Onpahan taas ollut kevät! Kuten tarkkasilmäisimmät blogin lukijat ovat Asuntosijoittajan Facebook-sivun kansikuvan perusteella varmaan huomanneetkin, uhmasin kaikkia Suomen hallituksen, THL:n ja muiden valtaapitävien ohjeita, suosituksia ja toiveita ja kävin Dubaissa täyttämässä pyöreitä vuosia. Yksi elämäni parhaita reissuja! Häivähdys entisestä normaalista ja maskit tiukasti kasvoilla uutta normaalia. Matkan aikana ehdin uteliaana tutkia paikallista kiinteistömarkkinaa netistä, ja totesin yllätyksekseni, että asunnot Dubaissa ovat yllättävän kohtuullisen hintaisia. Toki itse asunnon hinnan päälle tulee kaikenlaisia maksuja ja kuluja, osa ennakoitavissa olevia ja osa varmaan yllättäviäkin, mutta sama juttu tuntuu pätevän kaikkialla maailmassa.
Kivan loman kääntyessä loppuaan kohti, alkoi mielessä kutkuttelemaan
ajatus uuden ulkomaan kohteen ostamisesta, Dubaista. Suomeen palattuani otin
yhteyttä pariin dubailaiseen kiinteistönvälittäjään saadakseni lisätietoja, ja
olin myös yhteydessä siellä asuviin suomalaisiin, joilta sain hurjasti
arvokasta käytännön tietoa. Joten ei muuta kuin uudet lennot varaukseen
Dubaihin kesäkuulle. (sori Sanna, Krista, Kirsi, et al. kun taas rikon
viranomaisten ohjeita, suosituksia ja toiveita!). Ja sitten vaan odottelemaan
matkaa ja tutkimaan potentiaalisia uudiskohteita Dubai Marinan ja Jumeirah
Palmin alueella, mahtavaa!
Kunnes sitten eräänä sateisena keskiviikkoiltapäivänä istuin
työpöytäni ääressä ja.... Olin viikkoa aiemmin huomannut että yksi aikaisemmin omistamani
asunto, kiva pikkukaksio ratikkamatkan päässä Helsingin ytimestä, oli tullut
myyntiin, mielestäni varsin kohtuullisella hintapyynnöllä. Koska asuntomarkkina
Helsingissä on käynyt koko vuoden aikamoisilla ylikierroksilla, olin varma,
että asunnon toteutuva hinta lähtee heittämällä nousemaan yli pyydetyn hinnan. Tarjouksia
otettiin ilmoituksen mukaan vastaan kyseisen keskiviikon alkuiltaan asti, ja
hetken mielijohteesta päätin soittaa kohteen myyntiä hoitavalle välittäjälle.
Kyselin häneltä asunnon tilannetta, ja tulin siihen
johtopäätökseen, että kohteesta ei ehkä ollutkaan tullut niin kovaa
kysyntää kuin olin olettanut, ja kun välittäjä vielä rohkaisi tekemään ostotarjouksen,
päätin tarttua tilaisuuteen ja annoin ostotarjoukseni omien työkiireiden
keskellä, kymmenen minuuttia ennen
tarjousajan päättymistä. Loppujen lopuksi näpyttelin sähköisten ostotarjouksen
allekirjoitusta toisella kädellä autoa ajaessani Tuusulantiellä!
Ja kappas kummaa: kaksi tuntia myöhemmin
kiinteistönvälittäjä soitti minulle: onnittelut ostotarjouksesi on hyväksytty!
En ole koskaan ennen ostanut asuntoa näin nopealla prosessilla; kyseisen
keskiviikon aamulla herätessäni minulla ei ollut aavistustakaan, että olen saman
päivän illalla ostanut uuden asunnon. Ja mitä tulikaan ostettua? Siitä lisää
seuraavassa postauksessa.
