viisas ratkaisu, kun kokemusta tulee lisää, kannattaa vuokrausta ehkä kokeilla itse.
Mikäli vuokranantajalla on aikaa ja intoa hoitaa vuokraus itse, onnistuu se varsin näppärästi, ainakin pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Itse vuokratessa kuluja syntyy ainakin seuraavanlaisesti: ilmoituskulut netissä (oikotie.fi tai/ja vuokraovi.com, 65€/70€ per 4 viikkoa), matkakulut kodin ja vuokrakohteen välillä, luottotietojen tarkistus, esim. Suomen Asiakastiedosta (12€) ja vuokrasopimuslomakkeet (n.5€, kirjakaupasta). Toki vuokrasopimuksen voi tehdä muussakin formaatissa kuin kirjakaupan lomakkeelle, mutta ainakin aloittelijalle suosittelen valmiin lomakkeen käyttöä jottei mikään tärkeä kohta unohdu sopimuksesta pois.
Käytännössä vuokrausprosessi menee seuraavanlaisesti: kohteesta luodaan ilmoitus oikotie.fi:hin/vuokraovi.com:iin. Ilmoitukseen kannattaa aina laittaa tietoa ja kuvia mahdollisiman kattavasti, sillä mitä enemmän tietoa potentiaaliset asiakkaat (eli vuokralaiset, mutta puhun mieluummin asiakkaista)saavat jo netistä, sitä varmemmin asiakkaaksei seuloutuu paras mahdollinen henkilö. Ilmoitukseen kannattaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa laittaa tiedot asunnon esittelyajasta, mitä enemmän aikaa, sitä enemmän katsojia näytölle tulee. Näyttöajankohta kannattaa ajoittaa sunnuntai-päiväksi tai arki-illaksi, jotta asiakkaat pääsevät esittelyyn helposti. Ainakin pääkaupunkiseudulla yksiötä vuokratessa selviää yleensä yhdellä esittelykerralla. Esittelyyn on hyvä tulostaa mukaan riittävästi lomakkeita, joihin asunnosta kiinnostuneet asiakkaat voivat jättää henkilötietonsa ja kertoa enemmän tilanteestaan ja taustastaan. Mitä enemmän tietoa saat tässä vaiheessa, sitä helpompaa sinun on valita paras mahdollinen vuokralainen.
Vaikka taustatietoa olisi saatavilla kuinka paljon tahansa, ei ensivaikutelman merkitystä vuokrattaessa voi väheksyä. Reippaalla, iloisella ja siistillä olemuksella voi ainakin minuun vaikuttaa positiivisesti! Kun löytyy asiakas, joka päällisin puolin vaikuttaa soveliaalta, on aika tarkistaa luottotiedot. Se onnistuu kätevästi netissä tai esim. Suomen Vuokranantajien asiakaspalvelun kautta. Jos luottotiedot ovat ok, voi aloittaa vuokrasopimuksen tekemisen. Netti tulee tässäkin vuokranantajan avuksi; sieltä löytyy useita sopimuspohjia joista voi muokata itsellensä mieleisen. Mikäli haluaa käyttää valmista vuokrasopimuspohjaa, löytyy niitä kirjakaupoista. Valmiit pohjat ovat aika ylimalkaisia ja ne sisältävät oikeastaan vain lain edellyttämät kohdat. Itse sisällytän ainakin seuraavat kohdat vuokrasopimuksen liitteeseen:
*ei lemmikkieläimiä ilman vuokranantajan suostumusta
*tupakointi asunnossa kielletty
*vuokralainen ottaa kotivakuutuksen vastuuvakuutuksella
*ei alivuokrausta/edelleenvuokrausta
Näillä muutamalla lisälauseella voi parhaassa tapauksessa säästyä usealta ongelmalta.
Vuokrasopimuksen allekirjoitustilanteessa on hyvä käydä sopimus yksityiskohtaisesti läpi asiakkaan kanssa niin, että mahdollisilta väärinkäsityksiltä vältytään. Vuokrantarkistuksesta on hyvä sopia, sidotaanko se indeksiin vai prosenttiin. Tämä on periaatteessa makuasia, molempia käytetään. Kun sopimus on käyty läpi ja allekirjoitettu (kaksi kappaletta, yksi kummallekin osapuolelle), asiakas pystyy avaamaan pankkiin vuokratakuutilin. Minimi takuusumma on mielestäni kahden kuukauden vuokraa vastaava summa, kolmenkin kuukauden takuuta voi toki käyttää. Kun asiakas on avannut tilin, saa vuokranantaja itselleen tiliasiakirjan. Mikäli vuokranmaksussa tulisi ongelmia tai vuokrasuhteen päätyttyä asunnossa on korjaustarpeita joita ei voi laskea luonnolliseksi kulumiseksi, voi vuokranantaja nostaa takuutilitä varoja ilman asiakkaan suostumusta.
Kun vuokranantaja on saanut tiliasiakirjan, voi hän turvallisin mielein antaa asunnon avaimet uudelle asukkaalle. Oma nyrkkisääntöni on, että annan asiakkaalle kahdet avaimet ja pidän itselläni asuntoon aina yhdet avaimet.
Tässä oli lyhyesti kuvattuna vuokrausprosessin kulku, jos sen haluaa tehdä itse. On tietenkin jokaisen oma valinta haluaako käyttää aikaa ja vaivaa vuokraukseen, itse olen laskenut että säästän kohtuullisen ison summan rahaa kun hoidan vuokrauksen itse. Ensikertalaiselle välittäjän käyttö saattaa olla viisas ratkaisu, kun kokemusta tulee lisää, kannattaa vuokrausta ehkä kokeilla itse.
Tilaa:
Kommentit (Atom)