Osinkotuloja vai vuokratuloja?

Viime viikkojen osinkoverosekoilu ei varmaan ole mennyt keneltäkään blogin lukijoista ohi. Ensin hallitus teki verouudistuksen, jota suurin osa  ministereistä ei edes ymmärtänyt tekevänsä, ja nyt sitten korjailtiin "valuvikoja". Lopputuloksena yhteisövero alenee 24,5 prosentista 20 prosenttiin, mikä sinällään on hyvä juttu, mutta epäilen kovasti veroalen vaikutusta työpaikkojen lisääntymiseen. Vastaavasti taas osinkoverotus piensijoittajien osalta kiristyy. Alkuperäisen ehdotuksen mukaan kaikki pörssiosakkeista saadut osingot olisi verotettu kokonaisuudessaan pääomaveroprosentin mukaisesti, mikä olisi ollut käsittämätön kiristys ja isku vasten kansankapitalismin kasvoja. Kahden viikon sähläyksen ja ilmeisen kovan painostuksen jälkeen hallitus avasi päätöksensä ja muutti sitä osinkojen osalta. Nyt osinkoverotus nousee "vain" 4,5 prosenttiYKSIKKÖÄ alimmillaan n. 25,5 prosenttiin.

Piensijoittajat eivät koskaan tässä maassa ole olleet mitenkään erityisesti valtaapitävien suojeluksessa, ja tämä viimeisin päätös jatkaa samalla linjalla. Mitä enemmän osinkotulojen verotusta  kiristetään, sitä houkuttelevammaksi muut sijoitusmuodot muuttuvat. Vuokratulojen 30 prosentin verotus vaikuttaa melkein kohtuulliselta, jos sitä verrataan pörssiosakkeiden osinkotulojen kokonaisverotukseen, joka ylittää jo reilusti 40 prosentin rajan. (yrityksen maksama 20% ja osingonsaajan maksama 25,5%). Ei siis ihme, jos moni aiemmin pörssiosakkeisiin rahansa sijoittanut alkaa vilkuilemaan asuntosijoittamiseen päin. Kun yhtälöön lisätään vielä asuntojen hintakehitys kasvukeskuksissa ja verrataan sitä osakemarkkinoiden epävarmuuteen, veikkaan että näemme tulevaisuudessa lisää asuntosijoittajia.

Kansantalouden kannalta on tietysti ikävää, että pörssiosakkeisiin sijoittamisesta tehdään kannattamatonta. Asuntosijoittamisella ei niitä kaivattuja uusia työpaikkoja luoda. Mutta yksityisen sijoittajan tehtävänä ei voi olla hyväntekijänä oleminen, vaan oman omaisuutensa kasvattaminen. Poliitikoilla on vastuu sijoitusympäristön toiminnasta verotuksen avulla, ja ainakin nykyinen hallitus linjaa hyvin selvästi, mihin sijoittajan tällä hetkellä kannattaa rahansa ohjata.

Yllätyksiä

Ei mennyt asunnon vuokraus ihan niin "kuin Strömsössä"...! Hoidin vuokrauksen itse (en siis käyttänyt välittäjää), laitoin ilmoituksen oikotie.fi:hin ja järjestin esittelyn. Ja...TA-DAA...esittelyssä oli yksi kävijä, sosiaalitoimiston lähetteellä oleva nuorehko mamu-mies joka ei puhunt suomea lainkaan. Vaikka kuinka haluaisi olla suvaitsevainen, tasa-arvoa kannattava, etc. muuta kaunista ja nättiä, on omaa vakaumustani vastaan vuokrata asunto henkilölle, jonka ei tarvitse nähdä mitään eforttia vuokranmaksun suhteen. Kun ei ole omat rahat kyseessä, ei mitään takeita että vuokralainen pitää asunnon hyvässä kunnossa. Voin toki olla väärässä ja tehdä karkean yleistyksen, mutta olen sen verran köyhä, ettei minulla ole varaa tehdä sosiaalisia kokeita omaisuudellani...no dice!

