torstai 24. joulukuuta 2015

This land is my land!

Ostin maata. Ensimmäisen kerran elämässäni. Kyseessä on 1/4 eekkeri hienointa Floridan maata. Hinta oli suorastaan naurettavan halpa, muutama hassu tuhatlappunen. Ideana on, että kovasti kasvavassa Floridassa tonttien hinnat nousevat raketin lailla, joten 1-3 vuoden aikajänteellä pitäisi päästä 40-60% tuottoihin. Saa nähdä.



Välittäjät Floridassa lupailevat näitä huikeita prosentuaalisia tuottoja, joten pakkohan se oli itsestä tehdä koekaniini ja tarttua tilaisuuteen kun hyvä tontti tuli saataville. Seuraillaan tilannetta, ja katsellaan, toteutuvatko luvatut arvonnousut. Suomalaiseen tapaan olen tietysti skeptinen. Jos joku blogin lukijoista on kiinnostunut tästä aiheesta, ja haluaa päästä mukaan koekaniini-osastolle, niin voi lähettää yksityisviestiä. Sen enempää en tässä blogissa ala tätä ajatusta myymään.

Nyt on myös hyvä aika toivottaa kaikille blogin lukijoille rauhallista joulua sekä onnea ja menestystä vuodelle 2016. Asuntosijoittaja viettää joulunsa perinteisesti Floridassa, ja yrittää lomailla maalausprojektin, verhotangon oston ja erinäisten palaverien ja tilivuoden loppuun liittyvien asioiden välissä. Ainakin aurinko paistaa. Ja kotona Suomessa yksiö nro 1 odottaa edelleen tyhjänä toimenpiteitä, niistä lisää ensi vuoden puolella. Nauttikaa ja ottakaa iisisti!


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Edessä vuokrien lasku?

Hesari uutisoi taas aika raflaavasti, että asuntojen vuokrat saattavat olla jopa laskussa. Ymmärrän, että Hesari tarvitsee raflaavia otsikoita jotta se saa haluttuja klikkauksia ja sitä kautta toivottavasti mainostuloja, mutta kyllä toimittaja voisi silti tehdä taustatyönsä paremmin. Ensinnäkin, on turha edes yrittää niputtaa koko pääkaupungin vuokramarkkinaa yhteen, niin eriytyneestä kokonaisuudesta on kyse. Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat hyvin erilaisia kaupunkeja niin asuntokantansa kuin vuokramarkkinansa suhteen. Helsinki erityisesti on aivan oma lukunsa kun puhutaan asuntojen vuokrauksesta. Helsingin sisälläkin erot ovat suuret, Puistolassa sijaitseva viiden huoneen omakotitalo on täysin eri planeetalla vuokrattavuuden suhteen kuin 22m2 keskustayksiö. Ja kyllä, olen samaa mieltä Hesarin uutisen kanssa siitä, että isoissa perheasunnoissa, kuten esim. mainitsemassani Puistolan omakotitalossa vuokrissa ei juurikaan ole nousuvaraa. Mutta pienet asunnot halutuilla keskusta-alueilla menevät edelleen nopeasti vuokralle.

Toinen asia, joka tässä Hesarin uutisessa osui silmään, oli se, että ennen kuin edes avasin itse uutislinkkiä, tiesin jo kuka on Hesarin mainitsema "asiantuntija". Kukas muu kuin Vuokraturvan Timo Metsola, jolla tuntuu olla lähes kanonisoitu asema kun kyse on vuokramarkkinan kommentoimisesta. En henkilökohtaisesti tunne Metsolaa, mutta en voi muuta kuin onnitella häntä siitä, että hän on median silmissä "the one and only" jolta pyydetään kommenttia näihin vuokrausuutisiin. Kuinkahan moni Hesarin lukija edelleen kuvittelee, että Vuokraturva on jokin yleishyödyllinen toimija asunnon vuokrauksessa ja sen oheistoiminnoissa? Vuokraturva on kuitenkin osakeyhtiö, jonka tavoitteena on tehdä voittoa ja saada myös Metsolan lomakkoon täytettä. Näin ollen Metsolan kommentointi pitää lukea muistaen se, että hän on edistämässä omia bisneksiään, ei puhumassa jonkin yleishyödyllisen instanssin puolesta.

En niinkään kritisoi Metsolaa tässä asiassa, vaan ennemminkin Suomen mediaa, (mm. Hesaria), siitä, että he antavat yhdelle kaupalliselle toimijalle jatkuvasti yksioikeuden kommentoida vuokramarkkinaa tässä asiantuntijan roolissa, ilman että selkeästi tuodaan esille hänen lähtökohtansa kommentointiin.

Keskivertoasuntosijoittaja joka yleensä sijoittaa pieniin yksiöihin tai kaksioihin kasvavissa yliopistokaupungeissa (ainakin jos on lukenut Asuntosijoittaja-blogin ohjeita siitä mihin kannattaa sijoittaa :-) ), voi edelleen nukkua yönsä hyvin ilman pelkoa vuokrien dramaattisesta laskusta. Jos sen sijaan jostain syystä on vuokraamassa perheasuntoa, voi olla syytä pohtia onko se paras mahdollinen kohde asuntosijoittajan salkkuun.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Asuntosijoittamisesta mediassa

Viimeisen viikon aikana asuntosijoittaminen on ollut näkyvästi mediassa. Ensin Hesarissa oli juttu Matias Savolaisen asuntobisneksistä, ja nyt sitten Nordnetin rahapodissa asuntospesiaali.
Eli tässäpä teillekin, olkaa hyvät! Ja mukavaa viikonloppua kaikille!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Peruspullaa, eli asunnon vuokrausta.

Lokakuun loppupuoli ja asuntoasiat ovat menneet omalla painollaan jo pidemmän aikaa ilman sen suurempia ponnisteluja. Tänään sain kuitenkin sähköpostia Asunto 1:n vuokralaiselta, nuorehkolta naiselta joka on ollut asiakkaanani pari vuotta, jossa hän ilmoitti muuttavansa toisaalle marraskuun lopussa ja irtisanoi vuokrasopimuksensa. Eli nyt ollaan taas perusasioiden äärellä, pikkuyksiön vuokrauksessa. Sovimme, että palaan lähiaikoina asiaan koskien esittelyjä ja avainten luovutusta. Oman lisämausteensa tähän caseen tuo syksyni aikataulu, joka on harvinaisen repaleinen ja sisältää taas jonkin verran matkustusta.

