Tehdäänpä heti alkuun synkkä tunnustus: yksi suurimpia vuokra-asuntoihin liittyvä tuskan aiheuttajia itselleni on ollut vuokraseuranta. Nyt eletään joulukuun alkupuoliskoa, ja kun klikkasin luomaani yksinkertaista excel-taulukkoa, jolla olen ylläpitänyt vuokraseurantaa, totesin edellisen päivityksen olevan huhtikuulta! Miten tässä taas näin pääsi käymään?! Jos totta puhutaan, niin vuokraseurantani on joka vuosi laahannut yhtä pahasti jäljessä, aiheuttaen yhden lisästressin vuoden loppuun ja veroehdotuksen täydentämisen tullessa ajankohtaiseksi.
Tällä alustuksella ymmärtänette kiinnostukseni heränneen, kun minulle tarjottiin mahdollisuutta testata uutta sijoitusasuntojen hallinnointiin luotua verkkopalvelua osoitteessa asuntovuokraaja.fi. Kyllä kiitos! Palvelussa on kaksi eri versiota, maksuton versio yhden asunnon hallinnointiin , ja maksullinen (2€/kk/asunto) useamman asunnon hallinnointiin. Näkisin, että palvelun hyöty kasvaa sitä suuremmaksi, mitä useampaa asuntoa sillä hallinnoi.
Käyttöönotto on sujunut aika mutkattomasti, muutaman alkuihmettelyn ja parin kysymyksen (joihin sain vastaukset nopeasti sähköpostiini) jälkeen olen nyt saanut omat sijoitusasuntoni syötettyä palveluun ja alkanut täyttelemään tietoja saamistani vuokrista, maksetuista vastikkeista ja muista asuntoihin kohdistuvista kuluista. Tavoitteenani on, että ennen vuodenvaidetta kaikki tiedot on syötetty järjestelmään, ja kun ensi vuonna on taas aika täyttää veroehdotus, saan kaikki raportit nappia painamalla suoraan järjestelmästä. Lisäbonuksena vielä se, että palvelusta pystyy tulostamaan vuokrasopimukset ja hoitamaan sopimusten allekirjoitukset sähköisesti. Raportoinpalvelun käytöstä uudestaan ensi vuoden puolella, kunhan kokemusta asuntovuokraaja.fi-palvelusta on kertynyt lisää.
Loppuvuosi on kotimaan vuokra-asuntorintamalla sujunut aika tavallisesti. Asunto kolmosen vuokralainen, irtisanoi vuokrasopimuksensa vain vuoden asumisen jälkeen, joten tuli taas kerran tuntumaa Helsingin vuokra-asuntomarkkinaan. Kuumana tuntuu käyvän, pidin asunnossa yhden esittelyn ja ottajia olisi ollut kuusi, joista mielestäni parhaan kanssa allekirjoitin tänään vuokrasopimuksen. Uusi asukas muuttaa asuntoon vuoden vaihteessa, eikä taaskaan tullut tyhjää kuukautta. Score!Amerikan asuntokuviot rullaavaat aikalailla omalla painollaan, josko nyt päästään normaalitilaan kun remontti on valmistunut ja manageri saa maksettua oikeiden asuntojen vuokrat oikeille pankkitileille.
Tässä vaiheessa toivotan kaikille blogin lukijoille rentouttavaa joulua ja menestyksellistä uutta vuotta 2018. Ensi vuonna jatketaan taas, uusin ja vanhoin kuvioin!
maanantai 11. joulukuuta 2017
maanantai 30. lokakuuta 2017
Edellisen kyselyn tulokset ja uusi kysely
7 (11%)
8 (13%)
15 (25%)
20 (33%)
10 (16%)
Suurin osa, eli 33% vastaajista ei vuokraisi omistamaansa asuntoa, lähinnä varmaan ongelmien pelossa. Muutenkin vastaajat olivat aika nihkeitä ajatukselle ulkomaalaisesta vuokralaisesta, alle neljännes vastaajista voisi suoralta kädeltä vuokrata ulkomaalaiselle. Avain tässä on lienee se, millaisesta kulttuurista vuokralainen tulee. Muista länsimaista (kehittyneistä maista) tulleet vuokralaiset sopeutunevat suurelta osin suomalaiseen asumismuotoon aika helposti. Mutta jos vuokralainen tulee maasta ja kulttuurista, jossa esim. kylpyhuoneen ja wc:n käyttö on vieras konsepti, voi edessä olla hankaluuksia, jotka pahimmillaan tulevat kalliiksi vuokranantajalle erilaisten vauriokorjausten muodossa.
Tiedän vuokranantajia, jotka vuokraavat asuntojansa sosiaalitoimen kautta näille kaikista haastellisimman taustan omistaville vuokralaisille, sillä periaatteella että jos asunto menee vuokralaisen toimesta huonoon kuntoon, maksaa sossu asuntoon mahdollisesti tarvittavat korjaukset. Näiden vuokralaisten houkuttelevuutta asunnonomistajalle lisää vuokranmaksun varmuus. Kun yhteiskunta kustantaa vuokran, ei sen saamista tarvitse jännittää samalla tavalla kuin itse vuokransa maksavan henkilön. Onko tämä sitten hyvä tapa vuokrata vai ei, sen päättäköön jokainen itse.
Itse olen vuokrannut omistamiani asuntoja ainakin unkarilaisille, romanialaisille, virolaisille ja amerikkalaisille vuokralaisille, jotka kaikki ovat olleet joko töissä tai eläkkeellä, ja täytyy sanoa, että omat kokemukseni olivat erittäin rohkaisevia. Vuokrat tulivat ajallaan, ja vuokrasuhteiden päätyttyä asunnot olivat aina hyvässä kunnossa.
Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille, uusi kysely aukeaa aivan kohta.
sunnuntai 29. lokakuuta 2017
Isoja ja pieniä kuvioita
Kiire. Jatkuva kiire. Varmaan tuttu tunne kaikille elämänsä ruuhkavuosia eläville. Deadlinet painavat päälle, asioita pitäisi saada aikaan ja päätökset tehtyä. Vaikka itse ajattelenkin olevani jo hieman pahimpien ruuhkavuosien yli, ovat viimeiset pari kuukautta olleet sellaista vuoristorataa, että oksat pois!
Kuten aiemmista blogikirjoituksista on käynyt ilmi, on Asuntosijoittaja päätynyt suurehkon, vanhan omakotitalokiinteistön omistajaksi. Talon pelkkä siivoaminen on vienyt useita kuukausia, puhumattakaan jatkosuunnitelmien tekemisestä, joiden kanssa ollaan vielä ihan alkutekijöissä. Päätöksiä kiinteistön tulevaisuuden suhteen on tehtävä jollain aika välillä, mieluummin nopeammin kuin hitaammin.
Kuten lukijat hyvin tietävät, Asuntosijoittajalla on positioita myös USA:ssa, Floridan länsipuolella. Ja jos muistelette syyskuun uutisointia, Irma-hurrikaani mennä viiletti, mistäpä muualta, kuin suoraan Floridan länsiosien yli! Vietin nuo hurrikaanipäivät nenä tiivisti netissä, weather.com ja USA:n Kansallinen Hurrikaanikeskuksen sivut tulivat enemmän kuin tutuiksi. Mitä lähemmäksi Floridaa Irma eteni, sitä varmemmaksi tuli sen reitti juuri yli omien asuntojeni. Ei auttanut kuin toivoa parasta. Epätietoisuus tuhojen laajuudesta oli pahinta. Ehti kulua yli vuorokausi, ennen kuin paikan päältä alkoi tippumaan tietoja, Kiinteistömanagerini teki erinomaista työtä, ajellessaan ympäri kaupunkia väistellen kaatuneita puita ja tulvivaa vettä, pitäessään minut ajan tasalla. Ja voi sitä helpotuksen tunnetta, kun tiedot vaurioista tulivat; ainoa vaurio oli yhden asunnon yhden makuuhuoneen ikkunassa olevan hyttysverkon kulman repeäminen...phuuuh!
Olin menossa Floridaan syyskuun puolen välin jälkeen joka tapauksessa, sillä yhden asunnon remontin vuoksi halusin käydä paikan päällä. Asunnossa oli siis havaittu kosteutta lattiassa ja asia piti selvittää ja korjata. Tutkimusten jälkeen syylliseksi paljastui ilmastointilaitteen poistoputki, joka päästeli vettä lattialle. Vika korjattiin ja lattia uusittiin. Ja kun kerran tehtiin pikkuremontti, niin tehtiin hieman isompikin remontti samaan syssyyn, eli kaikki kokolattiamatot saivat lähteä, ja tilalle tuli vinyylilankuista tehty, todella tyylikkään näköinen lattia. Asunnon seinät maalattiin, silikonit uusittiin, repsottavat kaapin ovet korjattiin, palohälyttimet tsekattiin ja sälekaihtimet korjattiin tarpeen mukaan. Koko homma kesti viikon ja kannatti, sillä asunto meni saman tien vuokralle. Uusi vuokralainen oli muutettuaan huomannut toisen makuuhuoneen sälekaihtimen olleen myös rikki. Hän oli omin päin ostanut siihen uuden sälekaihtimen, mikä oli tietysti väärin, sillä protokollan mukaan hänen olisi pitänyt mennä kiinteistömanagerin kautta. Kun tästä sitten hieman äksyilin, rauhoitteli managerini minua sanomalla, että vuokralainen säästi rahojani, managerin kautta hankittuna ja asennettuna sälekaihin olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi. Nyt selvittiin reilulla sadalla dollarilla.
Remontti tuli maksamaan kokonaisuudessaan noin 3500 dollaria, joka on mielestäni aika kohtuullinen hinta. Asunnon ilme muuttui huomattavasti ja uskon vakaasti, että tällä remontilla nostettiin kohteen arvoa jonkin verran. Itse rahaliikenteestä voisi kirjoittaa enemmänkin. Koko Amerikan pankkisysteemi ja käytännöt ovat niin erilaisia Suomeen verrattuna. Esimerkiksi remontin kulut maksettiin siten, että kirjauduin kiinteistömanagerin omaan järjestelmään, jossa kävin klikkaamassa avoimet laskut ja kuinka ollakaan, rahat olivat pari päivää myöhemmin kadonneet pankkitililtäni. Tosin, väärältä tililtä! Vaikka olen todella tyytyväinen uuteen kiinteistömanageriini, ovat nämä raha-asiat aiheuttaneet kohonnutta verenpainetta. Yritykselläni on USA:ssa oma pankkitili jokaiselle asunnolle, joten kuluja ja tuottoja on helppo seurata, ja se helpottaa myös kirjanpitäjän hommia. Jostain kumman syystä managerin käyttämä IT-järjestelmä ei taivu kunnolla tähän systeemiin, joten asiasta on lähetetty lukuisia sähköposteja edes takaisin, ja siltikin rahat ovat menneet väärille tileille ja tileiltä. Erittäin turhauttavaa ja aikaa vievää.
