Edellisen postauksen jälkeen tapahtunutta: päädyin loppujen lopuksi tekemään ostotarjouksen Espoon kohteesta 1. Ylimmän kerroksen siistikuntoinen kaksio uudehkossa taloyhtiössä ihastutti avoimilla maisemillaan ja yleensäkin kokonaisuutena. Otin välittäjään yhteyttä ja tein kohtuullisen rohkean tarjouksen, eli tingin huoneistosta ja sen mukana myytävästä autohalliosakkeesta noin 10% pyydetystä myyntihinnasta. Ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka maksaa...! Tarjouksen voimassaoloajaksi määrittelin reilun vuorokauden jotta myyjälle jäisi aikaa sulatella tarjousta.
Seuraava päivä valkeni, ja loppujen lopuksi pari tuntia ennen tarjouksen umpeutumista sain välittäjältä tekstiviestin että myyjä on hylännyt tarjoukseni. Eikö siis edes vastatarjousta? Ei. Eli se niistä tarjousneuvotteluista. Ärsytti. Ja harmitti myös välittäjän tietynlainen flegmaattisuus, sekin että tarjouksen hylkäys ilmoitettiin lakonisesti tekstiviestillä. Kun en reagoinut mitään tähän viestiin, soitti välittäjä sentään vielä illalla, monta tuntia tarjouksen umpeutumisen jälkeen. Hän kysyi haluaisinko vielä nostaa omaa tarjoustani, mutta jotenkin minulla meni fiilikset koko asunnon kanssa, ja sanoin neuvottelujen päättyvän osaltani tähän. Minua kyllä suuresti ihmetyttää se, että suomalaiset noin yleisesti eivät osaa käydä kauppaa, sitähän tuo asunnon osto on, tehdään tarjouksia ja vastatarjouksia ja neuvotellaan, mutta ei näemmä tämän myyjän kanssa.
Oikotien hakuvahti tuuttaili rauhalliseen tahtiin hakuuni osuvia kohteita, mutta mikään niistä ei suoranaisesti sytyttänyt minua. Kunnes noin viikko sitten eräänä aamuna sain viestin Vantaalla, lähellä lentokenttää, myyntiin tulleesta kaksiosta, joka oli hintansa puolesta mukavasti budejtin alemmassa päässä. Otin välittäjään yhteyttä ja sain esittelyn sovittua jo samalle iltapäivälle.
Tämä kohde oli toisen kerroksen kulmahuoneisto, jossa ei harmikseni oltu otettu käyttöön kulman tuomia mahdollisuuksia ikkunoiden suhteen, sillä molempien huoneiden ja keittiön ikkunat olivat yhteen ja samaan suuntaan, ainoastaan saunan pikkuikkuna oli toiseen suuntaan. Asunto oli muuten ihan hyvässä kunnossa mutta parkettilattia oli ottanut kovasti hittiä, mm. keittiössä siinä oli isoja tahroja ("akkunesteet valuneet lattialle..!"), ja olohuoneessakin siinä oli iso reikä. Tätä parkettia ei kyllä enää pelastettaisi millään.
Pyysin välittäjää lähettämään tämän kohteen asiakirjat ja lupasin miettiä asiaa. Espoon kohde kuitenkin kummitteli edelleen mielessäni. Entä jos sittenkin...? Stay tuned, tarina jatkuu!
torstai 21. toukokuuta 2020
torstai 7. toukokuuta 2020
Pitkästä aikaa ostolaidalla!
Asuntosijoittajalla on tällä hetkellä sellainen tilanne, että olisi tarve löytää uudenkarhea kaksio pääkaupunkiseudulta. Tämä juontaa juurensa muutaman vuoden takaisesta tilanteesta, jossa omistukseeni päätyi vanha omakotitalo. Blogipostaus aiheesta löytyy täältä. Kyseinen kiinteistö on jo löytänyt uuden elämän grynderin käsissä mutta testamenttikiemuroista johtuen kyseisen kiinteistön korvaajaksi pitäisi löytää asunto, jonka voi vuokrata eteenpäin. Olen siis ostolaidalla Suomessa ensimmäistä kertaa....vuoden 2013 jälkeen. Kylläpä aika rientää!
Mielessäni on muutama alue (lähinnä Espoossa ja Vantaalla), joita olen tutkinut tässä projektissa. Speksit ostettavan asunnon suhteen ovat varsin selvät: kaksi huonetta, omalla tontilla oleva taloyhtiö, rakennettu 2000-2018 (en halua uudiskohdetta) ja maksimihinta noin 220 000 euroa. Tarjontaa kyseisen kaltaisista kohteista on ensi vilkaisulla huomattavasti, mutta kun tuloksia esim. oikotien haussa alkaa perkaamaan, niin potentiaalisia kohteita ei olekaan niin paljon. Jos siis ajatellaan asiaa sijoitusnäkökulmasta.
Muutama Espoon kohde osoittautui sen verran kiinnostavaksi, että otin yhteyttä kohdetta myyviin välittäjiin ja sain sovittua esittelyt puolen tunnin välein. Nämä kaksi kohdetta olivat 100 metrin päässä toisistaan uudehkolla aluella, pyyntihinta molemmissa kohteissa oli eurolleen sama, toinen oli neljä neliötä isompi ja rakennusten valmistumisvuodetkin olivat neljän vuoden sisällä toisistaan. Eli kaiken kaikkiaan erittäin vertailukelpoiset kohteet. Molemmissa asunnoissa oli plussia ja miinuksia, jotka erittelen tässä:
Kohde 1.
