perjantai 16. lokakuuta 2020

Terveisiä Vantaalta!

 Nyt se on virallista; asuntosalkkuun on laskeutunut kahdeksas kohde, asunto Kasi! Tällä kerralla alueeksi valikoitui 1970-luvun alkupuolella valmistunut lähiö Vantaalta. Hintataso Vantaalla on selvästi edullisempi kuin Helsingin vastaava, joten osittain tämä kohde tuli ostettua sen erittäin edullisen hinnan houkuttelemana.

 Asunto on ensimmäisen, käytännössä toisen kerroksen, 46m2:n kokoinen kaksio, johon kuuluu tilava lasitettu eteläparveke osittaisin lampinäkymin. Huoneisto on remontoitu lähes kokonaan viimeisen 10 vuoden aikana, ja mikä parasta, vesivahingon vaurioittama alkuperäinen kylpyhuone on täysin uusittu taloyhtiön toimesta vuonna 2015, ja se on kunnoltaan uutta vastaava. Keittiötä on hieman päivitetty vuosien varrella, mutta esimerkiksi kaapit ovat kaikki alkuperäisiä. Lattiat ovat harmaata laminaattia ja seinät maalattu. Edellisen omistajan kunniaksi on sanottava, etten varmaan koskaan ole ottanut asuntoa vastaan yhtä siistissä kunnossa kuin nyt. Kiitokset vaan edelliselle omistajalle! 

Taloyhtiö on hyvin pidetty, ja vastike on, ainakin minun mielestäni, kohtuullisen edullinen 3,60€/m2. Putkiremontti yhtiöön on tulossa suurella todennäköisyydellä viiden vuoden sisällä, mutta johtuen asunnon ja erityisesti sen kylpyhuoneen hyvästä kunnosta, pystyy sen vuokraamaan kohtuullisen hyvällä vuokralla saman tien. Vuokranantajalle tärkeää kassavirtaa on siis tiedossa heti! Mutta koska vuokralaisten vaatimustaso on nykyään niin korkea, on asuntoon tekeillä keittiöremontti. Ja koska asunto Nelosen remontti on edelleen hieman vaiheessa (tosin loppusuora häämöttää jo, tästä lisää seuraavassa postauksessa), ovat kaikki keittiöremontin opetukset vielä tuoreessa muistissa. Joten remontista toiseen tässä taas mennään. 

                                         Tältä keittiö näytti vielä muutama viikko sitten.
                                         Remonttimiehet tekivät vanhasta keittiöstä historiaa.
                                         Uutta maalia seiniin, ja uutta keittiötä odottamaan.
                                         Tiilitalossa asuu onnellinen vuokralainen....?
                                         Kivalla asuinympäristöllä on merkitystä.
                                         Tuleva vuokralainen ulkoilee näissä maisemissa.

Alkusyksy on siis ollut varsin kiireinen, Nelosen remontin ja Kasin oston ja keittiöremontin projektien kanssa. Kasin projektia helpottaa huomattavasti kuitenkin se, että ostin sen puoliksi pitkäaikaisen yhtiökumppanini kanssa, joka otti keittiön suunnitellusta vetovastuun, kun taas itse olen hoitanut muut asunnon ostoon liittyvät käytännön asiat. Uskon, että yhteistyössä on voimaa kun kaikki vastuut ja velvoitteet saa jaettua puoliksi. Ja mikä parasta, asuntoon on jo nyt löytynyt vuokralainen! Keittiöremonttia tekevän tutun remonttimiehen kanssa jutellessa kävi ilmi, että hänen poikansa on etsinyt vuokra-asuntoa jo jonkin aikaa. Ja kun nuori mies itse tuli paikalle, oli asia sillä selvä. Tosin, vuokrasopimusta ei vielä ole allekirjoitettu, joten en vielä uskalla heitellä yläfemmoja asiasta. Mutta toivon mukaan homma menee maaliin ja saamme asunnon vuokrattua ilman sen kummempia jumppaliikkeitä.