Mietinkin nyt vakavasti koko vuokrausrumban ulkoistamista tutulleni, joka on aloittanut työt myyntineuvottelijana kiinteistönvälitysalan yrityksessä. Jos saan hyvän diilin, niin en aio itse ottaa tästä yhtä lisähommaa muutenkin kiireisiin viikkoihin, vaan päästä helpolla. Ja olen valmis jotain tästä helppoudesta maksamaankin tällä kerralla. Seuraillaan tilannetta...

lauantai 26. syyskuuta 2015

Turvapaikanhakijat=profittia asuntosijoittajalle?

Asuntosijoittaja-blogi on pysytellyt ja pysyttelee edelleenkin päivän politiikasta vapaana alueena, mutta en malta olla jakamatta Timo Metsolan näkemystä viimeisten viikkojen turvapaikanhakijoiden vyörystä, ja siitä asuntosijoittajille aukeavista mahdollisuuksista muuttotappiopaikkakunnilla. Kirjoitus löytyy napsauttamalla tästä.

torstai 3. syyskuuta 2015

Alhaisilla koroilla buustia vararahastoon

Kauppalehden artikkelin mukaan pankit ovat taas lähteneet kilpailemaan asuntolainojen marginaaleilla. Ja hyvä niin, kilpailu on hyvästä sekä pankeille, ja varsinkin asiakkaille. Vaikka alimmat marginaalit ovat lehtitietojen mukaan nyt hieman alle yhden prosentin, ollaan vielä kaukana niistä ajoista jolloin lainaa sai 0,3-0,5 prosentin marginaalilla, onpa joku saattanut saada jopa alle tämänkin. Tosin lainojen korot ovat nyt niin alhaalla, että hieman korkeampienkin marginalien kanssa lainojen kokonaiskorot ovat ennätyksellisen alhaalla. Enkä jaksa uskoa että korot kovin nopeasti olisivat nousussa, niin heikoissa kantimissa on Suomen taloustilanne, eikä Euroopan tasollakaan vielä voi mistään kovin suuresta nousukaudesta puhua, vaikka paikoitellen orastavaa talouskasvua onkin havaittavissa.

Asuntosijoittajaa alhainen korkotaso ilostuttaa. Raha on tällä hetkellä käytännössä ilmaista. Moni asuntovelallinen miettii sitäkin vaihtoehtoa, että nyt alhaisen korkotason aikana kannattaisi maksaa lainoja nopeammin pois. Itse olen asiasta eri mieltä. Päinvastoin, tartuin keväällä yhden lainani osalta pankin tarjoukseen lyhennysvapaasta ja näin ollen suurin yksittäinen lainani on maksujen osalta jäähyllä ensi vuoden kevääseen asti. Olen kyllä varmaan siinä mielessä huono kansalainen, että poliitikkojen toiveiden mukaisesti en olekaan rynnännyt yli jäävän rahan kanssa ostamaan taulu-tv:tä, kylpylälomia tai mitään muutakaan normaalista poikkeavaa, vaan olen siirtänyt rahaa samassa tahdissa omaan vararahastoon.

Kevään Amerikan asuntojen oston jälkeen vararahastoni oli päässyt hälyttävän alhaiselle tasolle (yleensä pyrin pitämään noin puolen vuoden menoja vastaavan vararahaston säästötilillä), joten nyt noilla lainanlyhennysrahoilla olen nostanut vararahastoni arvon taas lähelle tuota puolen vuoden tavoitetta. Kun elämässä ei koskaan tiedä, mitä nurkan takaa tulee, on tällainen vararahasto hyvä olla olemassa. Tästä vararahastosta ei Suomessa paljoa puhuta, sillä moni laskee sen varaan, että yhteiskunta hoitaa ja maksaa aina, jos tiukka tilanne iskee. Ja kun sitten tiukka paikka osuu omalle kohdalle (sairaus, työttömyys, avioero, jne), ollaan ihmeissään kun sossu/valtio/kela/tms ei pelastakaan. Tästä seuraa luottohäiriömerkintöjä, pikavippikierteitä ja pahimmassa tapauksessa kodittomuutta. Ei naurata siinä vaiheessa kun kämppä lähtee alta!

Näin ollen suosittelen ihan jokaiselle oman vararahaston säästämistä. Ymmärrän, että moni elää kädestä suuhun ja on tosi helppoa sanoa, ettei palkasta jää mitään säästöön, mutta olen varma, että ihan jokainen pystyy laittamaan pienen siivun joka kuukausi säästöön. Parasta on automatisoida koko homma siten, että kun palkka tulee tilille, siirtyy sieltä automaattisesti säästötilille sopiva summa. Ei haittaa, vaikka aloittaa pienesti, esim. 50 euroa kuussa riittää. Kun unohtaa koko asian, ja vasta vuoden lopussa katsoo säästötilille, on sinne kuin huomaamatta kertynyt 600 euroa. Ehkä tässä vaiheessa voi nostaa kuukaudessa säästettävän summan sataan euroon. Ja seuraavan vuoden lopussa tilillä onkin jo 1800 euroa. Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Kuten sanottu, summalla ei alussa ole niin väliä, tärkeintä on että aloittaa vararahaston rakentamisen.

Haastankin kaikki tämän blogin lukijat; jollei teillä vielä ole omaa vararahastoa (tai miksi ikinä sitä haluattekin kutsua), aloittakaa sen rakentaminen tänään!

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Onko nyt hyvä aika olla asuntosijoittaja?

Kesä tuli (vai tuliko, ei ainakaan ilmojen puolesta!), ja kohta voi sanoa että se menikin, heinäkuun viimeinen päivä on juuri aluillaan. Suurin osa niistä, joilla vielä on työpaikka, alkaa vähitellen palailemaan takaisin töihin, ja opiskelijat ja muut koululaiset aloittavat parin viikon päästä aherruksensa koulun penkillä. Aistittavissa on tietynlaista haikeutta päättyvästä kesästä.

Kuluneen kesän talousuutiset eivät ainakaan ole vähentäneet haikeuden tunnetta, niin moni työpaikka on kesän aikana kadonnut ja väkeä siirtynyt sankoin joukoin kortistoon työnhakijan statuksella. Osa irtisanotuista voi työllistä piankin uudelleen, osa aloittaa yrittäjänä, mutta pelottavan monella työttömyys saattaa pitkittyä määrittelemättömäksi ajaksi. Talous mataa, eikä uusia työpaikkoja synny. Kun tähän soppaan vielä lisätään Kreikan tragedian ja draaman välimaastossa oleva tilanne, ja sieltä luultavasti maksettavaksemme tulevat sitoumukset (kiitos, Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen!), voidaan sanoa, että Suomen tilanne näyttää kertakaikkisen masentavalta. Näyttää vahvasti siltä, että tästä vuodesta tulee neljäs perättäinen vuosi jolloin talous ei kasva. Myönnän, että olen pessimisti, enkä usko edes ensi vuoden tuovan pelastusta tilanteeseen. Niin kauan kun Suomen hallitus näpertelee lillukanvarsien kanssa ja keskittyy korottamaan veroja, sen sijaan että aloittaisi vaadittavat rakennemuutokset, ei muutosta taloustilanteessa tule tapahtumaan.

