Isoja ja pieniä kuvioita

Kiire. Jatkuva kiire. Varmaan tuttu tunne kaikille elämänsä ruuhkavuosia eläville. Deadlinet painavat päälle, asioita pitäisi saada aikaan ja päätökset tehtyä. Vaikka itse ajattelenkin olevani jo hieman pahimpien ruuhkavuosien yli, ovat viimeiset pari kuukautta olleet sellaista vuoristorataa, että oksat pois!

Kuten aiemmista blogikirjoituksista on käynyt ilmi, on Asuntosijoittaja päätynyt suurehkon, vanhan omakotitalokiinteistön omistajaksi. Talon pelkkä siivoaminen on vienyt useita kuukausia, puhumattakaan jatkosuunnitelmien tekemisestä, joiden kanssa ollaan vielä ihan alkutekijöissä. Päätöksiä kiinteistön tulevaisuuden suhteen on tehtävä jollain aika välillä, mieluummin nopeammin kuin hitaammin.

Kuten lukijat hyvin tietävät, Asuntosijoittajalla on positioita myös USA:ssa, Floridan länsipuolella. Ja jos muistelette syyskuun uutisointia, Irma-hurrikaani mennä viiletti, mistäpä muualta, kuin suoraan Floridan länsiosien yli! Vietin nuo hurrikaanipäivät nenä tiivisti netissä, weather.com ja USA:n Kansallinen Hurrikaanikeskuksen sivut tulivat enemmän kuin tutuiksi. Mitä lähemmäksi Floridaa Irma eteni, sitä varmemmaksi tuli sen reitti juuri yli omien asuntojeni. Ei auttanut kuin toivoa parasta. Epätietoisuus tuhojen laajuudesta oli pahinta. Ehti kulua yli vuorokausi, ennen kuin paikan päältä alkoi tippumaan tietoja, Kiinteistömanagerini teki erinomaista työtä, ajellessaan ympäri kaupunkia väistellen kaatuneita puita ja tulvivaa vettä, pitäessään minut ajan tasalla. Ja voi sitä helpotuksen tunnetta, kun tiedot vaurioista tulivat; ainoa vaurio oli yhden asunnon yhden makuuhuoneen ikkunassa olevan hyttysverkon kulman repeäminen...phuuuh!

Olin menossa Floridaan syyskuun puolen välin jälkeen joka tapauksessa, sillä yhden asunnon remontin vuoksi halusin käydä paikan päällä. Asunnossa oli siis havaittu kosteutta lattiassa ja asia piti selvittää ja korjata. Tutkimusten jälkeen syylliseksi paljastui ilmastointilaitteen poistoputki, joka päästeli vettä lattialle. Vika korjattiin ja lattia uusittiin. Ja kun kerran tehtiin pikkuremontti, niin tehtiin hieman isompikin remontti samaan syssyyn, eli kaikki kokolattiamatot saivat lähteä, ja tilalle tuli vinyylilankuista tehty, todella tyylikkään näköinen lattia. Asunnon seinät maalattiin, silikonit uusittiin, repsottavat kaapin ovet korjattiin, palohälyttimet tsekattiin ja sälekaihtimet korjattiin tarpeen mukaan. Koko homma kesti viikon ja kannatti, sillä asunto meni saman tien vuokralle. Uusi vuokralainen oli muutettuaan huomannut toisen makuuhuoneen sälekaihtimen olleen myös rikki. Hän oli omin päin ostanut siihen uuden sälekaihtimen, mikä oli tietysti väärin, sillä protokollan mukaan hänen olisi pitänyt mennä kiinteistömanagerin kautta. Kun tästä sitten hieman äksyilin, rauhoitteli managerini minua sanomalla, että vuokralainen säästi rahojani, managerin kautta hankittuna ja asennettuna sälekaihin olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi. Nyt selvittiin reilulla sadalla dollarilla.

Remontti tuli maksamaan kokonaisuudessaan noin 3500 dollaria, joka on mielestäni aika kohtuullinen hinta. Asunnon ilme muuttui huomattavasti ja uskon vakaasti, että tällä remontilla nostettiin kohteen arvoa jonkin verran. Itse rahaliikenteestä voisi kirjoittaa enemmänkin. Koko Amerikan pankkisysteemi ja käytännöt ovat niin erilaisia Suomeen verrattuna. Esimerkiksi remontin kulut maksettiin siten, että kirjauduin kiinteistömanagerin omaan järjestelmään, jossa kävin klikkaamassa avoimet laskut ja kuinka ollakaan, rahat olivat pari päivää myöhemmin kadonneet pankkitililtäni. Tosin, väärältä tililtä! Vaikka olen todella tyytyväinen uuteen kiinteistömanageriini, ovat nämä raha-asiat aiheuttaneet kohonnutta verenpainetta. Yritykselläni on USA:ssa oma pankkitili jokaiselle asunnolle, joten kuluja ja tuottoja on helppo seurata, ja se helpottaa myös kirjanpitäjän hommia. Jostain kumman syystä managerin käyttämä IT-järjestelmä ei taivu kunnolla tähän systeemiin, joten asiasta on lähetetty lukuisia sähköposteja edes takaisin, ja siltikin rahat ovat menneet väärille tileille ja tileiltä. Erittäin turhauttavaa ja aikaa vievää.

Näiden edellä mainittujen asioiden kanssa painiskeltuani totesin, että työn määrä on suoraan verrannollinen asuntosijoitusten määrään ja laatuun. Amerikan kuviot tuovat mukanaan oman twistinsä, osa asioista on tuttuja, osa vaatii edelleen opiskelua. Ihan perinteisiäkin asuntosijoittamiseen liittyviä kuvioita pääsin taas kokemaan; Asunto 4:n vuokralainen soitti viikko sitten ja ilmoitti jääkapin menneen rikki. Joten ei muuta kuin Giganttiin ostoksille. Laitteen kanssa kävi tuuri, löysin mallikappaleen, joka oli kuin nakutettu tarjolla olevaan tilaan. Laite irtosi kuljetettuna ja asennettuna hintaan 350€, joka on mielestäni erittäin edullinen. Sen verran säätöä tuli jääkapin kanssa, että sen virtajohto oli niin lyhyt ettei se ylettynyt pistorasiaan. Käynti rautakaupassa auttoi, jatkojohto kiinni ja laite alkoi toimimaan.

Eli hommaa on riittänyt eikä tahti näytä edelleenkään hiljenevän. Ja kuten jo aiemmin tänä vuonna olen kirjoittanut, uudet asuntokuviot kutkuttelevat jo mielessä, mitä ja mistä, se on vielä hämärän peitossa.