Täällä ollaan!

Blogi on ollut telakalla lähes kaksi kuukautta. Joulut ja uudet vuodet menivät hujauksessa flunssan kourissa. Kroppa kertoo, että lujaa on menty, ja niin onkin. Viimeiset pari-kolme kuukautta on ollut jatkuvaa reissuamista, työntekoa ja erilaisten projektien hoitamista, ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, uuden bisneksen aloittaminen. Ja yksi tärkeä projekti, joka menee kaiken muun edelle, on vielä saatava maaliin; omien vanhempien 70-vuotispäivät kahden viikon sisällä toisistaan. Yllätysjuhlaa sun muuta tiedossa.

Asuntosijoitusprojektit ovat olleet aikalailla jäissä, asiat ovat rullanneet omalla painollaan. Yksi vuokralaisen vaihto, joka osui vielä juuri kriittisesti joulunaikaan, mutta siitäkin selvittiin kunnialla, asunto numero 3 on taas vuokralla ja sain vuokraakin hilattua marginaalisesti ylöspäin. Ja yksi oppimiskokemuskin tuli tässä mukana. Päätin kokeilla Facebookin Vuokra-Asunnot Helsinki-ryhmää uuden vuokralaisen etsimiseen. Never again! Vuokrausilmoitukseen ilmestyi alatyylisiä haistatteluja, jotka ylläpito kyllä poisti pyynnöstäni mutta varsin hitaasti. Yhteydenottoja tulvi niin, että niiden taklailuun meni tosi paljon aikaa, mutta sovittuihin esittelyihin ei sitten kuitenkaan vaivauduttu tulemaan, tai ne peruttiin ihan viime tipassa. Muutaman katsojan sain paikan päälle asuntoon, mutta hekin katosivat kuin hyttynen Saharaan. Loppujen lopuksi siirryin perinteiseen tapaan, eli ilmoitukset oikotielle ja etuoveen, yksi esittely jossa kävi fiksuja, mukavia vuokralaiskandidaatteja, joista mielestäni mukavimman kanssa teimme diilin. Helppoa ja yksinkertaista.

Vaikka olen kohta harjoittanut asuntosijoittamista jo lähes 20 vuotta, ja olen aikoinani itsekin ollut vuokralainen, tuntuu minusta siltä, etten ymmärrä nykyisten keskiverto vuokra-asunnonhakijoiden sielunelämää lainkaan, niin outo kokemus oli tuo Facebook-ryhmän seikkailu. Moni haluaa epätoivoisesti vuokrata asunnon ilmoituksen perusteella näkemättä ja kun sitten sovitaan tapaaminen, asunnon etsijälle sopivana aikana, onkin mieli muuttunut jo ihan täysin tai sitten esittely perutaan tunti ennen sovittua esittelyä. Oman käsitykseni mukaan vuokra-asuntoja on tällä hetkellä Helsingissä tarjolla enemmän kuin aikoihin, eli sinänsä tarvetta hoppuiluun ja hosumiseen ei mielestäni pitäisi olla. Ja jos itse olisin etsimässä asuntoa, ei tulisi mieleenikään edes ehdottaa asunnon vuokrausta näkemättä sitä ensin, niin paljon on tullut nähtyä kuvia asunnoista, joissa todellisuus on jotain ihan muuta kuin kuvat. Enkä tietenkään vuokranantajana halua vuokrata asuntoani kenellekään niin, ettei vuokralainen ole nähnyt asuntoa (enkä minä vuokralaista) ennen päätöksen tekoa. Kuten sanottu, tässä tapauksessa vanhat keinot, oikotie ja etuovi, olivat  parempia kuin uudet, Facebook, ja asiat loksahtelivat kohdalleen suunnitelman mukaan.

Tulevista sijoitusasuntoprojekteista vielä sen verran, että kävin marraskuun lopussa OP:ssa hoitamassa uuteen työkuvioon liittyviä pankkiasioita ja samalla vihjaisin pankkineidille, että olisin mahdollisesti kiinnostunut saamaan hieman lisää lainaa sijoitusasuntoon joko Suomessa tai USA:ssa. Pankkineiti lupasi ystävällisesti välittää toiveeni myyntipäällikölle, joka ottaisi minuun yhteyttä "lähiaikoina". Kovat on kiireet OP:ssa, yli puolitoista kuukautta on kulunut, eikä kukaan ole vielä ehtinyt olla yhteydessä asiasta...raivostuttavaa!

Mutta blogi jatkuu taas, toivon mukaan ilman sen pidempiä taukoja. Hyvää alkanutta vuotta, palataan pian taas asuntosijoitusasioihin!