Huomenna on aika mennä katsomaan Nelosen lattiaremontin lopputulos, ja sen jälkeen asunto onkin putkimiestä ja keittiön sokkelilevyjä valmis....niin, mihin? Stay tuned! 


lauantai 12. syyskuuta 2020

Remonttihommia

Asunto nelosen projekti etenee. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin siihen, että teetän tähän kohteeseen kevyen pintaremontin, jonka yhteydessä uusitaan myös vanha ja kulahtanut keittiön. Remontin jälkeen teen sitten päätöksen, lähteekö tämä kohde myyntiin vai vuokralle. 

Vakioremonttimieheni sanoi suoraan, ettei ole kiinnostunut näin kaukana sijaitsevasta projektista, joten päätin luottaa somen voimaan ja kysyä suosituksia Länsi-Uudellamaalla toimivista, luotettavista remonttimiehistä. Ja some toimi jopa odotettua paremmin! Sain useita hyviä suosituksia remontin tekijöistä, joista sitten yksi nousi ylitse muiden, joten sovin hänen kanssaan tapaamisen asuntoon ja aloin miettimään omia toiveitani remontin suhteen.

Seinien tasoitus ja maalaus, katon maalaus, parkettilattian hiominen, vanhojen seinäpaneleiden ja eteisen yläkaappien poisto sekä uusi keittiö. Siinäpä tarvittavat toimenpiteet lyhykäisyydessään. Tapaaminen remonttimiehen kanssa meni sujuvasti, ja paljastui, että hän on opiskellut myös sisustussuunnittelijaksi, mistä ei ainakaan ole haittaa tässä projektissa, päinvastoin, tykkään siitä että remppamiehellä on omaa näkemystä näihin asioihin. Pikaisesti tapaamisemme jälkeen sain mielestäni kohtuullisen hyvän tarjouksen remontista ja päätin, etten ala tinkimään tarjouksen hinnasta vaan pyysin, että samaan hintaan sisällytetään myös kylpyhuoneen tummuneen panelikaton maalaus. Tämä sopi remonttimiehelle, joten sovimme projektin etenemisestä.

Seuraava askel oli keittion valitseminen. Vaikka omat aiemmat kokemukset Ikean keittiöistä ovat olleet välillä hermoja raastavia puuttuvine osineen ja pikku lapsuksineen, päädyin silti taas Ikeaan sen logistisen ja yleisen helppouden vuoksi. Saas nähdä, joudunko katumaan tätä päätöstä..?! Ikean keittiösuunnittelu tuntui olevan varsin ruuhkautunut, mutta noin tunnin sinnikkään jonotuksen jälkeen sain Espoon Ikeassa keittiösuunnittelijan jakamattoman huomion ja saimme keittiösuunnitelman pääosin valmiiksi. Päätin kuitenkin, että teen lopullisen keittiötilauksen vasta siinä vaiheessa, kun vanha keittiö on kokonaan purettu. Tämä saattaa hieman viivästyttää keittiön valmistumista, mutta haluan varmistua siitä, onko keittiöön mahdollista laittaa suunnitelmaa korkeammat yläkaapit; nykyisten yläkaappien päällä on peitelevyt, joiden alla saattaa olla tilaa korkeammille kaapeille. Kätevämpi yksilö varmaan purkaisi nuo peitelevyt jo itse ja tsekkaisi asian, mutta minulle ei valitettavasti ole tätä kätevyyden geeniä suotu, olen täysin tumpelo kaikissa tällaisissa jutuissa...omat vahvuuteni eivät liity remontoinnin käytännön puoleen! =)

Seuraavaksi yhteys taloyhtiöön muutostyösuunnitelman merkeissä. Isännöitsijän nettisivuilta löytyi muutostyölomake, joka oli helppo täyttää ja meilata isännöitsijälle. Jännitin hieman, kauanko paperinpyörittely isännöitsijän päässä kestäisi, ja olinkin pudota tuoliltani kun hyväksyntä remonttiin kilahti sähköpostiini jo seuraavana päivänä! WOW! Ainoa tarvittava lisäys oli putkimiehen yhteystiedot. Minulla on onneksi ollut jo pitkään samat, luotettavat sähkö- ja putkimiehet jotka lupautuivat tässäkin casessa hoitamaan oman osuutensa. Nyt pitäisi vielä löytää joku hiomaan parketti, sillä remonttimiehen palveluihin se puoli ei valitettavasti kuulunut. Aloin taas kerran miettimään sitä, miten helppoa olisi kun olisi yksi remonttifirma, joka hoitaisi kaiken sähkö- ja putkitöitä myöten. Eiköhän tällaisia täyden palvelun taloja olekin olemassa, ei vaan ole tullut vastaan. Ja veikkaan, että kustannustehokkuuden kannalta tällainen remontin paloittelu tulee varmaan edullisemmaksi. 