Niin kauan kuin tilanne jatkuu nykyisenlaisena, ei Asuntosijoittajalla ole muuta mahdollisuutta, kuin mukautua vallitsevaan tilanteeseen, ja järjestellä omat menonsa ja tulonsa sen mukaan. Koska taloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen, on meidän kaikkien asuntosijoittajien aika pysähtyä hetkeksi ja miettiä omaa tilannetta ja strategiaa. Mitä nyt kannattaa tehdä? Onko nyt hyvä aika olla asuntosijoittaja?

Vaikka taloustilanne on huono, kaikkien on pakko asua jossain. Vuokra-asunnoillekin on siis edelleen kysyntää. Vuokramarkkina tuntuu kuitenkin olevan eritytymässä. Helsingissä varsinkin, mutta myös muissa Pääkaupunkiseudun kunnissa, eletään ihan eri sfääreissä kuin pienemmillä paikkakunnilla. Asunnoista on kysyntää ja vuokratasot vähintäänkin pysyttelevät nykyisellä tasolla, saattavat jopa hieman noustakin, ainakin näin loppukesästä, jolloin vuokramarkkina käy kuumimmillaan. Muissakin suurissa kaupungeissa ja yliopistokaupungeissa vuokra-asunnoista on kysyntää ja markkinat toimivat. Mutta pienemmillä paikkakunnilla tilanne on toinen. Esimerkiksi Salossa, jossa Microsoft ajaa toimintansa alas, tilanne näyttää erityisen huonolta asuntosijoittamisen kannalta. Ei käy kateeksi Salon alueen asuntosijoittajia. Monet pienet kaupungit ja kunnat sinnittelevät yhden tai kahden yrityksen varassa, ja siinä vaiheessa jos ja kun yritys päättää supistaa toimintaansa, tai lopettaa sen kokonaan, voidaan sitä pitää lähes kuoliniskuna kyseisen paikkakunnan vuokramarkkinalle. Puhumattakaan asuntojen hintojen kehityksestä.

Eli vuokra-asunnon sijainnin merkitys on tämän taloustaantuman aikana muuttunut erityisen tärkeäksi. Vanha sanonta, asuntobisneksen kolme tärkeintä asiaa, sijainti, sijainti ja sijainti, ei voisi olla enemmän oikeassa!

Toinen asia, joka on jo näkynyt mediassakin, on taloyhtiöiden isot remontit. Kuinka moni aloitteleva asuntosijoittaja on ihastunut söpöön pikkuyksiöön, mutta jättänyt sen huomoimatta, että vanhassa talossa on kaikki suuret peruskorjaukset tekemättä. Ja siinä vaiheessa kun korjauksia aletaan tekemään, usein liian myöhään, on asuntosijoittajan tuotot syöty vuosikausiksi. Onpa pieniltä paikkakunnilta kuulunut sellaistakin, että pankit eivät edes myönnä korjauslainoja taloyhtiöille! Aikamoinen tilanne!

Taloyhtiön kunnon selvittäminen on sijoitusasunnon ostovaiheessa erityisen tärkeätä, kaikki asiakirjat kannattaa lukea huolella, ja tarkistaa vielä isännöitsijältä, ettei asunnon kanssa tule ikäviä yllätyksiä remonttien suhteen.

Kolmanneksi nostaisin vielä vuokralaisen valinnan. Niin mukavalta kuin hyväntekeväisyys saattaa tuntuakin, kehoitan kaikkia asuntosijoittajia olemaan erityisen huolellinen vuokralaisvalinnassa näinä taloudellisesti tiukkoina aikoina. Luottotietojen tarkistus ja vuokranmaksun seuranta täytyy hoitaa tarkasti. Luottohäiriömerkintä, tai yksikin viivästynyt vuokranmaksu, on merkki ongelmasta johon täytyy puuttua. Saattaa kuulostaa julmalta, ja ehkä se onkin sitä, mutta yksittäisen asuntosijoittajan ei kannata alkaa leikkimään suurtä hyväntekijää, siinä voi helposti saada siipensä ja jäädä maksumieheksi.

Jos olet jo asuntosijoittaja, nämä ovat varmaan jo ihan päivänselviä kohtia, mutta jos olet vasta suunnittelemassa tai aloittamassa asuntosijoittamista, kannattaa olla tarkkana näiden asioiden kanssa ja hankkia tietoa. Lukea alan kirjallisuutta ja blogeja. Tämäkin Asuntosijoittaja-blogi on jo ollut olemassa kuudetta vuotta, ja uskon/toivon sen olevan hyvä tietolähde niin kokeneille kuin uusille asuntosijoittajille.

Summa summarum, vastaan omaan kysymykseeni; nyt on ihan hyvä aika olla asuntosijoittaja, kunhan vaan tietää mitä on tekemässä. Hio strategiaasi, hanki tietoa, lue kirjallisuutta, opi virheistäsi ja kysele kokeneemmiltasi. Olen itse tyytyväinen, mikäli pystyn auttamaan jotain toista asuntosijoittajaa omalla kokemuksellani. Leppoisia loppukesänpäiviä toivottaen!

lauantai 27. kesäkuuta 2015

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Välitilinpäätös

Kesä tuli taas, vaikka ainakaan Helsingin ilmoja katsellessa sitä ei hevin uskoisi, kylmää on! Toukokuu meni työmatkalla Amerikassa, tosin Florida jäi tämänkertaisen matkan sivuun. Paljon houkuttelevia sijoitusmahdollisuuksia kyllä löytyisi, mutta ainakin toistaiseksi suutari pysyköön lestissään ja Asuntosijoittajan Amerikan sijoitukset Floridassa.

Näin kesän kynnyksellä lienee hyvä tehdä pieni välitilinpäätös kuluneesta vuodesta 2015. Amerikan bisnekset ovat lähteneet käyntiin ihan hyvin, ja mikä parasta, molemmat kohteet menivät vuokralle nopeaan tahtiin ostamisen jälkeen, eli ne jauhavat nyt tasaista vuokratuottoa, ja myös arvonnousua on näkyvissä, mikäli yleinen taloustilanne Amerikassa pysyy suunnilleen raiteillaan. Kohteiden hallinnointiin liittyvät asiat ovat vielä osittain työn alla, visiitti paikalliseen verovirastoon odottaa, kuin myös muutaman avoimen asian hoito paikallisen kirjanpitäjän kanssa. Yksi asia, jonka olen näiden Amerikan kohteiden kanssa oppinut, on se, että kannattaa olla kärsivällinen asioiden edistymisen kanssa, moni asia on ulkomaalaiselle mutkikkaampi kuin paikalliselle. Mutta niinhän se taitaa olla vähän joka maassa.

