Lähestulkoon kirjaimellisesti Florida-illan jälkeen pakkasin matkalaukkuni ja lensin kahden viikon työkeikalle presidentinvaalihurmoksessa (hurmos on ehkä hieman turhan vahva ilmaisu) elävään USA:han. Trumpin ulkomainoksia näkyi siellä täällä, Clintonin ei. Tämä johtui varmaan siitä, että olin etelävaltioiden puolella, jossa demokraatit eivät yleensä ole kovin vahvoilla verrattuna republikaaneihin. Matkan aikana paikallisten kanssa keskustellessa minulle tuli taas aika voimakas tunne, että vaalitulos oli kaikkea muuta kuin taputeltu, vaikka suomalainen media hehkuttikin jo Clintonin ylivoimaista voittoa varmana totuutena. Ja kuinkas sitten kävikään.
Vaalitulos osoitti ainakin yhden asian; sen, että Suomessa (Euroopassa) ei tosiaankaan ymmärretä perusamerikkalaisen sielunmaisemaa. Suomalaislle Amerikka on usein sama kuin New York, Los Angeles tai Miami; urbaaneja, suvaitsevaisia metropoleja, joissa asustaa tiedostavia, humaaneja amerikkalaisia. Kannattaa käydä Tennesseessä, Oklahomassa, Arkansasissa, Etelä-Carolinassa, Wisconsinissa ja muissa vastaavissa osavaltioissa, ja kuunnella, mitä ihmiset siellä ajattelevat maailmasta ja elämästä. Tulee hieman toisenlainen kuva koko maasta. Myös se tosiasia, kuinka vihattu Hillary Clinton on Amerikassa, on sivuutettu lähes täysin Suomen mediassa. Suomalaisella medialla on todellakin syytä syvälliseen itsetutkiskeluun.
Maapallo ei kuitenkaan (ainakaan vielä) ole suistunut radaltaan ja aurinkokin nousee edelleen idästä joka aamu Trumpin valinnasta huolimatta, joten toivottavasti tästäkin selvitään. Ja jos joku on varmaa ja pysyvää, niin verot! Tämä tuli mieleeni kun USA:n kiinteistöjen veroliput alkoivat tipahdella postiluukusta marraskuun alkupuolella. Suomeen nähden USA:n kiinteistöverojärjestelmä poikkeaa siinä mielessä, että kerrostaloasunnon (condon) omistaja maksaa kiinteistöveron itse suoraan verottajalle, ei yhtiövastikkeen muodossa kuten Suomessa. Vaikka veronmaksu kirpaiseekin kovin, niin hyvä puoli on se, että USA:ssa kiinteistöveron käyttökohteet on selvästi eritelty sentilleen:
Veroja maksetaan mm. koulupiirille, kirjastolle, hyttysten torjuntaan ja vesihyasintin torjuntaan. Näkisipä Suomessakin jonain päivänä, mihin ne loputtomaan syöveriin maksettavat verorahat oikeasti käytetään! Tai no jaa...ehkä oman verenpaineen vuoksi on parempi, ettei ihan kaikkea tiedä! :-)
Toinen amerikkalainen veroerikoisuus on se, että verottaja antaa kiinteistöveroista alennusta, mikäli ne maksetaan etukäteen:
Eli maksamalla verot jo marraskuussa, voi tässä antamassani esimerkissä säästää kiinteistöverosta yli 140$! Ei yhtään hassumpi kädenojennus verottajalta, koska Suomessa?! Alennuksista huolimatta makselin Amerikan verokarhulle lähes 7000$ edestä veroja, eli ihan huomattava määrä ainakin piensijoittajalle kun aletaan laskemaan sijoitusten tuottoa.
Ja ettei menisi ihan Amerikan asioihin, niin Suomenkin sijoitusasunnoissa riittää tekemistä; asunto 3:n vuokralainen irtisanoi vuokrasopimuksensa päättymään vuodenvaihteeseen, eli uuden vuokralaisen hakeminen alkoi taas. Tällä kerralla päätin kokeilla sosiaalisen median voimaa, ja ilmoitin asunnosta Facebookin Vuokra-asunnot Helsinki-ryhmssä. Ensivaikutelma on hyvinkin positiivinen, sillä olen reilussa vuorokaudessa saanut kuusi erittäin potentiaalista hakemusta, joille käyn asuntoa esittelemässä ensi viikolla...katsotaan meneekö homma loppuun asti yhtä helpon tuntuisesti.
Asunto 4:n kanssakin on ollut jänniä hetkiä. Asunnossahan vaihtui vuokralainen menneenä kesänä, ja nyt sain uudelta vuokralaiselta sähköpostin, jossa oli skannattu lasku parvekkeen oven korjauksesta. En missään vaiheessa ole tilannut mitään korjauksia, koska kyseisessä taloyhtiössä on ikkuna- ja parvekeovien uusiminen tulossa lähivuosien aikana. Pienen tutkimuksen jälkeen selvisi, että parvekeoven korjaus on edellisen vuokralaisen (!) tilaama, eikä urakoitsijalle ole tullut missään vaiheessa mieleen tarkistaa, onko tilaaja mahdollisesti asunnon omistaja. No, Siperia opettaa, sillä se lasku jää maksamatta minun osaltani. Vaikea on urakoitsijankaan sitä lähteä laskuttamaan keneltäkään muulta kuin tilaajalta. Onnea vaan edellisen vuokralaisen tavoittamiseen!