Nyt on seinämaalien sävyt valittu ja homma alkaa olemaan toteutusta vaille valmis. Fiilis on hyvä, eikä remonttiangsti ole vielä alkanut, mutta eiköhän sekin vielä iske päälle jossain vaiheessa. Ensi viikolla päästään sitten tositoimiin, pysy kanavalla ja seuraa, miten projekti etenee. Ja loppuun vielä tiiseriksi...kasia pukkaa!!!!???

lauantai 22. elokuuta 2020

Seiskan vuokraus ja muuta jännittävää

Kesä kallistuu taas kerran loppuaan kohti, mutta tänä vuonna Asuntosijoittaja on paahtanut koko kesän läpi ilman sen kummempia lomailuja, jollei kahden päivän mökkikeikkaa lasketa. Seiskan vuokraus meni loppujen lopuksi kuin unelma. Asuntoa esiteltiin muutaman kerran siitä kiinnostuneille potentiaalisille vuokralaisille, ja ihan kohtuullisen hyvä vuokralaiskandidaatti ehti jo löytymäänkin. Mutta sitten sattuma astui mukaan kuvioon. Eräänä kesäisenä heinäkuun iltana, ystäväperheen kanssa iltaa istuessa, selvisi että ystäväni äiti on muuttamassa Itä-Suomesta takaisin pääkaupunkiseudulle ja etsii pitkäaikaista vuokra-asuntoa hissillisestä taloyhtiöstä. Bingo! Yksi asia johti toiseen, ja loppujen lopuksi vuokrasopimus allekirjoitettiin tämän mukavan eläkeläisrouvan kanssa, joka muuttaa uuteen kotiinsa elokuun loppuun mennessä.

Liikehdintää on tapahtunut muissakin kohteissa. Asunto kolmoseen tuli uusi vuokralainen tämän vuoden huhtikuussa. Pari viikkoa sitten sain häneltä viestin, jossa hän kertoi elämäntilanteensa muuttuneen kesän aikana siten, että hänen olisi muutettava toiselle paikkakunnalle. Hänellä oli kuitenkin joku tuttu, joka olisi kiinnostunut muuttamaan asuntoon hänen jälkeensä. No, mikäs siinä sitten, sovin puhelimitse  tapaamisen tämän tuttavan kanssa, ja jo puhelun aikana tuli tunne, ettei vuokralaisen vaihtuminen tässä tapauksessa johtaisi ainakaan huonompaan suuntaan. Näin ollen ennakoin asian, ja tein vuokrasopimuksen valmiiksi jo ennen tapaamistamme. Kun sitten omat fiilikset tavatessamme osuivat oikeiksi, allekirjoitimme vuokrasopimuksen saman tien Vallilan Mc Donaldsin parkkipaikalla! Toki olin myös tarkistanut luottotiedot ennen tapaamista. Eli kolmonenkin on edelleen vuokrattu.

Seuraava projekti koskee asunto nelosta. Tämä noin kolmen vartin ajomatkan päässä Helsingistä sijaitseva tilava yksiö on ollut sukumme omistuksessa talon valmistumisesta vuonna 1984 lähtien. Minun omistukseeni asunto päätyi vuonna 2013, muistelot projektista löytyvät tästä klikkaamalla.  Asunto on ollut koko ajan vuokrattuna, tosin hyvän vuokralaisen löytyminen on joka kerran vaatinut hieman enemmän jumppaamista kuin mitä Helsingin kohteissa on yleensä tarvittu. Nyt useamman vuoden asunnossa asunut nuori mies ilmoitti ostaneensa oman asunnon ja vähän pahoitellenkin irtisanoi vuokrasopimuksen. Olen mielessäni pyöritellyt eri vaihtoehtoja asunnon suhteen, ja mitä enemmän asiaa olen miettinyt, sitä voimakkaammin olen päätynyt asunnon myynnin kannalle. Yksi iso syy on talon putkiremonttitilanne. Talo on valmistunut 36 vuotta sitten, ja alueella monessa vastaavan ikäisessä taloyhtiössä on putkiremontti tullut jo ajankohtaiseksi. Tässä yhtiössä linjasaneerauksesta ei vielä ole puhuttu, mutta tuloillaan se on, joten tämä on minulle iso motivaattori hankkiutua asunnosta eroon tässä vaiheessa, ja katsoa uutta kohdetta jostain muualta. Tämä projekti on nyt siis käynnistymässä, eli pysypä kanavalla, mikäli haluat tietää miten homma etenee...