Kaiken kaikkiaan nuo Amerikan asuntosijoitukset ovat olleet opettavia kokemuksia, ja on ollut hyvä huomata että kaikista asioista selviää, kun vaan jaksaa vääntää ja uskoa itseensä. Oman osaamisen ja uskon lisäksi on ensiarvoisen tärkeää, että on löytänyt luotettavat ja osaavat kumppanit paikan päällä. Kaikkia asioita ei yksinkertaisesti pysty hoitamaan itse, jo fyysinen etäisyys ja aikaero tekee asioiden hoidosta monesti haastavaa.

Suomen päässä alkuvuosi on vuokrakohteiden osalta rullannut kuin juna. Vuokrat ovat saapuneet ajallaan, eikä vuokralaisista ole kuulunut mitään...no news is good news! Suuremmassa mittakaavassakin asiat näyttävät Asuntosijoittajan kannalta menevän suhteellisen rauhallisesti. Suomen talous mataa edelleen pohjamudissa, ja asuntokauppa sujuu nihkeästi, mutta vuokramarkkina ainakin pääkaupunkiseudulla vetää edelleen hyvin, vaikka vastakkaista mielipidettä on mediasta voinut lukea. Pörssikuplastakin puhutaan, joten asuntosijoittaminen on näkemykseni mukaan edelleen turvallinen ja vakaa tapa sijoittaa rahaa. Uuden SSS-hallituksen vaikutuksesta en vielä tässä vaiheessa kommentoi mitään, katsotaan mitä tuleman pitää.

Tässä vaiheessa toivotan kaikille blogin lukijoille hyvää Juhannusta ja rentoa kesää. Palataan asiaan taas viimeistään loppukesästä!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Elämäni vaivattomin asuntokauppa

Floridan asunto numero 2 läpäisi kuntotarkastuksen lähes puhtain paperein; ilmastointilaite kannattaisi huollattaa, ja parvekkeella olevan kattotuulettimen käyttökytkimet oli tarkastajan mielestä kytketty toimimaan epäloogisesti "it doesn't make any sense to me!", mutta muita löydöksiä ei tullut. Tosin itse kuntotarkastus jäi osaltani käytännössä näkemättä, sillä vietin samana päivänä tuskalliset neljä ja puoli tuntia paikallisessa verotoimistossa...ja täytyy sanoa että ainakin palvelun laadussa ja osaamisessa suomalainen verotoimisto kyllä voittaa luvuin 2-0. Mutta oppia ja kokemusta tuli taas rutkasti. Kuntotarkastus asunnolla oli aikaistunut puolella tunnilla, joten pääsin paikalle siinä vaiheessa kun oli aika maksaa 295$ lasku tarkastuksesta. 

Koska oma aikatauluni on tänä keväänä ollut lievästi sanottuna infernaalinen ja täynnä jatkuvia muutoksia eri menojen suhteen, en edes yrittänyt löytää kalenterista aikaa asuntokaupan clousaamiselle paikan päällä Amerikassa, vaan sovimme välittäjän kanssa että koko homma tehdään etänä. Title company lähettäisi kaikki asiakirjat sähköpostitse, minä tulostaisin ja allekirjoittaisin ne, ja sen jälkeen lähettäisin ne FedExillä tai vastaavalla takaisin title companylle. Ok, nice and simple. Koska Amerikasta paluuni ja seuraavan työmatkan väliin jäävä aika oli varsin lyhyt, koko homman olisi syytä toimia kuin junan vessa. Pitkään jenkkien kanssa bisnestä tehneenä minulla oli hieman pelkoja että pelaisiko kaikki tämän lyhyen aikataulun puitteissa. Hyvin se meni.

Title company oli tässä tarinassa se junan vessa, sain sieltä selkeät ohjeet maksutilistä jonne kauppahinta siirrettiin ja rahat tulivat perille ennätysnopeasti, kahdessa päivässä. Sain hyvissä ajoin kaikki loppulaskelmat itselleni tarkastettavaksi ja kaikki näytti olevan sovitusti. Varsinainen closing oli sovittu tämän viikon maanantaille ja kuin nakutettu, sain sähköpostin heti Amerikan aamuna, Suomen iltana, jossa oli kaikki asiakirjat ja ohje allekirjoittaa ne ja lähettää koko pinkka takaisin sähköpostilla yhdessä passikopion kanssa. Ei siis kuriiria? Ei, sähköposti riittää, sain vastaukseksi. Tämähän meni vielä helpommin kuin olin arvellut! Hetki sen jälkeen kun olin lähettänyt allekirjoitetut asiakirjat, sain jo viestin että myyjä oli käynyt allekirjoittamassa oman osuutensa papereista ja tuonut kaikki avaimet. Kauppa oli syntynyt, congratulations! 

Kymmenen minuuttia myöhemmin kiinteistönvälittäjä-managerini Justin soitti minulle. "Boy, do I got good news or what!!?" hän kyseli tohkeissaan. No mitä, ihmettelin. Joo, Justinilla oli jo asuntooni halukas vuokralainen, vanhempi pariskunta jotka molemmat työskentelevät lääketeollisuuden palveluksessa. Häh, asunto on ollut omistuksessani ehkä vartin ja nyt on jo vuokralaiset tarjolla? How on earth, kyselin hämmästyneenä. No, Justin tehokkaana oli laittanut pyörät pyörimään heti kuntotarkastuksen jälkeen ja ilmoitus nettiin oli ilmestynyt jo seuraavana päivänä. Tehokkaana hän oli järjestänyt asunnossa jo näyttöjäkin. Ei ehkä menisi ihan joka paikassa läpi moinen, asunnosta ei ole edes tehty kauppoja kun jo välittäjä on vuokraamassa sitä eteenpäin. Lisäksi olimme Justinin kanssa alustavasti puhuneet vuokrapyynnöstä, mutta hän oli pannut vuokraan vielä 75$ enemmän kuin mistä puhuimme. Ei kai tässä voi kun olla tyytyväinen, jos tämä nyt menisi koko homma näin sujuvasti. Vaikka hieman kyllä edelleen hirvittää se, että Justin toimi jo näin pitkälle ennen kaupantekoa, tiedä vaikka tässä vielä joudutaan molemmat oikeuteen jostain "breaking and entering"-pykälästä. Jännitystä elämään! Toivotan Riemukasta Vappua kaikille blogin lukijoille, palataan asiaan ensi kuun puolella, on täällä kotimaan asuntosijoituksissakin ollut tapahtumarikasta, ainakin yhden blogikirjoituksen verran.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Ja seuraava Floridan kohde..