Näiden edellä mainittujen asioiden kanssa painiskeltuani totesin, että työn määrä on suoraan verrannollinen asuntosijoitusten määrään ja laatuun. Amerikan kuviot tuovat mukanaan oman twistinsä, osa asioista on tuttuja, osa vaatii edelleen opiskelua. Ihan perinteisiäkin asuntosijoittamiseen liittyviä kuvioita pääsin taas kokemaan; Asunto 4:n vuokralainen soitti viikko sitten ja ilmoitti jääkapin menneen rikki. Joten ei muuta kuin Giganttiin ostoksille. Laitteen kanssa kävi tuuri, löysin mallikappaleen, joka oli kuin nakutettu tarjolla olevaan tilaan. Laite irtosi kuljetettuna ja asennettuna hintaan 350€, joka on mielestäni erittäin edullinen. Sen verran säätöä tuli jääkapin kanssa, että sen virtajohto oli niin lyhyt ettei se ylettynyt pistorasiaan. Käynti rautakaupassa auttoi, jatkojohto kiinni ja laite alkoi toimimaan.
Eli hommaa on riittänyt eikä tahti näytä edelleenkään hiljenevän. Ja kuten jo aiemmin tänä vuonna olen kirjoittanut, uudet asuntokuviot kutkuttelevat jo mielessä, mitä ja mistä, se on vielä hämärän peitossa.
Kuten aiemmista blogikirjoituksista on käynyt ilmi, on Asuntosijoittaja päätynyt suurehkon, vanhan omakotitalokiinteistön omistajaksi. Talon pelkkä siivoaminen on vienyt useita kuukausia, puhumattakaan jatkosuunnitelmien tekemisestä, joiden kanssa ollaan vielä ihan alkutekijöissä. Päätöksiä kiinteistön tulevaisuuden suhteen on tehtävä jollain aika välillä, mieluummin nopeammin kuin hitaammin.
Kuten lukijat hyvin tietävät, Asuntosijoittajalla on positioita myös USA:ssa, Floridan länsipuolella. Ja jos muistelette syyskuun uutisointia, Irma-hurrikaani mennä viiletti, mistäpä muualta, kuin suoraan Floridan länsiosien yli! Vietin nuo hurrikaanipäivät nenä tiivisti netissä, weather.com ja USA:n Kansallinen Hurrikaanikeskuksen sivut tulivat enemmän kuin tutuiksi. Mitä lähemmäksi Floridaa Irma eteni, sitä varmemmaksi tuli sen reitti juuri yli omien asuntojeni. Ei auttanut kuin toivoa parasta. Epätietoisuus tuhojen laajuudesta oli pahinta. Ehti kulua yli vuorokausi, ennen kuin paikan päältä alkoi tippumaan tietoja, Kiinteistömanagerini teki erinomaista työtä, ajellessaan ympäri kaupunkia väistellen kaatuneita puita ja tulvivaa vettä, pitäessään minut ajan tasalla. Ja voi sitä helpotuksen tunnetta, kun tiedot vaurioista tulivat; ainoa vaurio oli yhden asunnon yhden makuuhuoneen ikkunassa olevan hyttysverkon kulman repeäminen...phuuuh!
Olin menossa Floridaan syyskuun puolen välin jälkeen joka tapauksessa, sillä yhden asunnon remontin vuoksi halusin käydä paikan päällä. Asunnossa oli siis havaittu kosteutta lattiassa ja asia piti selvittää ja korjata. Tutkimusten jälkeen syylliseksi paljastui ilmastointilaitteen poistoputki, joka päästeli vettä lattialle. Vika korjattiin ja lattia uusittiin. Ja kun kerran tehtiin pikkuremontti, niin tehtiin hieman isompikin remontti samaan syssyyn, eli kaikki kokolattiamatot saivat lähteä, ja tilalle tuli vinyylilankuista tehty, todella tyylikkään näköinen lattia. Asunnon seinät maalattiin, silikonit uusittiin, repsottavat kaapin ovet korjattiin, palohälyttimet tsekattiin ja sälekaihtimet korjattiin tarpeen mukaan. Koko homma kesti viikon ja kannatti, sillä asunto meni saman tien vuokralle. Uusi vuokralainen oli muutettuaan huomannut toisen makuuhuoneen sälekaihtimen olleen myös rikki. Hän oli omin päin ostanut siihen uuden sälekaihtimen, mikä oli tietysti väärin, sillä protokollan mukaan hänen olisi pitänyt mennä kiinteistömanagerin kautta. Kun tästä sitten hieman äksyilin, rauhoitteli managerini minua sanomalla, että vuokralainen säästi rahojani, managerin kautta hankittuna ja asennettuna sälekaihin olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi. Nyt selvittiin reilulla sadalla dollarilla.
Remontti tuli maksamaan kokonaisuudessaan noin 3500 dollaria, joka on mielestäni aika kohtuullinen hinta. Asunnon ilme muuttui huomattavasti ja uskon vakaasti, että tällä remontilla nostettiin kohteen arvoa jonkin verran. Itse rahaliikenteestä voisi kirjoittaa enemmänkin. Koko Amerikan pankkisysteemi ja käytännöt ovat niin erilaisia Suomeen verrattuna. Esimerkiksi remontin kulut maksettiin siten, että kirjauduin kiinteistömanagerin omaan järjestelmään, jossa kävin klikkaamassa avoimet laskut ja kuinka ollakaan, rahat olivat pari päivää myöhemmin kadonneet pankkitililtäni. Tosin, väärältä tililtä! Vaikka olen todella tyytyväinen uuteen kiinteistömanageriini, ovat nämä raha-asiat aiheuttaneet kohonnutta verenpainetta. Yritykselläni on USA:ssa oma pankkitili jokaiselle asunnolle, joten kuluja ja tuottoja on helppo seurata, ja se helpottaa myös kirjanpitäjän hommia. Jostain kumman syystä managerin käyttämä IT-järjestelmä ei taivu kunnolla tähän systeemiin, joten asiasta on lähetetty lukuisia sähköposteja edes takaisin, ja siltikin rahat ovat menneet väärille tileille ja tileiltä. Erittäin turhauttavaa ja aikaa vievää.