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Kaupat, avaimet, luovutus ja siivous..ja siivous...ja siivous!

Kuukausi on on hurahtanut "seiskan" kanssa kuin siivillä! Kaupanteko oli aika minimalistinen antikliimaksi, jos sitä jotenkin haluaa kuvailla. Myyjä ei juuri puhunut eikä pukahtanut, eikä kiinteistönvälittäjäkään tehnyt juuri mitään tilanteen luomiseksi small talkilla. Noh, mikäs siinä, istuttiin sitten hiljaa ja katseltiin varpaita! 😏 Kauppojen lopuksi varmaan sekä myyjä että minä odotimme välittäjältä jonkinlaista kaupantekijäistä (skumppapullo olisi ollut kiva!), mutta eikö mitä; välittäjä vain totesi lakonisesti että "mulla ei nyt ole mitään kauppalahjaakaan teille, kun meillä on nyt valitettavasti sellainen politiikka että annetaan 20 euroa HelsinkiMissiolle jokaisesta asuntokaupasta." Ehkä tuonkin olisi voinut muotoilla vähän toisella tavalla..? No, hyvä homma, kiva jos meni vähän rahaa hyvään tarkoitukseen.

Kaupanteon ja asunnon luovutuksen välille jäi noin kolme viikkoa, mutta myyjä halusi antaa avaimen jo kaupanteossa. Mikäs siinä, hyvä homma! Kävin heti kaupantekoiltana koluamassa taloyhtiön  yleiset tilat ja varastokomeron, kaikki näytti hyvältä. Uutta ja siistiä. Ei muuta kuin odottelemaan asunnon vapautumista kesäkuun viimeisenä päivänä.

Kun kuun vaihde koitti, laitoin viestin myyjälle ja kysyin, mihin aikaan hän pystyy vapauttamaan asunnon. Illalla myöhään, oli vastaus. Siivoukset kuulemma vielä kesken. Eipä mitään, illalla sitten. Odottelin vähän jännittyneenä tekstiviestiä, joka sitten lopulta tuli puoli kymmenen aikaan, yay! Ei muuta kuin auto alle ja suunta kohti Espoota. Kun pääsin talon ovelle, oli sen ulkopuolella eräänlainen "multavana", joka herätti epäilyni...oliskohan tämä vana peräisin yhdestä tietystä asunnosta...? Hissillä ylös ylimpään kerrokseen, ja mitä sieltä löytyikään? Uusi vana! Ja arvaatteko, mihin tämä vana johti? Kyllä, tervetuloa uuteen sijoituskohteeseen!



Myyjä oli vedonnut asunnon myöhäisen luovutusajan johtuvan asunnon siivoamisesta, mutta kun pääsin sisälle asuntoon, totesin, ettei sitä oltu siivottu lainkaan! No, ei hätää, olin henkisesti varautunut siihen, että siivoushommiksi menee joka tapauksessa. Ja jokainen laatikon tai kaapin avaus todisti arvelut oikeiksi. Eli ei muuta kuin pesuaineet, rätit ja ämpärit mukaan ja siivoamaan. Ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia viimeisten kymmenen päivän aikana. Mutta mikä parasta, huone, kaappi ja laatikko kerrallaan tästä kohteesta kuoriutuu kaunis koti jollekin vuokralaiselle. Projekti etenee....








tiistai 9. kesäkuuta 2020

Espoo mielessäni

Kuten edellisessä bloggauksessa kirjoitin, Espoon kohde jäi kummittelemaan mielessäni. Toisaalta minua ärsytti myyjän haluttomuus tehdä edes vastatarjousta omaan tarjoukseeni, mutta tarkemmin ajateltuani, ja tunteet syrjään sysättyäni, päätin niellä ylpeyteni ja tehdä uuden tarjouksen kohteesta. Soitto välittäjälle, 8 000 euroa edellistä tarjousta suurempi tarjous pöytään ja odottamaan. Ainakin vastatarjousta.