Terveiset Floridasta! Tosielämä menee nopeammin kuin Asuntosijoittaja ehtii päivittämään blogia. Edellisen asunnon vuokraus on vielä kertomatta, kun seuraavaa asuntoa jo pukkaa...! No, edellisen asunnon vuokraus kävi kuin elokuvissa; välittäjä laittoi ilmoituksen nettiin ja asunto löysi asukkaat alle kahdessa viikossa, jo helmikuun puolesta välistä. Koko prosessi meni kivuttomasti kun välittäjä hoiti hommat alusta loppuun, ja kun sama välittäjä toimii myös kiinteistömanagerina, jatkuu hänen palvelunsa edelleen. Ja apua tarvittiinkin aika pian, sillä asunnon peukoneeseen tuli vika, joka vaati korjausta. Manageri hoiti korjaajan paikalle ja kone sai toivon mukaan muutaman vuoden lisäelinaikaa. Amerikkalaisten kodinkoneiden laatu ei kyllä päätä huimaa, vaikuttavat heppoisilta ja sellaisia ne ovatkin.

Mutta sitten eteenpäin, ja tähän päivään. Tulin Floridaan reilu viikko sitten ja olin jo etukäteen sopinut kiinteistönvälittäjäni Justinin kanssa liudan esittelyjä potentiaalisiin kohteisiin. Koska budjettini on varsin tiukka, ja speksit aika tarkat, ei sopivia kohteita ollut kovin montaa. Halusin uudehkon (max. 15 vuotta vanhan) kahden makuuhuoneen asunnon tietyltä tarkasti rajatulta alueelta, ja sopivia kohteita löytyi kahdeksan kappaletta. Siinä vaiheessa kun päästiin itse asiaan, oli kolmesta kohteesta jo tehty tarjoukset, joten ne karsiutuivat pois. Jäljelle jäi viisi kohdetta, jotka kiersimme yhden iltapäivän aikana. Kaksi kohteista oli siistinnäköisellä aidatulla alueella, mutta jo ensivilkaisu asujaimistoon antoi hyvin voimakkaan negatiivisen fiiliksen, joten nämä karsiutuivat heti pois. Kolmas kohde osui muihin antamiini spekseihin, mutta talon ikä oli reilusti vanhempi, ja asunto olisi kaivannut ison remontin, joten jätin sen suosiolla pois. Jäljelle jäi kaksi kohdetta.

Ensimmäinen oli vuonna 2005 valmistuneen talon toisen kerroksen n. 100 neliön kokoinen condo-asunto kahdella makuuhuoneella ja kylpyhuoneella. Asunto oli täysin remontoitu ja sen pystyisi vuokraamaan heti. Realistinen vuokratuotto ennen veroja n. 8,1%. Loistava sijainti ja taloyhtiöllä hieno klubitalo, uima-allasalue ja kuntosali.

Toinen kohde oli samanikäinen kaksikerroksinen ns. townhouse, jossa oli alhaalla uusittu keittiö, olohuone, pikkuvessa ja pieni patio, ylhäällä kaksi makuuhuonetta joissa molemmissa omat kylppärit. Tämäkin koti oli siistissä kunnossa, ainoa pieni kauneusvirhe oli se, että makuuhuoneiden seiniä oli paikkamaalattu erivärisellä maalilla kuin millä seinät oli maalattu! DUH!! Pinta-ala oli n. 115 neliötä ja vuokratuotto hieman ensimmäistä kohdetta parempi, 8,5%. 

Eipä muuta kuin tarjoukset sisään molemmista, pyyntihinnoissa oli 3000 dollarin ero, tarjoukset jätin 1000 dollarin erolla tinkien n. 10% pyyntihinnoista. Ja pyyntihinnat olivat suunnilleen Kontulassa sijaitsevien yksiöiden hintoja vastaavat...eli rahoille täällä kyllä saa vastinetta! Vastaukset myyjiltä tulivat seuraavana päivänä: townhousesta oli tullut useampia tarjouksia, joten se oli myyty pyyntihintaan, pienemmän condon myyjä antoi vastatarjouksen joka oli pari tonnia alle pyyntihinnan. Keskustelin asiasta Justinin kanssa, ja yön yli nukuttani nostin omaa tarjoustani 2000 dollaria, joka oli myös maksimihinta, jonka olin valmis kohteesta maksamaan. Mikäli myyjä ei tätä hyväksyisi, niin ei väkisin. Mutta myyjäpä hyväksyi vastatarjoukseni! 

Eli nyt ollaan siinä pisteessä, että kävimme tänään Justinin kanssa katsomassa asunnon vielä kerran läpi, jonka jälkeen kävin maksamassa käsirahan kaupanvahvistajalle eli title companylle. Ja ensi viikon keskiviikkona vuorossa on kuntotarkastus, home inspection, johon tällä kerralla pääsen mukaan. Näillä mennään...ja mikäli haluatte nähdä, mitä on tulossa, niin alla pieni kuvakavalkadi kohteesta. Enjoy!









maanantai 30. maaliskuuta 2015

Jaakko Savolaisen blogi

Tässä Jaakko Savolaisen blogi, joka käsittelee lupaavan tuntuisesti näistä samoja Amerikan asioita, joista Asuntosijoittajakin on viime aikoina kirjoitellut.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Closing, Katse Amerikkaan, osa IV

Taas kelaillaan taaksepäin ajassa, tammikuulle. Tarjous Amerikan kohteesta siis hyväksyttiin, joten sitten alkoi kaupan järjestelyyn liittyvät asiat. Nyt täytyy disclaimata sen verran, että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen ostamassa asuntoa Amerikasta, joten minulla oli jonkinlainen käsitys siitä, miten hommat etenivät kaupanteon suhteen.

Ensimmäiseksi maksettiin käsiraha. Amerikassa käsirahat maksetaan title companyn tilille, jossa raha on valmiina kaupan clousaamista varten. Homma pelasi hyvin, rahat siirtyivät kohtuullisessa ajassa, ja title company lähetti vahvistuksen sähköpostitse rahojen saapumisesta. Hyvä homma.