Näiden edellä mainittujen asioiden kanssa painiskeltuani totesin, että työn määrä on suoraan verrannollinen asuntosijoitusten määrään ja laatuun. Amerikan kuviot tuovat mukanaan oman twistinsä, osa asioista on tuttuja, osa vaatii edelleen opiskelua. Ihan perinteisiäkin asuntosijoittamiseen liittyviä kuvioita pääsin taas kokemaan; Asunto 4:n vuokralainen soitti viikko sitten ja ilmoitti jääkapin menneen rikki. Joten ei muuta kuin Giganttiin ostoksille. Laitteen kanssa kävi tuuri, löysin mallikappaleen, joka oli kuin nakutettu tarjolla olevaan tilaan. Laite irtosi kuljetettuna ja asennettuna hintaan 350€, joka on mielestäni erittäin edullinen. Sen verran säätöä tuli jääkapin kanssa, että sen virtajohto oli niin lyhyt ettei se ylettynyt pistorasiaan. Käynti rautakaupassa auttoi, jatkojohto kiinni ja laite alkoi toimimaan.
Eli hommaa on riittänyt eikä tahti näytä edelleenkään hiljenevän. Ja kuten jo aiemmin tänä vuonna olen kirjoittanut, uudet asuntokuviot kutkuttelevat jo mielessä, mitä ja mistä, se on vielä hämärän peitossa.
tiistai 29. elokuuta 2017
Varjoja paratiisissa
Ja näin asuntosijoittaja on palanut kesätauolta! Kesä on mennyt perintökiinteistöä siivotessa ja tyhjentäessä. Yli viidenkymmenen vuoden historian läpi käyminen on herättänyt monenlaisia muistoja ja tuntoja. Hidasta puuhaa, joka onneksi alkaa nyt olla loppusuoralla. Kiinteistön jatkosuunnitelmatkin ovat alkaneet vähitellen selvitä, niistä lisää myöhemmin.
Tämän kertainen bloggaus keskittyy taas Amerikan ihmeellisiin asuntokuvioihin. Kuten aiemmin olen jo kirjoittanut, ulkomaan asuntosijoittamisessa on hyvä olla paikallinen manageri mukana, joka hoitaa tarvittavat juoksevat asiat, joita on hankala hoitaa tuhansien kilometrien päästä ja seitsemän tunnin aikaeron takaa. Minun Amerikan asuntojen manageri hoiteli hommaa kohtuullisen hyvin parin vuoden ajan, mutta ilmoitti tänä kesänä muuttavansa toiseen osavaltioon perhesyistä. Eipä siinä mitään muuta kuin, thanks Justin and all the best! Ja uutta manageria valitsemaan.
Kesälomamatkan aikana haastattelin paria kandidaattia managerin postiin ja valitsin sopivimman tuntuisen. Hommat lähtivät ihan kohtuullisen hyvin pyörimään ja toimintatavoista ja käytännöistä ollaan pystytty sopimaan kätevästi sähköpostitse. Hyvähyvä!
Tänään sain manageriltani sähköpostia, jonka kuvittelin aluksi koskevan rahan liikkumista pankkitilien välillä, mutta viestin avattuani totesinkin, että kyse onkin aivan muusta; asunto 5. ruokailutilan lattian on vuokralaisen pois muutettua havaittu olevan aivan märkä, eikä vuodon syytä tiedetä. Oh no! Vuoto tulee joko seinän takana olevasta pyykkihuoneesta (pesukone?), ilmastointilaitteesta (uusittava?) tai seinän takana olevasta naapuriasunnosta (tämä olisi paras vaihtoehto, sillä silloin kyseessä olisi taloyhtiön asia). Managerin viesti oli pitkä ja yksityiskohtainen, ja se sisälsi useita ajatuksia mitä asunnossa nyt kannattaisi tehdä kun vuotoa joudutaan joka tapauksessa tutkimaan. Seinien maalaus (olisi pitänyt tehdä jos ostovaiheessa mutta asunto meni vuokralle niin nopeasti että aikaa ei jäänyt), makuuhuoneiden lattioiden uusiminen (ällö kokolattiamatto vinyyliksi), uuden pesukoneen ja kuivausrummun hankkiminen (alkuperäiset, yli 10 vuotta vanhat, joka Amerikassa tarkoittaa ikäloppua), sekä muita pienempiä ja suurempia fiksauksia ennen uuden vuokralaisen hankintaa varten. Rahan menoa tiedossa. Ja paljon uusia kokemuksia, remontin hoitoa etänä. Seuraillaan tilannetta, raporttia blogiin on myös tulossa. Tervetuloa mukaan taas kesän jäljiltä, kaikki uskolliset vanhat ja uudet lukijat!
Tämän kertainen bloggaus keskittyy taas Amerikan ihmeellisiin asuntokuvioihin. Kuten aiemmin olen jo kirjoittanut, ulkomaan asuntosijoittamisessa on hyvä olla paikallinen manageri mukana, joka hoitaa tarvittavat juoksevat asiat, joita on hankala hoitaa tuhansien kilometrien päästä ja seitsemän tunnin aikaeron takaa. Minun Amerikan asuntojen manageri hoiteli hommaa kohtuullisen hyvin parin vuoden ajan, mutta ilmoitti tänä kesänä muuttavansa toiseen osavaltioon perhesyistä. Eipä siinä mitään muuta kuin, thanks Justin and all the best! Ja uutta manageria valitsemaan.