Vuokrausta vaikeutti myös kahden viikon poissaolo työmatkan takia, eli asunnon vuokraus meni jäihin siksi aikaa. Sain kyllä yhteydenottoja ihan potentiaalisilta vuokralaiskandidaateilta, mutta koska olin 7000 kilometrin päässä, eivät näytöt onnistuneet. Olisiko pitänyt suunnitella koko homma paremmin, ja jättää asunnon avaimet esim. jollekin ystävälle joka olisi voinut näyttää asuntoa...? No, turha surra kaatunutta maitoa, meni niinkuin meni. Kun palasin matkalta, järjestin heti toisena arkipäivänä yleisen esittelyn. Ja nyt kävijöitä oli kolme kappaletta, kaikki työssäkäyviä nuoria, kaksi suomalaista ja yksi ulkomaalainen. Kaikki olivat periaatteessa hyviä vaihtoehtoja, ja kaikki olivat halukkaita vuokraamaan asunnon. Valitsin lopulta reippaan nuoren miehen, joka on lopettelemassa korkeakouluopintojaan ja siirtymässä työelämään. Ilmoitin päätökseni hänelle aika pian esittelyn jälkeen ja hän vaikutti tyytyväiseltä, hyvä hyvä!

Olemme sopineet tapaamisen asunnolle uudestaan loppuviikoksi, jolloin allekirjoitamme vuokrasopimuksen ja käymme läpi vielä perusasiat vuokravakuuksineen ja taloyhtiön yksityiskohtiin liittyen. Nyt vaan peukut pystyyn ja toivotaan että homma menee putkeen, mikäänhän ei ole varmaa ennen kuin nimet on vuokrasopimuksessa.

Tämä vuokrauskerta jää kyllä historiaan kaikista yllättävimpänä vuokrauksena. Vuokrattava asunto on tosi kiva ja kaunis, sijainti on hyvä ja vuokrapyyntöni aivan markkinoiden mukainen, silti ensimmäiseen esittelyyn tuli vain yksi kävijä! Yleensä tämän kokoiset asunnot suorastaan viedään käsistä, vuodenajasta riippumatta. Onko nyt niin että vuokrausmarkkinoilla eletään jonkinlaista suvantovaihetta?

Kohta saadaan taas tuntumaa vuokramarkkinaan

Kauppalehden keskustelupalstalla käydään taas vääntöä siitä, kenen markkinat asuntovuokrauksessa on tällä hetkellä, vuokralaisten vai vuokranantajien. Vuokraturvan Metsolan (!) mukaan nyt on taas vuokralaisten markkinat, kohteita on runsaasti tarjolla ja näytöillä ei näy ketään. No, ensi viikolla pääsen itse tutkimaan, mikä on tilanne, sillä sain soiton vuokralaiseltani asunnosta numero kolme. Hän ilmoitti muuttavansa yhteen puolisonsa kanssa ja näin ollen muuttavat isompaan asuntoon. Harmillista minulle, mutta ei  mitenkään yllättävää, sillä 21m2 asuntoa ei voi pitää kovin optimaalisena kahdelle henkilölle...!

Sovin vuokralaisen kanssa, että hän ottaa yhteyttä minuun kun asunto on tyhjä, niin voimme tehdä loppukatselmuksen ja mikäli kaikki on kunnossa, palautan hänen vuokratakuunsa takaisin. Ja sen jälkeen on taas aika laittaa asunto markkinoille ja aloittaa uuden vuokralaisen haku. Pohdiskelen juuri, mikä olisi oikea vuokrapyyntö. Nyt saamani vuokra on ollut mielestäni hyvä, ihan käypä markkinavuokra. Ehkä kympin lisää kuussa voisin vuokraa saada, mutta se alkaa jo lähestyä kipukynnystä vuokralaisen kannalta. Filosofiani mukaan en ole vetänyt vuokria koskaan ihan tappiin asti, jotta vuokralaiset viihtysivät mahdollisimman kauan asiakkainani. Palailen asiaan taas ensi viikolla kun vuokrausprojekti etenee.