Seuraavana oli vuorossa home inspection, joka vastaa suomalaista kuntotarkastusta, ja tehdään Amerikassa käytännössä aina, niin omakotitaloissa kuin kerrostaloasunnoissakin. Home inspectionin järjestäminen jäi käytännössä kokonaan kiinteistönvälittäjä Justinin hoidettavaksi, ja hän saikin asian hoidettua nopeassa tahdissa. Parasta olisi tietty ollut, että olisin itse päässyt paikalle home inspectioniin, mutta aikataulujen puitteissa se ei yksinkertaisesti ollut mahdollista. Justin oli mukana inspectionissa ja maksoi sen puolestani tarkastajalle joten homma pelasi loppuun asti. Jännityksellä avasin 20-sivuisen raportin kun sain sen sähköpostiini. Raportti oli hyvin kattava, ja kaikista suurin yksittäinen asia oli ilmastointilaitteen huono kunto, sitä ei ilmeisesti oltu huollettu lainkaan, eikä se viilentänyt asuntoa kunnolla. Lisäksi raportissa oli pienempiä juttuja, kuten astianpesukoneen korien ruosteisuus, pari reikää seinässä ja yksi hiushalkeama katossa, mutta ilmastointilaitetta lukuunottamatta asunto sai puhtaat paperit.

Justin tilasi asuntoon ilmastointilaitteen korjaajan, joka antoi arvionsa korjauskuluista; päivän homma ja kokonaiskulut 1284,93$, auts! Koska tarjous oli tehty muodossa "as is", ei myyjällä olisi vastuuta korjauskuluista. Toki tässä vaiheessa olisi vielä mahdollista peräytyä koko kaupasta, mutta mielestäni kyse oli kuitenkin niin pienestä yksityiskohdasta, ettei sen takia koko diiliä kannattaisi jättää. Eli ei muuta kuin tilaus ilmastointilaitteen korjaajalta.

Ok, seuraavaksi piti siirtää lisää rahaa title companyyn. En vielä tässä vaiheessa ymmärtänyt, että kuvioissa oli mukana kaksi title companya, joten seuraava osa käsirahasta meni vahingossa samalle title companylle kuin ensimmäinenkin. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, title companyt hoitivat siirrot keskenään että rahat päätyivät oikeaan paikkaan.

Samaan aikaan kuin kauppaa järjesteltiin, oli euro alkanut heikentyä dollaria vastaan aikamoisella vauhdilla. Näin ollen päätin, että olisi hyvä idea siirtää kauppasumma mahdollisimman pikaisesti amerikkalaiselle pankkitilille odottamaan kauppapäivää. Tästä päätöksestä tuli vielä myöhemmässä vaiheessa paljon harmaita hiuksia...

Seuraavaksi sovimme closing päivän. Oma aikatauluni oli aika tiukka, mutta päivä saatiin sovittua sopivasti pikaisen Floridan visiitin yhteyteen tammikuun lopulle. Tässä vaiheessa aloin tutkimaan rahojen siirtämistä amerikkalaisilta pankkitileiltä title companyn tilille. Omalta tilitäni rahaa pystyi siirtämään, mutta osa rahoista oli tulossa toisen henkilön tililtä, joka oli myös sijoittamassa rahaa tähän asuntoon. Ja noiden rahojen siirtely osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi. Amerikkalaisissa pankissa pystyi siirtämään verkkopankin kautta 1000$/viikko (!!) ilman erillistä sopimusta joka pitää tehdä paikan päällä pankissa. Selvittelin asiaa ja lopulta ainoaksi ratkaisuksi jäi valtakirja, Power of Attorney, joka pitäisi olla notaarin hyväksymä. Asiaa hieman tutkittuani sain selville, että Helsingin maistraatin leima vastaa notaarin hyväksyntää, joten kaikkien lähtökiireiden keskellä juoksimme toisen sijoittajan kanssa vielä pari kertaa maistraattiin parin erilaisen valtakirjamallin kanssa hakemassa leimoja. Maistraatissa homma toimi todella hyvin, leimat ja allekirjoitukset saatiin ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Epäilevänä ihmisenä halusin vielä varasuunnitelman rahojen siirtoa varten toisen henkilön pankkitililtä, joten hän kirjoitti minulle vielä amerikkalaisen pankkisekin samalle summalle, jolle oli tehnyt minulle myös valtakirjan. Puuh, jännitystä riitti loppuun asti!

Lopulta sitten koitti lähtöpäivä, tammikuinen lauantai, ja niin läksin lukuisten valtakirjojen, sekkien ja muiden dokumenttien kanssa kohti Floridaa. Sunnuntaina kävimme Justinin kanssa uudestaan katsomassa asuntoa, olinhan nähnyt sen vain pikaisesti yhden kerran. Hienoista jännitystä oli ilmassa, kun sitten astelin tulevaan sijoituskohteeseeni. Asunto näytti hyvältä, ja kaikki vaikutti olevan kunnossa, sain jopa reistailevan astianpesukoneen toimimaan loppujen lopuksi pienen näpertelyn jälkeen, yay!

Clousaus oli sovittu keskiviikolle, joten maanantai ja tiistai jäi aikaa hoidella pankkiasioita ja rahansiirtoja. Ja olihan hoidettavaa! Vietin pankkikonttorissa molempina päivinä yhteensä kuusi tuntia! Power of Attorney osoittautui täysin ylivoimaiseksi rastiksi. Sitä faksailtiin ympäri pankin pääkonttoria ja lopulta tuli hylsy, syy: pankilla ei ollut proseduuria ulkomaalaisen valtakirjan käsittelyyn! Ja tämän asian selvittäminen kesti kaksi tuntia! Eli rahansiirto valtakirjalla oli kaputt. Tässä vaiheessa sitten otin esiin pankkisekin ja kysyin, onnistuuko sillä. "Well, of course, no problem what so ever!". Eli maistraatin leimaamalla ja oikeaksi todistamalla valtakirjalla ei ollut mitään tekoa, pienellä sekki-lippulapulla siirsin kymmeniä tuhansia dollareita omalle tililleni ilman mitään ongelmia! Puuh, loppu hyvin, kaikki hyvin!

Kävin vielä tiistai-iltana viimeisen kerran pankissa siirtämässä koko loppukauppasumman omalta tililtäni title companyn tilille, ja kaikki oli valmiina clousausta varten. Keskiviikkona menimme Justinin kanssa sovitusti title companyn toimistolle, jossa asiat sujuivat joutuisasti. Allekirjoitin kauppakirjat osaltani, ja sen jälkeen ne lähtivät FedExeillä Michiganiin, jossa myyjät allekirjoittivat ne omalta osaltaan. Kauppa oli syntynyt ja ensimmäinen Amerikan sijoitusasuntoni oli plakkarissa.

Stay tuned: miten sujui asunnon vuokraus, mitä seuraavaksi. Jatkuu seuraavassa postauksessa...