Kesälomamatkan aikana haastattelin paria kandidaattia managerin postiin ja valitsin sopivimman tuntuisen. Hommat lähtivät ihan kohtuullisen hyvin pyörimään ja toimintatavoista ja käytännöistä ollaan pystytty sopimaan kätevästi sähköpostitse. Hyvähyvä!
Tänään sain manageriltani sähköpostia, jonka kuvittelin aluksi koskevan rahan liikkumista pankkitilien välillä, mutta viestin avattuani totesinkin, että kyse onkin aivan muusta; asunto 5. ruokailutilan lattian on vuokralaisen pois muutettua havaittu olevan aivan märkä, eikä vuodon syytä tiedetä. Oh no! Vuoto tulee joko seinän takana olevasta pyykkihuoneesta (pesukone?), ilmastointilaitteesta (uusittava?) tai seinän takana olevasta naapuriasunnosta (tämä olisi paras vaihtoehto, sillä silloin kyseessä olisi taloyhtiön asia). Managerin viesti oli pitkä ja yksityiskohtainen, ja se sisälsi useita ajatuksia mitä asunnossa nyt kannattaisi tehdä kun vuotoa joudutaan joka tapauksessa tutkimaan. Seinien maalaus (olisi pitänyt tehdä jos ostovaiheessa mutta asunto meni vuokralle niin nopeasti että aikaa ei jäänyt), makuuhuoneiden lattioiden uusiminen (ällö kokolattiamatto vinyyliksi), uuden pesukoneen ja kuivausrummun hankkiminen (alkuperäiset, yli 10 vuotta vanhat, joka Amerikassa tarkoittaa ikäloppua), sekä muita pienempiä ja suurempia fiksauksia ennen uuden vuokralaisen hankintaa varten. Rahan menoa tiedossa. Ja paljon uusia kokemuksia, remontin hoitoa etänä. Seuraillaan tilannetta, raporttia blogiin on myös tulossa. Tervetuloa mukaan taas kesän jäljiltä, kaikki uskolliset vanhat ja uudet lukijat!
torstai 29. kesäkuuta 2017
Kiinteistösijoittajaksi
Aikaa on taas kulunut viime bloggauksesta, ja kevätkin on lopulta taipunut kesäksi. Asuntosijoittajan kevät on ollut tapahtumarikas, mukaan on mahtunut niin elämän iloja (mukavia matkoja, hyviä diilejä) kuin surujakin. Ja tässä postauksessa ajattelin nyt keskittyä tuohon jälkimmäiseen.
Menetin toukokuun puolivälissä lähiomaisen, joka oli ehtinyt on varsin kunnioitettavaan yli 90 vuoden ikään. RIP. Kyseistä sukulaista on pitkälti kiittäminen oman sijoitusvarallisuuden kasvattamisessa, sain häneltä noin 15 vuotta sitten ajatuksen sijoittaa Koneen ja Orionin osakkeisiin. Kyseisten firmojen kurssikäyriä katsomalla voi kukin todeta että vinkki oli hyvä.
Läheisen kuolemaan liittyy surun lisäksi paljon käytännön asioita ja koska nyt pois menneellä läheisellä ei ollut omia lapsia, on asioiden hoitaminen jäänyt minun ja perheeni hoidettavaksi. Suurin projekti on ollut noin 60 vuotta vanhan, ison omakotitalon tyhjennys ja tavaran perkaaminen. Tavaraa on paljon ja kaikkeen liittyy paljon historiaa ja muistoja. Epäilen että kesä ehtii vaihtua syksyksi ennen kuin talo on tyhjä.
Kuolemaan liittyy myös testamentti ja perintöasiat. Sukulaiseni testamentin mukaan edellä mainittu kiinteistö päätyi minulle. Minusta tuli siis kiinteistösijoittaja sanan varsinaisessa merkityksessä! Mitä tälle kiinteistölle seuraavaksi tapahtuu, on vielä hieman hämärän peitossa. Käytännön asioista perukirja ja perintövero lienee seuraavat pureskeltavat asiat, eli tekemiset eivät lopu talon tyhjentämiseen. Ajatuksia kiinteistön tulevaisuudesta on, mutta ne jääkööt vielä hautumaan.
Toivotan kaikille blogin lukijoille rentouttavaa kesää, palaillaan asiaan taas syksyn saapuessa.
Menetin toukokuun puolivälissä lähiomaisen, joka oli ehtinyt on varsin kunnioitettavaan yli 90 vuoden ikään. RIP. Kyseistä sukulaista on pitkälti kiittäminen oman sijoitusvarallisuuden kasvattamisessa, sain häneltä noin 15 vuotta sitten ajatuksen sijoittaa Koneen ja Orionin osakkeisiin. Kyseisten firmojen kurssikäyriä katsomalla voi kukin todeta että vinkki oli hyvä.
Läheisen kuolemaan liittyy surun lisäksi paljon käytännön asioita ja koska nyt pois menneellä läheisellä ei ollut omia lapsia, on asioiden hoitaminen jäänyt minun ja perheeni hoidettavaksi. Suurin projekti on ollut noin 60 vuotta vanhan, ison omakotitalon tyhjennys ja tavaran perkaaminen. Tavaraa on paljon ja kaikkeen liittyy paljon historiaa ja muistoja. Epäilen että kesä ehtii vaihtua syksyksi ennen kuin talo on tyhjä.