Vuosi 2013

Uusi vuosi, uudet kujeet. Blogi palailee taas arkeen pyhien jälkeen. Aivan aluksi kiitos menneestä vuodesta kaikille blogin lukijoille. Olen aina yhtä yllättynyt siitä, että tällaiselle marginaaliblogille löytyy näinkin paljon lukijoita. Keskimäärin sivustolla on n. 800 käyntiä kuukaudessa, mikä on mielestäni hyvä saavutus ottaen huomioon kuinka harvakseltaan blogi päivittyy. Kiinnostusta asuntosijoittamiseen siis riittää.

Viime vuoden lopussa päättyi vastausaika blogin kyselyyn, jossa kysyttiin lukijoiden omistamien sijoitusasuntojen määrää. Suurin osa vastanneista ei (vielä) omistanut yhtään sijoitusasuntoa, mutta mukana vastanneissa oli muutama suursijoittajakin yli kymmenen sijoitusasunnon omistuksella. Alla vielä kyselyn tulokset copy-pastena:

Montako sijoitusasuntoa omistat?

en yhtään	49 (37%)
1	25 (18%)
2-4	37 (28%)
5-10	15 (11%)
yli 10	6 (4%)

Ääniä tähän mennessä: 132
Kysely päättynyt 

Kiitos kaikille vastanneille, uutta kyselyä pukkaa heti tänään!

Alkaneen vuoden aikana tarkoitukseni on jatkaa asuntosijoittamisen käsittelyä samalla pohjalla kuin aikaisempinakin vuosina, aihe on sen verran monipuolinen että kirjoitettavaa ja käsiteltävää kyllä riittää.

Yksi mieleeni tullut aihe, jota olisi tarkoitus käsitellä tarkemminkin, on sijoittaminen ulkomaisiin asuntokohteisiin. Hinnat esim. Floridassa ja Espanjassa ovat laskeneet niin alhaisille tasoille, että sijoitusasunnon ostaminen näistä paikoista on varmasti tullut monelle muullekin kuin minulle mieleen. Nyt saattaisi olla oikea aika toimia. Ulkomaan asuntoihin liittyy monenlaisia kommervenkkejä, jotka on hyvä tietää ostoprosessiin ryhdyttäessä. Eli näihin tullaan palaamaan vielä kevään aikana.

Ja vuoden ensimmäinen kysely: Kiinnostaako sijoitusasunnon osto ulkomailta?

Rauhallista Joulua!

Kiitokset kaikille blogin lukijoille kuluneesta vuodesta, asuntosijoittaja vetäytyy nyt hyvin ansaitulle (?) lomalle ja palaa uusin aihein taas ensi vuoden puolella. Rauhaisaa Joulua ja tuottoisaa Uutta Vuotta 2013!

Vielä Myyntiturvasta

Ei mennyt kuin kolme päivää edellisestä postauksesta, niin netti tiesi kertoa että:

Myyntiturvalla ei ehkä sittenkään mene ihan niin lujaa..

Linkin mukaan Lahdessa toiminta ei ole ihan niin helppoa kuin Helsingin seudulla, mutta kannattaa kuitenkin Myyntiturvan kulurakenteella. Vai voisiko olla niin että Helsingin kulurakenteella toimiminen ei olekaan mikään rahasampo? Mene ja tiedä, jäämme seuraamaan mielenkiinnolla..