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Asuntosijoittaja Facebookissa

Nyt on tämäkin päivä nähty: Asuntosijoittaja on Facessa! No, jos totta puhutaan, niin FB profiili on ollut olemassa jo useamman vuoden, mutta se on elänyt eräänlaista horrostilaa. Nyt ajattelin kuitenkin aktivoitua somessa, joten tervemenoa tykkäämään Asuntosijoittajan Facebook-sivusta!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Vinkki: lainojen uudelleenjärjestelyllä lisää sijoituspääomaa

Sijoitusasunnot.comin Henri Neuvoselta saatu vinkki käteisen vapauttamiseen: tarkista pankistasi, onko lainojesi vakuutena olevien asuntojen vakuusarvon nousulla mahdollisuus irroittaa lisää käteistä uusiin sijoituksiin. Ohessa linkki Henrin blogipostaukseen asiasta

Tämä kuvio voi avata mielenkiintoisen mahdollisuuden korottaa oman pääoman tuottoa ja lisätä sijoitusomaisuutta, esim. käyttämällä järjestelystä saadut rahat uusiin Floridan asuntoihin...vinkki, vinkki! =) Kannattanee olla yhteydessä pankkiin, mikäli tällainen järjestely tuntuu omaan tilanteeseen sopivalta, itse aion keskustella asiasta pankkini kanssa.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Väliraportti, Katse Amerikkaan, osa III

Edellisestä blogientrystä on taas kulunut yli kuukausi, mutta syynä ei (todellakaan!) ole laiskottelu, vaan kiirettä on pitänyt niin että huh, huh! Nyt on pakko ottaa aikaa ja vähän päivittää kuulumisia, ettei kaikki asiat unohdu...joitakin asioita viimeisen puolentoista kuukauden ajasta voisin unohtaakin, mutta kuten isäni aina sanoo, asiat voi mennä kahdella tavalla; joko ne menee putkeen, tai syntyy hyvä tarina! Paljon on mennyt putkeen, mutta on niitä tarinoitakin syntynyt.

Kelataan hieman ajassa taaksepäin, tammikuun alkupäiville. Tuolloin oli n. 20 asuntoa nähty ja oli aika tehdä päätöksiä. Kaksi kohdetta valikoitui yli muiden joten niistä tehtiin tarjoukset. Tarjoukset molemmista kohteista olivat sellaiset 10% alle pyyntihinnan, mikä tuntuu olevan aika tyypillinen taso aloittaa kaupan hieromisen. Mielessäni olin jo päättänyt, kumpi näistä kahdesta kohteesta oli suosikkini, ja täytyy tunnustaa että olin pettynyt kun sain välittäjältäni Justinilta vastauksen, että paremmasta kohteesta oli tullut toinen, parempi tarjous johon myyjä oli vastannut, joten minun tarjoukseni jäi rannalle. Darn! Toisesta kohteesta sain aika pikaisesti vastatarjouksen, n. 4% alle pyyntihinnan. Nostin vielä hieman omaa tarjoustani, mutta en missään tapauksessa ollut valmis maksamaan noin lähellä pyydettyä hintaa olevaa summaa 15 vuotta vanhasta asunnosta, joka oli ainakin uuden maalikerroksen tarpeessa. Myyjä tuli hinnassa vielä vastaan symboliset 500$, mutta no luck, näkemyksemme olivat liian kaukana. Ei asuntoa!

Harmittelin, että homma kuivui kokoon sen paremman kohteen kanssa, siitä olisi sittenkin pitänyt tarjota enemmän. Näinköhän tässä kävi, että luu jäi kouraan? No ei, kävin nimittäin katsomassa toista ihan samanlaista asuntoa, joka oli kahden talon päässä suosikkikohteestani, samassa taloyhtiössä, samalla pohjaratkaisulla. Ensimmäisellä katsomiskerralla tämä asunto ei kuitenkaan jostain syystä kolahtanut samalla tavalla kuin se josta päädyin tekemään tarjouksen. Käytännössä tämä toinen asunto oli ihan samanlainen, ainoa merkittävä ero oli se, että olohuoneessa oli laattalattia kokolattiamaton sijaan. Ja jos ajatellaan käytännöllisyyttä, niin kyllähän laattalattia vuokrakohteessa on paljon parempi kuin kokolattiamatto. Lisäksi tämän toisen asunnon seinien maalipinta ei ollut niin hyvässä kunnossa kuin ensimmäisen, mutta sekin on vain kosmetiikkaa. Eli pienten tuumailujen jälkeen uutta tarjousta putkeen.

Vahingosta viisastuneena, nielin ylpeyteni ja tein tarjouksen n. 5% alle pyyntihinnan. Justin vei tarjouksen eteenpäin ja jäin odottelemaan. Kauaa ei tarvinnut odotella kun sain häneltä viestin että myyjä haluaa "proof of funds", eli vahvistuksen siitä että tosissaan ollaan liikenteessä ja että tilillä on tarpeeksi taalaa. Ei muuta kuin kopioimaan tiliotteita eri tileiltä niin että pystyin näyttämään rahoituksen olevan kunnossa. Myyjä oli tyytyväinen rahaselvitykseen ja antoi vastatarjouksensa, jota sitten vielä hieman hinkattiin suuntaan ja toiseen, mutta loppujen lopuksi päästiin hinnasta yhteisymmärrykseen. Ja BANG, ensimmäinen ulkomaan kohde oli vihdoinkin sujahtamassa salkkuun!

Stay tuned, more to come...sisältäen pari (loppujen lopuksi turhaa) käyntiä maistraatissa, tunteja pankissa istumista, rikkinäisen ilmastointilaitteen ihmettelyä, ja loputtoman määrän erilaisten kaavakkeiden ja sopimusten täyttämistä plus yleistä jännitystä ennen kuin homma oli purkissa!


perjantai 9. tammikuuta 2015

House hunting, Florida, USA! (Katse Amerikkaan, osa II)

Howdy, hyvät lukijat! Vuosi vaihtui vuodeksi 2015 ja Asuntosijoittaja on palannut hyvin ansaitulta (?) lomalta takaisin. Loma meni Floridassa, jossa lämmintä oli riittävästi, vaikka pilvisiä päiviäkin oli. Mutta pilvet eivät haitanneet niinä päivinä kun juoksimme katsomassa mahdollisia uusia sijoituskohteita Asuntosijoittajan salkkuun! Kyllä, nyt on aika laajentaa omaa katsantoa ja tutustua aivan toisenlaiseen asuntomarkkinaan, jossa hinnat eivät (ainakaan vielä) huimaa päätä, mutta vuokratuotot ovat edelleen kovia. Joten, tässä pieni asuntomatkakertomus kuvien kanssa!