Kuolemaan liittyy myös testamentti ja perintöasiat. Sukulaiseni testamentin mukaan edellä mainittu kiinteistö päätyi minulle. Minusta tuli siis kiinteistösijoittaja sanan varsinaisessa merkityksessä! Mitä tälle kiinteistölle seuraavaksi tapahtuu, on vielä hieman hämärän peitossa. Käytännön asioista perukirja ja perintövero lienee seuraavat pureskeltavat asiat, eli tekemiset eivät lopu talon tyhjentämiseen. Ajatuksia kiinteistön tulevaisuudesta on, mutta ne jääkööt vielä hautumaan.
Toivotan kaikille blogin lukijoille rentouttavaa kesää, palaillaan asiaan taas syksyn saapuessa.
tiistai 9. toukokuuta 2017
Hengissä ollaan!
...vaikka blogia katsomalla sitä ei ehkä uskoisikaan, sen verran harvassa ovat blogikirjoitukset olleet tänä vuonna. Alkuvuosi on mennyt ihan käsittämättömässä pyörityksessä; uusi yritykseni on nyt niin sanotusti up and running, avajaisiakin jo juhlistettiin pari viikkoa sitten, molemmat vanhempani on kevään aikana saatettu kahdeksannelle vuosikymmenelle pyöreiden vuosien merkeissä, työmatkat ja kaikenlaiset deadlinet painavat jatkuvasti takaraivossa ja niin edelleen, ja niin edelleen...tuttua selittelyä ruuhkavuosien keskeltä!
Vielä muutama puristus näin kevään lopuksi työmatkojen merkeissä, ja sen jälkeen pitäisi helpottaa..ehkä! Olen luvannut itselleni ottaa iisimmin loppuvuoden, ja ehkä tuolloin ehdin taas paremmin syventymään blogiinkin. Onneksi asuntorintamalla on ollut varsin rauhallista. Kevään yhtiökokouksetkin sattuivat kompaktisti kaikki samalle viikolle ja pääsin mukaan kaikkiin niistä. Olin ennen kokousviikkoa vielä yhden taloyhtiön hallituksessa, mutta enää en ole. Kun aika on kortilla, on turha haalia lisää ajanmenoa, vaikka edelleen olen sitä mieltä että asuntosijoittajan kannattaa aina pyrkiä mukaan hallituksiin mikäli vain mahdollista. Omalta osaltani kuusi vuotta sai nyt tällä erää riittää.
Amerikan vuokrakohteet pyörivät myös mukavasti, kiinteistömanageri lähettää aina silloin tällöin tilannepäivityksiä pikkukorjauksista joita asuntoihin on tehty. Olen antanut managerille vapaat kädet hoidella asioita aina 200 taalaan asti ilman sen kummempia hyväksyttämisiä. Ainakin toistaiseksi homma on toiminut hyvin. Ajatus edes yhdestä uudesta asunnosta kummittelee edelleen mielessäni aina silloin tällöin. Mutta mistä, Suomesta vai USA:sta...en tiedä? Mielenkiintoisia Suomen kohteita olen pariinkin otteeseen bongaillut täältä, sijoitusasunnot.com :sta, jossa on välillä ollut mielestäni erittäin houkuttelevia diilejä. Mutta nopeasti pitäisi näemmä toimia, sillä ne hyvät diilit ovat menneet hetkessä. Terkkuja vaan Henkalle Jyväskylään, ehkä vielä joku kerta ehdin kyytiin! =)
Vielä muutama puristus näin kevään lopuksi työmatkojen merkeissä, ja sen jälkeen pitäisi helpottaa..ehkä! Olen luvannut itselleni ottaa iisimmin loppuvuoden, ja ehkä tuolloin ehdin taas paremmin syventymään blogiinkin. Onneksi asuntorintamalla on ollut varsin rauhallista. Kevään yhtiökokouksetkin sattuivat kompaktisti kaikki samalle viikolle ja pääsin mukaan kaikkiin niistä. Olin ennen kokousviikkoa vielä yhden taloyhtiön hallituksessa, mutta enää en ole. Kun aika on kortilla, on turha haalia lisää ajanmenoa, vaikka edelleen olen sitä mieltä että asuntosijoittajan kannattaa aina pyrkiä mukaan hallituksiin mikäli vain mahdollista. Omalta osaltani kuusi vuotta sai nyt tällä erää riittää.
Amerikan vuokrakohteet pyörivät myös mukavasti, kiinteistömanageri lähettää aina silloin tällöin tilannepäivityksiä pikkukorjauksista joita asuntoihin on tehty. Olen antanut managerille vapaat kädet hoidella asioita aina 200 taalaan asti ilman sen kummempia hyväksyttämisiä. Ainakin toistaiseksi homma on toiminut hyvin. Ajatus edes yhdestä uudesta asunnosta kummittelee edelleen mielessäni aina silloin tällöin. Mutta mistä, Suomesta vai USA:sta...en tiedä? Mielenkiintoisia Suomen kohteita olen pariinkin otteeseen bongaillut täältä, sijoitusasunnot.com :sta, jossa on välillä ollut mielestäni erittäin houkuttelevia diilejä. Mutta nopeasti pitäisi näemmä toimia, sillä ne hyvät diilit ovat menneet hetkessä. Terkkuja vaan Henkalle Jyväskylään, ehkä vielä joku kerta ehdin kyytiin! =)
tiistai 28. helmikuuta 2017
Talven viimeinen päivä
Talven viimeinen päivä, ja edellisestä blogikirjoituksesta on taas vierähtänyt aikaa. Tutut selitykset; krooninen ajanpuute, työmatkat, muut matkat ja, nyt viimeisimpänä, uuden yrityksen aloittaminen ja siihen liittyvä perushässäkkä. Vuokrausrintamalla on onneksi ollut kohtuullisen hiljaista, ei mitään uutta raportoitavaa. Enkä edelleenkään ole päässyt ostolaidalle uusien sijoituskohteiden suhteen, sillä odottelen vieläkin yhteydenottoa Osuuspankista rahoitusta koskien...en pidättele hengitystäni!