+ sijainti rakennuksen ylimmässä kerroksessa
+ esteettömät maisemat
+ neljä neliötä isompi
+ mahdollista ostaa autohallipaikka
- ikkunat vain yhteen suuntaan
- talo neljä vuotta vanhempi
- huoneiston tietty nuhjuisuus
- säilytystiloina vaatekaapit, ei vaatehuonetta
Kohde 2.
+ hyvä pohjaratkaisu
+ ikkunoita kahteen suuntaan, eli valoisa huoneisto
+ huoneiston kunto parempi
+ paremmin huomioidut ykstyiskohdat (vaatehuone, laadukkaat keittiökoneet, iso parveke)
- sijainti rakennuksen kolmannessa kerroksessa, käytännössä toisessa
- toinen talo aivan vieressä, joten parvekkeella ei lainkaan yksityisyyttä
- huoneisto neljä neliötä pienempi, ja näissä neliöissä sen todella huomasi
- ainostaan piha-autopaikka saatavilla, ei siis autohallipaikkaa
Kuten näistä plussista ja miinuksista näkee, kohteet olivat hyvin samankaltaisia monelta osin. Sain molemmista kohteista asiakirjat ja niihin tutustuttuani ja yhden yön nukuttuani, tein päätöksen että teen ostotarjouksen toisesta näistä asunnoista. Mutta kummasta? Ja mitä sen jälkeen tapahtui? Stay tuned, tämä tarina päivittyy seuraavassa postauksessa!
Mielessäni on muutama alue (lähinnä Espoossa ja Vantaalla), joita olen tutkinut tässä projektissa. Speksit ostettavan asunnon suhteen ovat varsin selvät: kaksi huonetta, omalla tontilla oleva taloyhtiö, rakennettu 2000-2018 (en halua uudiskohdetta) ja maksimihinta noin 220 000 euroa. Tarjontaa kyseisen kaltaisista kohteista on ensi vilkaisulla huomattavasti, mutta kun tuloksia esim. oikotien haussa alkaa perkaamaan, niin potentiaalisia kohteita ei olekaan niin paljon. Jos siis ajatellaan asiaa sijoitusnäkökulmasta.
Muutama Espoon kohde osoittautui sen verran kiinnostavaksi, että otin yhteyttä kohdetta myyviin välittäjiin ja sain sovittua esittelyt puolen tunnin välein. Nämä kaksi kohdetta olivat 100 metrin päässä toisistaan uudehkolla aluella, pyyntihinta molemmissa kohteissa oli eurolleen sama, toinen oli neljä neliötä isompi ja rakennusten valmistumisvuodetkin olivat neljän vuoden sisällä toisistaan. Eli kaiken kaikkiaan erittäin vertailukelpoiset kohteet. Molemmissa asunnoissa oli plussia ja miinuksia, jotka erittelen tässä:
Kohde 1.
+ sijainti rakennuksen ylimmässä kerroksessa
+ esteettömät maisemat
+ neljä neliötä isompi
+ mahdollista ostaa autohallipaikka
- ikkunat vain yhteen suuntaan
- talo neljä vuotta vanhempi
- huoneiston tietty nuhjuisuus
- säilytystiloina vaatekaapit, ei vaatehuonetta
Kohde 2.
+ hyvä pohjaratkaisu
+ ikkunoita kahteen suuntaan, eli valoisa huoneisto
+ huoneiston kunto parempi
+ paremmin huomioidut ykstyiskohdat (vaatehuone, laadukkaat keittiökoneet, iso parveke)
- sijainti rakennuksen kolmannessa kerroksessa, käytännössä toisessa
- toinen talo aivan vieressä, joten parvekkeella ei lainkaan yksityisyyttä
- huoneisto neljä neliötä pienempi, ja näissä neliöissä sen todella huomasi
- ainostaan piha-autopaikka saatavilla, ei siis autohallipaikkaa
Kuten näistä plussista ja miinuksista näkee, kohteet olivat hyvin samankaltaisia monelta osin. Sain molemmista kohteista asiakirjat ja niihin tutustuttuani ja yhden yön nukuttuani, tein päätöksen että teen ostotarjouksen toisesta näistä asunnoista. Mutta kummasta? Ja mitä sen jälkeen tapahtui? Stay tuned, tämä tarina päivittyy seuraavassa postauksessa!
tiistai 5. toukokuuta 2020
Uusi kaupallinen yhteistyökumppani: lainaanetist.com
Toukokuun kunniaksi Asuntosijoittaja-blogi aloittaa uuden kaupallisen yhteistyön helppokäyttöisen ja toimivan lainavertailusivuston lainaanetist.comin kanssa, jossa voi helposti vertailla erilaisia pienlainantarjoajia. Jossain tilanteissa pienlaina voi olla sijoittajallekin kustannustehokas tapa rahoittaa toimintaa, ja tässä tapauksessa lainaanetist.com tarjoaa kätevän tavan tutustua eri vaihtoehtoihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)