Amerikassa asunnon osto toimii siten, että asuntokaupan molemmilla osapuolilla, ostajalla ja myyjällä, on oma kiinteistönvälittäjä valvomassa toimeksiantajansa etua. Välittäjät jakavat välityspalkkion keskenään. Toinen Amerikan erikoisuus on MLS eli Multiple Listing Service. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kiinteistönvälittäjät pystyvät myymään kaikkia myynnissä olevia asuntoja. Etuna tässä on se että ostaja pääsee oman luottovälittäjänsä kanssa katsomaan kaikkia kiinnostavia kohteita, huono puoli taas se, että välittäjä ei tiedä myytävästä kohteesta yleensä kuin ne samat perustiedot jotka ostajakin pystyy lukemaan netistä. Ainakin minun mielestäni homma toimi kuitenkin hyvin.



Kiinteistönvälittäjän valinta oli mielenkiintoinen. Tunsin entuudestaan yhden välittäjän jonka kanssa olen tehnyt bisnestä aikaisemminkin, joten laitoin hänelle sähköpostiviestin hyvissä ajoin ennen matkaa. Vielä tähän päivään (9.1.) mennessä en ole saanut minkäänlaista vastausta viestiini...Olin tästä hieman ihmeissäni, mutta päätin että en kyllä soittele perään! Näin ollen otin paikan päällä yhteyttä puolituttuun välittäjään, ja hän vastasikin heti viestiini ja sovimme tapaamisen. Sen lisäksi surffailin zillow.com:ssa (paikallinen oikotie), josta löysin asiakasarvostelujen perusteella mustaksi hevoseksi vielä toisen, hyvät arviot saaneen välittäjän jolle lähetin yhteydenottopyynnön. Hän vastasi seuraavana päivänä, ja pahoitteli viivettä vastaamisessaan, joka johtui menossa olevasta lomasta. Sain hänenkin kanssaan sovittua tapaamisen siten, että tapaisin molemmat välittäjät samana päivänä.

Molemmat välittäjät olivat miehiä, toinen kolmekymppinen, toinen ehkä viisi vuotta vanhempi. Molemmat olivat kohteliaita, fiksun oloisia ja vaikuttivat asiansa osaavillta, mutta mustana hevosena mukaan tullut, n. 35-vuotias välittäjä veti kuitenkin pidemmän korren. Asian ratkaisi hänen kysymyksensä, "what do you expect from me as your realtor?" Kysymys, jonka soisi kuulevan useamminkin välittäjiltä. Kun vielä selvisi, että kyseinen herra oli itsekin asuntosijoittaja, oli homma sitä myöten taputeltu.




Annoin välittäjälle speksit siitä, minkälaista kohdetta olin hakemassa, ja hän pani tuulemaan! Kaksi päivää myöhemmin välittäjä oli järjestänyt esittelyt pariinkymmeneen kohteeseen siten, että ensimmäisenä päivänä kävisimme katsomassa kymmentä kohdetta, toisena päivänä viittä kohdetta ja kolmantena päivänä neljää kohdetta. All right!

Esittelykierrokset sujuivat jouheasti. Liikuimme välittäjän autolla (isolla FORD F-250 avolavalla!) kohteesta toiseen. Osa myytävistä kohteista oli tyhjillään, osassa asuttiin ja osassa oli asukkaat paikalla, parhaimmillaan/pahimmillaan ruokailemassa kun tulimme paikalle! Tunsin itseni tunkeilijaksi vieraiden ihmisten kotona, mutta niin homma välittäjän mukaan pelaa Amerikassa. Kohteet olivat hyvin erilaisia, suurin osa oli aidatuilla alueilla, joihin mennään sisään valvotusta portista, osa taas oli ihan tavallisilla aluieilla joihin kuka tahansa pääsee. Nuo aidatut alueet ovat Floridassa tyypillisiä, aidoilla ja porteilla ainakin yritetään luoda turvallisuuden tunnetta alueen asukkaille.

Yksi silmiinpistävä yhteinen tekijä kaikille käymillemme alueille löytyi ja se oli alueiden siisteys! Jo muutama kuollut puusta tippunut lehti kadulla vaikutti lähes anarkialta, niin siistejä alueet olivat! Koska olin pyytänyt välittäjää esittelemään vain uusia/uudehkoja kohteita, olivat itse asunnot hyvin samanlaisia; samanlaiset keittiön kaapit, samanlaiset wc-istuimet, samanlaiset vaatehuoneiden hyllyt..aika perusbulkkia, sanoisin. Yksi mielenkiintoinen kohde oli remontissa oleva kolmen makuuhuoneen koti. Asunto oli omistajan rahavaikeuksien vuoksi päätynyt pankin omistukseen (foreclosure) ja pankki remontoi asunnon kuntoon. Alunperin asunnossa kaikki oli ollut oranssia, siis ihan kaikki, seinät, ovet katot...ugh!




Yksi Floridalle tyypillinen ominaisuus näillä alueilla oli se, että ne tarjosivat hyvät palvelut asukkaille. Vai miltä kuullostaisi kuntosali, uima-allas, tiki-baari, cabana, club house, tenniskenttä, golfkenttä, kaikki käytössä yhtiövastikkeella! Ja nyt ei puhuta mistään miljoonan dollarin asunnoista vaan ihan perus-, kahden tai kolmen makuuhuoneen asunnosta! Hyvältähän ne kuulostaa..ja näyttää!




Amerikan asuntoja ei myydä neliöillä (toki neliöjalat ilmoitetaan myyntiesitteissä), vaan makuuhuoneiden ja kylpyhuoneden määrällä, esim 3bd 2ba (kolme makuuhuonetta, 2 kylpyhuonetta). Lisäksi asunnoissa voi olla 1/2 tai 3/4 kylpyhuoneita (vessa tai ilman ammetta oleva kylpyhuone), den (kuin makuuhuone mutta ilman kaappeja, joskus myös ikkunaton) ja bonushuone (aulatiloja, yläkerroksessa oleva parvitila, tai ihan mitä tahansa). Se miksi asunnon neliöt eivät ole niin tärkeitä, on se, että kaikki asunnot ovat pääsääntöisesti erittäin tilavia. kahden makuuhuoneen asunnotkin ovat yleensä 1200 neliöjalkaa (sq.feet), eli n. 120m2. Tilaa riittää olemiseen ja elämiseen.





 Koska kohteet olivat niin samanlaisia, oli kännykkäkamera korvaamaton apu! Kun joka kohteesta nappasi kuvat, oli illalla kierroksen jälkeen helpompi jäsentää näkemäänsä. Tarjontaa oli oman mittapuun mukaan runsaasti, mutta välittäjä sanoi, että kohdevarasto on huomattavasti pienempi, mitä se on ollut moneen vuoteen. Ostajat ovat taas palanneet markkinoille. Seuraavassa postauksessa kerrotaan, kuinkas sitten kävikään...stay tunes, folks!

Ps. Uusi vuosi, uusi kysely. Vastatkaahan kysymykseen, millaista asuntosijoittamisvuotta odotatte!