Suomalaisesta mediasta olisin kyllä hiukan toista mieltä. Siis esim. Helsingin Sanomia ja Yleisradiota seuraamalla ei ole voinut välttyä siltä tiedolta, että Hillary Clinton on hyvin laajasti vihattu USA:ssa. Kuten myös Trump. Maaseudun ja teollisuuskaupunkien tuntoja on yritetty aidosti tulkita myös meille suomalaislle. Siitä ei voine toimittajia soimata, että he eivät itse varsinaisesti olleet Trumpin kannattajia.
VastaaPoistaNäiden vaalien todennäköisyyksien tulkinta on tietenkin kaikkialla, myös Suomessa, ollut vaikeaa. Gallup-matematiikkaa ymmärtävät ovat tienneet, että Trumpilla oli merkittävä mahdollisuus voittoon, vaikka Clintonin todennäköisyys vaikutti suuremmalta. Trumpin äänisaalis ei edes ollut paljoa suurempi kuin gallupeissa, ja voitto perustui vaa'ankieliosavaltiohin.
Iltapäivälehdet varmaan ovat taipuvaisempia kevyempään uutiosointiin ja kertomaan enimmäkeeen sitä, mitä yleisö haluaakin lukea, joten sieltä on ehkä löytynyt katettakin tälle mielikuvalle.
Kyllähän se viimeisten viikkojen uutisointi oli aikalailla Hillaryn riemusaattuetta eurooppalaisessa mediassa, ja sitten kun kävi niinkuin kävi, niin tyrmistyksen määrällä ei ollut mitään rajaa. Eikä taida media missään olla vieläkään toipunut tästä järkytyksestä...
VastaaPoistaKyllä, se pitää paikkansa, että viimeisten mielipidetiedustelujen lievä kallistus Clintonin suuntaan tulkittiin monesti turhan vahvaksi merkiksi tilanteesta. Olihan niissä gallupeissa siirtymä kuuden %-yksikön erosta noin kolmen %-yksikön eroon ns. FBI-kirjeen jälkeen. Tuollainen kolmen %-yksikön gallup-johto ei USA:n kokoisessa maassa ja nykyisellä vaalijärjestelmällä ollut mitenkään vahva.
PoistaSen sijaan en allekirjoita sitä, että suomalainen media maalaisi kuvaa pelkästään liberaalista Amerikasta. Enemmänkin olen huolestunut niistä some-kuplissaan elävistä suomalaisista, jotka uskovat vain yhden osapuolen väitteet, ja koska riippumaton media kertoo epämukaviakin faktoja, sitä ei tarvitse seurata. Ja Trumpin joukkojen väitteet ja salaliittoteoriat ovat ehkä lopultakin kauempana todellisuudesta. Enkä tietenkän kuvittele, että sinä kuuluisit näihin median hylkääjiin, mutta halusin vain tuoda tämänkin näkökulman esiin.
En muuten moiti ketään, joka on järkyttynyt Trumpin voitosta, siihen hän itse on antanut ihan riittävästi aihetta.
Ei ehkä kuulu tähän, mutta kun jälkikäteen katsotaan vaaleja, tulee helposti tulkinneeksi kaiken sen mukaan kuka voitti. Jos niinkin harva kuin joka sadas äänestäjä olisi punninnut vaihtoehdot toisin, ja vaihtanut Trumpista Clintoniin, niin Clinton olisi saanut tarvitsemansa vaa'ankieliosavaltiot ja varsin mukavan valtakunnallisen enemmistön. Tällöin koko vaalitulosta olisi hyvin yleisti tulkittu vain Clintonin voiton ja Trumpin häviön kautta, vaikka se sama tyytymättömyys ja kahtiajako olisi ollut taustalla, ja tulos olisi todellisuudesa ollut aika hilkulla.
Vaalitulos tavallaan antaa syyn unohtaa vaalissa hävinneet mielipiteet. Suurin osa amerikkailsista on nyt tyytymättömiä vaalitulokseen, ja niin olisi ollut Clintonkin voittaessa, ja osittain samoja ihmisiä olisi ollut tyytymättöminä. Molemmat ehdokkaat olivat ennätyksellisen epäsuosittuja. Demokratiahan on surkea järjestelmä, mutta toki paljon parempi kuin mikään muu kokeiltu systeemi.
Jotkut ovat joutuneet tekemään valinnan omasta näkökulmastaaan ruton ja koleran välillä. Ehkäpä valinta lievän depression ja skitsofrenian välillä tuntuu jossain mielessä osuvammalta. Ehkä ei. Toivotaan parasta.
(Toivotavasti ei haittaa, että tulen tänne esittämään omia mielipiteitäni. En vain ole sitä mieltä, että Trumpin kaltainen ihminen maailman johtavan supervallan päällikkönä olisi ihan vaan yksi vaalitulos muiden joukossa. En näköjään pystynyt olemaan aiheesta hiljaa. Mutta voin olla myös väärässä.)