Vielä mitä, ei tullut vastatarjousta. Tuli suoraan tarjouksen hyväksyntä!! What? Tämä taas vaan vahvisti käsitykseni, että suomalaiset noin yleisesti eivät osaa neuvotella. No, tällä kerralla se toimi minun edukseni, sillä olin laskenut että voin tarvittaessa vielä hieman nostaa omaa tarjoustani, mutta nyt siihen ei sitten ollutkaan tarvetta. Jäi hieman pöllähtänyt olo, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että Asuntosijoittajan salkkuun on solahtamassa asunto numero 7, ensimmäinen uusi kohde vuoden 2015 jälkeen! Suunta kohti asuntokauppoja ja Espoota...tarina jatkuu.

torstai 21. toukokuuta 2020

Tarjous"neuvotteluja"

Edellisen postauksen jälkeen tapahtunutta: päädyin loppujen lopuksi tekemään ostotarjouksen Espoon kohteesta 1. Ylimmän kerroksen siistikuntoinen kaksio uudehkossa taloyhtiössä ihastutti avoimilla maisemillaan ja yleensäkin kokonaisuutena. Otin välittäjään yhteyttä ja tein kohtuullisen rohkean tarjouksen, eli tingin huoneistosta ja sen mukana myytävästä autohalliosakkeesta noin 10% pyydetystä myyntihinnasta. Ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka maksaa...! Tarjouksen voimassaoloajaksi määrittelin reilun vuorokauden jotta myyjälle jäisi aikaa sulatella tarjousta.

Seuraava päivä valkeni, ja loppujen lopuksi pari tuntia ennen tarjouksen umpeutumista sain välittäjältä tekstiviestin että myyjä on hylännyt tarjoukseni. Eikö siis edes vastatarjousta? Ei. Eli se niistä tarjousneuvotteluista. Ärsytti. Ja harmitti myös välittäjän tietynlainen flegmaattisuus, sekin että tarjouksen hylkäys ilmoitettiin lakonisesti tekstiviestillä. Kun en reagoinut mitään tähän viestiin, soitti välittäjä sentään vielä illalla, monta tuntia tarjouksen umpeutumisen jälkeen. Hän kysyi haluaisinko vielä nostaa omaa tarjoustani, mutta jotenkin minulla meni fiilikset koko asunnon kanssa, ja sanoin neuvottelujen päättyvän osaltani tähän. Minua kyllä suuresti ihmetyttää se, että suomalaiset noin yleisesti eivät osaa käydä kauppaa, sitähän tuo asunnon osto on, tehdään tarjouksia ja vastatarjouksia ja neuvotellaan, mutta ei näemmä tämän myyjän kanssa.

Oikotien hakuvahti tuuttaili rauhalliseen tahtiin hakuuni osuvia kohteita, mutta mikään niistä ei suoranaisesti sytyttänyt minua. Kunnes noin viikko sitten eräänä aamuna sain viestin Vantaalla, lähellä lentokenttää, myyntiin tulleesta kaksiosta, joka oli hintansa puolesta mukavasti budejtin alemmassa päässä. Otin välittäjään yhteyttä ja sain esittelyn sovittua jo samalle iltapäivälle.

Tämä kohde oli toisen kerroksen kulmahuoneisto, jossa ei harmikseni oltu otettu käyttöön kulman tuomia mahdollisuuksia ikkunoiden suhteen, sillä molempien huoneiden ja keittiön ikkunat olivat yhteen ja samaan suuntaan, ainoastaan saunan pikkuikkuna oli toiseen suuntaan. Asunto oli muuten ihan hyvässä kunnossa mutta parkettilattia oli ottanut kovasti hittiä, mm. keittiössä siinä oli isoja tahroja ("akkunesteet valuneet lattialle..!"), ja olohuoneessakin siinä oli iso reikä. Tätä parkettia ei kyllä enää pelastettaisi millään.