Huomenna alkavan kevään kunniaksi on hyvä aika aloittaa uusi kysely. Mutta ennen kuin mennään siihen, niin katsotaan edellisen kyselyn tulokset. Edellisen kyselyn kysymys kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan: Elätkö asuntosijoitustuloillasi?
Elätkö asuntosijoitustuloillasi?
8 (6%)
|
3 (2%)
|
48 (41%)
|
47 (40%)
|
10 (8%)
|
Ääniä tähän mennessä: 116
Kysely päättynyt
Kysely päättynyt
Vastauksia tuli mukavasti 116 kappaletta, ja 11 onnekasta on päässyt siihen tilanteeseen jossa ainakin joten kuten pystyvät elelemään asuntosijoituksista saamillaan tuloillaan, osa varmaan hieman leveämmin, osa vaatimattomammin. Moni varmaan haaveilee vapaaherran tai -rouvan elämästä, ja tämä kysely osoitti sen, että siihen on mahdollista päästä myös Suomessa. Tämä olkoon kannusteena kaikille muille taloudelliseen vapauteen pyrkiville. Se vaatii kovaa työtä, taitoa ja myös ripauksen onnea. Mutta on siis mahdollista.
Kauppalehdessä oli tänään mielenkiintoinen artikkeli asunnon vuokraamisesta maahanmuuttajille. Tästä pääset lukemaan artikkelin. Tämä aihe on varmasti monelle vuokranantajalle ajankohtainen, sillä maahanmuttajien määrä Suomessa on kasvanut viimeisten vuosien aikana räjähdysmäisesti, ei vähiten vuoden 2015 turvapaikanhakija-aallon myötä, jossa yli 30.000 turvapaikanhakijaa lähinnä Irakista, Afghanistanista, Somaliasta ja Syyriasta saapui Suomeen lyhyen ajan sisällä. Osa turvapaikanhakijoista ei saa jäädä maahan tai lähtee pois omasta halustaan, mutta iso osa jää Suomeen asumaan ja tuo mukanaan mahdollisesti myös perheensä/sukunsa. Turvapaikanhakijoiden lisäksi on toki iso joukko muitakin maahanmuuttajia eripuolilta maailmaa, mutta heistä ei mediassa näy niin paljon. Näin ollen kevään kysely kuuluu: Vuokraisitko asunnon maahanmuuttajalle.
Käykääpä vastailemassa kysymykseen, mielenkiinnolla odottelen vastauksianne ja kommenttejanne. Mukavaa ja menestyksellistä alkukevättä toivotellen!
lauantai 14. tammikuuta 2017
Täällä ollaan!
Blogi on ollut telakalla lähes kaksi kuukautta. Joulut ja uudet vuodet menivät hujauksessa flunssan kourissa. Kroppa kertoo, että lujaa on menty, ja niin onkin. Viimeiset pari-kolme kuukautta on ollut jatkuvaa reissuamista, työntekoa ja erilaisten projektien hoitamista, ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, uuden bisneksen aloittaminen. Ja yksi tärkeä projekti, joka menee kaiken muun edelle, on vielä saatava maaliin; omien vanhempien 70-vuotispäivät kahden viikon sisällä toisistaan. Yllätysjuhlaa sun muuta tiedossa.
Asuntosijoitusprojektit ovat olleet aikalailla jäissä, asiat ovat rullanneet omalla painollaan. Yksi vuokralaisen vaihto, joka osui vielä juuri kriittisesti joulunaikaan, mutta siitäkin selvittiin kunnialla, asunto numero 3 on taas vuokralla ja sain vuokraakin hilattua marginaalisesti ylöspäin. Ja yksi oppimiskokemuskin tuli tässä mukana. Päätin kokeilla Facebookin Vuokra-Asunnot Helsinki-ryhmää uuden vuokralaisen etsimiseen. Never again! Vuokrausilmoitukseen ilmestyi alatyylisiä haistatteluja, jotka ylläpito kyllä poisti pyynnöstäni mutta varsin hitaasti. Yhteydenottoja tulvi niin, että niiden taklailuun meni tosi paljon aikaa, mutta sovittuihin esittelyihin ei sitten kuitenkaan vaivauduttu tulemaan, tai ne peruttiin ihan viime tipassa. Muutaman katsojan sain paikan päälle asuntoon, mutta hekin katosivat kuin hyttynen Saharaan. Loppujen lopuksi siirryin perinteiseen tapaan, eli ilmoitukset oikotielle ja etuoveen, yksi esittely jossa kävi fiksuja, mukavia vuokralaiskandidaatteja, joista mielestäni mukavimman kanssa teimme diilin. Helppoa ja yksinkertaista.