Pari sanaa Vuokraturvasta

Marraskuu ehti mennä ja joulukin kolkuttelee jo ovella, mutta uutta kirjoitusta tähän blogiin ei ole tullut. Syynä on ollut vain ja ainoastaan allekirjoittaneen kova kiire leipätyön parissa; "erehdyin" päätymään yrittäjäksi, ja viimeiset kuukaudet ovat menneet non-stoppina töitä tehdessä. Välillä on meinannut usko loppua mutta sitten taas tulee se euforinen tunne mikä liittyy oman tekemiseen. Jo pelkästään ajatus, että pystyy itse elättämään itsensä ilman että joku muu päättää asioista, antaa aika hyvän fiiliksen. Oma yrittäjyyteni liittyy aika läheisesti myös omaan vuokra-asuntobisnekseeni, eli molemmat tuovat synergiaa toisiinsa. Hieno homma! Uskon, että pystyn tarjoamaan sellaista palvelua markkinoille, jolla voin erottua kilpailijoista niin päivätyössäni kuin vuokra-asuntopuolella. Asiakas ei aina välttämättä ole oikeassa, mutta asiakas on se, joka loppupeleissä maksaa yrittäjän palkan. Tämä on mielestä kultainen ohje, joka sopii kaikkeen yrittämiseen.

Tästä voikin vetää aasinsillan varsinaiseen aiheeseeni eli Vuokraturvaan ja Myyntiturvaan. Vuokraturvahan on saanut Suomessa suorastaan käsittämättömän vahvan aseman julkisuudessa aina, kun keskustelu kääntyy vuokra-asumiseen. Oli kyse sitten vuokrien kehityksestä, vuokra-asuntojen rakentamisesta, tai mistä tahansa vuokra-asumiseen liittyvästä uutisesta, pääsee Vuokraturvan Timo Metsola eetteriin puhumaan asiasta. Jopa siinä määrin, että osalle yleisöstä on tullut se mielikuva, että Vuokraturva on jonkinlainen vuokralaisten etuja ajava yleishyödyllinen yhteisö. Näinhän ei tietenkään ole, vaan Vuokraturva on Timo Metsolan bisnes, jonka tavoitteena on tuottaa voittoa. Näin ollen Vuokraturvan kannanottoja lukiessaan tai kuullessaan on aina hyvä muistaa, mikä on sen konteksti. Metsola  puhuu varmasti asiaakin, mutta toki omista lähtökohdistaan, jotka hyödyttävät Vuokraturvan yritystoimintaa. Näin ollen kehoitan blogin lukijoita harjoittamaan normaalia lähdekritiikkiä Metsolan kommentteja kuunnellessaan, ja miettimään, miten asia vaikuttaa Vuokraturvan bisneksiin.

Vuokraturvasta puhuessa on pakko vielä mainita Myyntiturva, osa Vuokraturvaa, joka tekee kiinteistönvälitysbisnestä pääkaupunkiseudulla. Myyntiturva löi tiskiin alkusyksystä ison kampanjan, jossa se mainosti erittäin edullisia välityspalkkohintoja asuntojen myynnistä. Yksiöt yritys lupasi myydä 1845€ kiinteällä palkkiolla, kaksiot 3690€:lla ja kolmiot 4920€:lla. Hinnat ovat todella alhaiset, jos niitä vertaa muiden välitysliikkeiden keskipalkkioihin, jotka liikkuvat HS:n parin kuukauden takaisen artikkelin mukaan 2,5%-3,5% välillä. Näyttävän kampanjan ansioista Myyntiturva on onnistunut ilmeisesti aika hyvin saamaan kohteita myyntiin. Mutta, mutta...omassa lähipiirissäni olen seurannut paria tapausta, joissa kohteen välitys on annettu Myyntiturvalle, ja hommat eivät ole menneet aivan nappiin. Ilmeisesti yrityksen ajatuksena on ollut saada paljon kohteita myyntiin, ja sitä kautta firmalle volyymiä. Yksittäiselle kohteelle ei kuitenkaan näytä riittävän paljoa aikaa, ja jos kohde ei ole mennyt nopeasti kaupaksi, ovat myynti- ja markkinointitoimenpiteet lopahtaneet siihen. Esittelyjä kohteissa ei myöskään ole järjestetty kovin usein, mikä on harmittanut toimeksiantajia. Eli näyttää siltä, että tässäkin tapauksessa hinnalla ja laadulla on korrelaatio. Tosin, kalliskaan välityspalkkio ei aina takaa parasta tulosta, siitäkin on kokemuksia!