Pyysin välittäjää lähettämään tämän kohteen asiakirjat ja lupasin miettiä asiaa. Espoon kohde kuitenkin kummitteli edelleen mielessäni. Entä jos sittenkin...? Stay tuned, tarina jatkuu!

torstai 7. toukokuuta 2020

Pitkästä aikaa ostolaidalla!

Asuntosijoittajalla on tällä hetkellä sellainen tilanne, että olisi tarve löytää uudenkarhea kaksio pääkaupunkiseudulta. Tämä juontaa juurensa muutaman vuoden takaisesta tilanteesta, jossa omistukseeni päätyi vanha omakotitalo. Blogipostaus aiheesta löytyy täältä. Kyseinen kiinteistö on jo löytänyt uuden elämän grynderin käsissä mutta testamenttikiemuroista johtuen kyseisen kiinteistön korvaajaksi pitäisi löytää asunto, jonka voi vuokrata eteenpäin. Olen siis ostolaidalla Suomessa ensimmäistä kertaa....vuoden 2013 jälkeen. Kylläpä aika rientää!

Mielessäni on muutama alue (lähinnä Espoossa ja Vantaalla), joita olen tutkinut tässä projektissa. Speksit ostettavan asunnon suhteen ovat varsin selvät: kaksi huonetta, omalla tontilla oleva taloyhtiö, rakennettu 2000-2018 (en halua uudiskohdetta) ja maksimihinta noin 220 000 euroa. Tarjontaa kyseisen kaltaisista kohteista on ensi vilkaisulla huomattavasti, mutta kun tuloksia esim. oikotien haussa alkaa perkaamaan, niin potentiaalisia kohteita ei olekaan niin paljon. Jos siis ajatellaan asiaa sijoitusnäkökulmasta.

Muutama Espoon kohde osoittautui sen verran kiinnostavaksi, että otin yhteyttä kohdetta myyviin välittäjiin ja sain sovittua esittelyt puolen tunnin välein. Nämä kaksi kohdetta olivat 100 metrin päässä toisistaan uudehkolla aluella, pyyntihinta molemmissa kohteissa oli eurolleen sama, toinen oli neljä neliötä isompi ja rakennusten valmistumisvuodetkin olivat neljän vuoden sisällä toisistaan. Eli kaiken kaikkiaan erittäin vertailukelpoiset kohteet. Molemmissa asunnoissa oli plussia ja miinuksia, jotka erittelen tässä:

Kohde 1.

+ sijainti rakennuksen ylimmässä kerroksessa
+ esteettömät maisemat
+ neljä neliötä isompi
+ mahdollista ostaa autohallipaikka
- ikkunat vain yhteen suuntaan
- talo neljä vuotta vanhempi
- huoneiston tietty nuhjuisuus
- säilytystiloina vaatekaapit, ei vaatehuonetta

Kohde 2.

+ hyvä pohjaratkaisu
+ ikkunoita kahteen suuntaan, eli valoisa huoneisto
+ huoneiston kunto parempi
+ paremmin huomioidut ykstyiskohdat (vaatehuone, laadukkaat keittiökoneet, iso parveke)
- sijainti rakennuksen kolmannessa kerroksessa, käytännössä toisessa
- toinen talo aivan vieressä, joten parvekkeella ei lainkaan yksityisyyttä
- huoneisto neljä neliötä pienempi, ja näissä neliöissä sen todella huomasi
- ainostaan piha-autopaikka saatavilla, ei siis autohallipaikkaa

Kuten näistä plussista ja miinuksista näkee, kohteet olivat hyvin samankaltaisia monelta osin. Sain molemmista kohteista asiakirjat ja niihin tutustuttuani ja yhden yön nukuttuani, tein päätöksen että teen ostotarjouksen toisesta näistä asunnoista. Mutta kummasta? Ja mitä sen jälkeen tapahtui? Stay tuned, tämä tarina päivittyy seuraavassa postauksessa!