Vaikka olen kohta harjoittanut asuntosijoittamista jo lähes 20 vuotta, ja olen aikoinani itsekin ollut vuokralainen, tuntuu minusta siltä, etten ymmärrä nykyisten keskiverto vuokra-asunnonhakijoiden sielunelämää lainkaan, niin outo kokemus oli tuo Facebook-ryhmän seikkailu. Moni haluaa epätoivoisesti vuokrata asunnon ilmoituksen perusteella näkemättä ja kun sitten sovitaan tapaaminen, asunnon etsijälle sopivana aikana, onkin mieli muuttunut jo ihan täysin tai sitten esittely perutaan tunti ennen sovittua esittelyä. Oman käsitykseni mukaan vuokra-asuntoja on tällä hetkellä Helsingissä tarjolla enemmän kuin aikoihin, eli sinänsä tarvetta hoppuiluun ja hosumiseen ei mielestäni pitäisi olla. Ja jos itse olisin etsimässä asuntoa, ei tulisi mieleenikään edes ehdottaa asunnon vuokrausta näkemättä sitä ensin, niin paljon on tullut nähtyä kuvia asunnoista, joissa todellisuus on jotain ihan muuta kuin kuvat. Enkä tietenkään vuokranantajana halua vuokrata asuntoani kenellekään niin, ettei vuokralainen ole nähnyt asuntoa (enkä minä vuokralaista) ennen päätöksen tekoa. Kuten sanottu, tässä tapauksessa vanhat keinot, oikotie ja etuovi, olivat parempia kuin uudet, Facebook, ja asiat loksahtelivat kohdalleen suunnitelman mukaan.
Tulevista sijoitusasuntoprojekteista vielä sen verran, että kävin marraskuun lopussa OP:ssa hoitamassa uuteen työkuvioon liittyviä pankkiasioita ja samalla vihjaisin pankkineidille, että olisin mahdollisesti kiinnostunut saamaan hieman lisää lainaa sijoitusasuntoon joko Suomessa tai USA:ssa. Pankkineiti lupasi ystävällisesti välittää toiveeni myyntipäällikölle, joka ottaisi minuun yhteyttä "lähiaikoina". Kovat on kiireet OP:ssa, yli puolitoista kuukautta on kulunut, eikä kukaan ole vielä ehtinyt olla yhteydessä asiasta...raivostuttavaa!
Mutta blogi jatkuu taas, toivon mukaan ilman sen pidempiä taukoja. Hyvää alkanutta vuotta, palataan pian taas asuntosijoitusasioihin!
Asuntosijoitusprojektit ovat olleet aikalailla jäissä, asiat ovat rullanneet omalla painollaan. Yksi vuokralaisen vaihto, joka osui vielä juuri kriittisesti joulunaikaan, mutta siitäkin selvittiin kunnialla, asunto numero 3 on taas vuokralla ja sain vuokraakin hilattua marginaalisesti ylöspäin. Ja yksi oppimiskokemuskin tuli tässä mukana. Päätin kokeilla Facebookin Vuokra-Asunnot Helsinki-ryhmää uuden vuokralaisen etsimiseen. Never again! Vuokrausilmoitukseen ilmestyi alatyylisiä haistatteluja, jotka ylläpito kyllä poisti pyynnöstäni mutta varsin hitaasti. Yhteydenottoja tulvi niin, että niiden taklailuun meni tosi paljon aikaa, mutta sovittuihin esittelyihin ei sitten kuitenkaan vaivauduttu tulemaan, tai ne peruttiin ihan viime tipassa. Muutaman katsojan sain paikan päälle asuntoon, mutta hekin katosivat kuin hyttynen Saharaan. Loppujen lopuksi siirryin perinteiseen tapaan, eli ilmoitukset oikotielle ja etuoveen, yksi esittely jossa kävi fiksuja, mukavia vuokralaiskandidaatteja, joista mielestäni mukavimman kanssa teimme diilin. Helppoa ja yksinkertaista.
Vaikka olen kohta harjoittanut asuntosijoittamista jo lähes 20 vuotta, ja olen aikoinani itsekin ollut vuokralainen, tuntuu minusta siltä, etten ymmärrä nykyisten keskiverto vuokra-asunnonhakijoiden sielunelämää lainkaan, niin outo kokemus oli tuo Facebook-ryhmän seikkailu. Moni haluaa epätoivoisesti vuokrata asunnon ilmoituksen perusteella näkemättä ja kun sitten sovitaan tapaaminen, asunnon etsijälle sopivana aikana, onkin mieli muuttunut jo ihan täysin tai sitten esittely perutaan tunti ennen sovittua esittelyä. Oman käsitykseni mukaan vuokra-asuntoja on tällä hetkellä Helsingissä tarjolla enemmän kuin aikoihin, eli sinänsä tarvetta hoppuiluun ja hosumiseen ei mielestäni pitäisi olla. Ja jos itse olisin etsimässä asuntoa, ei tulisi mieleenikään edes ehdottaa asunnon vuokrausta näkemättä sitä ensin, niin paljon on tullut nähtyä kuvia asunnoista, joissa todellisuus on jotain ihan muuta kuin kuvat. Enkä tietenkään vuokranantajana halua vuokrata asuntoani kenellekään niin, ettei vuokralainen ole nähnyt asuntoa (enkä minä vuokralaista) ennen päätöksen tekoa. Kuten sanottu, tässä tapauksessa vanhat keinot, oikotie ja etuovi, olivat parempia kuin uudet, Facebook, ja asiat loksahtelivat kohdalleen suunnitelman mukaan.
Tulevista sijoitusasuntoprojekteista vielä sen verran, että kävin marraskuun lopussa OP:ssa hoitamassa uuteen työkuvioon liittyviä pankkiasioita ja samalla vihjaisin pankkineidille, että olisin mahdollisesti kiinnostunut saamaan hieman lisää lainaa sijoitusasuntoon joko Suomessa tai USA:ssa. Pankkineiti lupasi ystävällisesti välittää toiveeni myyntipäällikölle, joka ottaisi minuun yhteyttä "lähiaikoina". Kovat on kiireet OP:ssa, yli puolitoista kuukautta on kulunut, eikä kukaan ole vielä ehtinyt olla yhteydessä asiasta...raivostuttavaa!
Mutta blogi jatkuu taas, toivon mukaan ilman sen pidempiä taukoja. Hyvää alkanutta vuotta, palataan pian taas asuntosijoitusasioihin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)