Kesä tuli (vai tuliko, ei ainakaan ilmojen puolesta!), ja kohta voi sanoa että se menikin, heinäkuun viimeinen päivä on juuri aluillaan. Suurin osa niistä, joilla vielä on työpaikka, alkaa vähitellen palailemaan takaisin töihin, ja opiskelijat ja muut koululaiset aloittavat parin viikon päästä aherruksensa koulun penkillä. Aistittavissa on tietynlaista haikeutta päättyvästä kesästä.
Kuluneen kesän talousuutiset eivät ainakaan ole vähentäneet haikeuden tunnetta, niin moni työpaikka on kesän aikana kadonnut ja väkeä siirtynyt sankoin joukoin kortistoon työnhakijan statuksella. Osa irtisanotuista voi työllistä piankin uudelleen, osa aloittaa yrittäjänä, mutta pelottavan monella työttömyys saattaa pitkittyä määrittelemättömäksi ajaksi. Talous mataa, eikä uusia työpaikkoja synny. Kun tähän soppaan vielä lisätään Kreikan tragedian ja draaman välimaastossa oleva tilanne, ja sieltä luultavasti maksettavaksemme tulevat sitoumukset (kiitos, Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen!), voidaan sanoa, että Suomen tilanne näyttää kertakaikkisen masentavalta. Näyttää vahvasti siltä, että tästä vuodesta tulee neljäs perättäinen vuosi jolloin talous ei kasva. Myönnän, että olen pessimisti, enkä usko edes ensi vuoden tuovan pelastusta tilanteeseen. Niin kauan kun Suomen hallitus näpertelee lillukanvarsien kanssa ja keskittyy korottamaan veroja, sen sijaan että aloittaisi vaadittavat rakennemuutokset, ei muutosta taloustilanteessa tule tapahtumaan.
Niin kauan kuin tilanne jatkuu nykyisenlaisena, ei Asuntosijoittajalla ole muuta mahdollisuutta, kuin mukautua vallitsevaan tilanteeseen, ja järjestellä omat menonsa ja tulonsa sen mukaan. Koska taloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen, on meidän kaikkien asuntosijoittajien aika pysähtyä hetkeksi ja miettiä omaa tilannetta ja strategiaa. Mitä nyt kannattaa tehdä? Onko nyt hyvä aika olla asuntosijoittaja?
Vaikka taloustilanne on huono, kaikkien on pakko asua jossain. Vuokra-asunnoillekin on siis edelleen kysyntää. Vuokramarkkina tuntuu kuitenkin olevan eritytymässä. Helsingissä varsinkin, mutta myös muissa Pääkaupunkiseudun kunnissa, eletään ihan eri sfääreissä kuin pienemmillä paikkakunnilla. Asunnoista on kysyntää ja vuokratasot vähintäänkin pysyttelevät nykyisellä tasolla, saattavat jopa hieman noustakin, ainakin näin loppukesästä, jolloin vuokramarkkina käy kuumimmillaan. Muissakin suurissa kaupungeissa ja yliopistokaupungeissa vuokra-asunnoista on kysyntää ja markkinat toimivat. Mutta pienemmillä paikkakunnilla tilanne on toinen. Esimerkiksi Salossa, jossa Microsoft ajaa toimintansa alas, tilanne näyttää erityisen huonolta asuntosijoittamisen kannalta. Ei käy kateeksi Salon alueen asuntosijoittajia. Monet pienet kaupungit ja kunnat sinnittelevät yhden tai kahden yrityksen varassa, ja siinä vaiheessa jos ja kun yritys päättää supistaa toimintaansa, tai lopettaa sen kokonaan, voidaan sitä pitää lähes kuoliniskuna kyseisen paikkakunnan vuokramarkkinalle. Puhumattakaan asuntojen hintojen kehityksestä.
Eli vuokra-asunnon sijainnin merkitys on tämän taloustaantuman aikana muuttunut erityisen tärkeäksi. Vanha sanonta, asuntobisneksen kolme tärkeintä asiaa, sijainti, sijainti ja sijainti, ei voisi olla enemmän oikeassa!
Toinen asia, joka on jo näkynyt mediassakin, on taloyhtiöiden isot remontit. Kuinka moni aloitteleva asuntosijoittaja on ihastunut söpöön pikkuyksiöön, mutta jättänyt sen huomoimatta, että vanhassa talossa on kaikki suuret peruskorjaukset tekemättä. Ja siinä vaiheessa kun korjauksia aletaan tekemään, usein liian myöhään, on asuntosijoittajan tuotot syöty vuosikausiksi. Onpa pieniltä paikkakunnilta kuulunut sellaistakin, että pankit eivät edes myönnä korjauslainoja taloyhtiöille! Aikamoinen tilanne!
Taloyhtiön kunnon selvittäminen on sijoitusasunnon ostovaiheessa erityisen tärkeätä, kaikki asiakirjat kannattaa lukea huolella, ja tarkistaa vielä isännöitsijältä, ettei asunnon kanssa tule ikäviä yllätyksiä remonttien suhteen.
Kolmanneksi nostaisin vielä vuokralaisen valinnan. Niin mukavalta kuin hyväntekeväisyys saattaa tuntuakin, kehoitan kaikkia asuntosijoittajia olemaan erityisen huolellinen vuokralaisvalinnassa näinä taloudellisesti tiukkoina aikoina. Luottotietojen tarkistus ja vuokranmaksun seuranta täytyy hoitaa tarkasti. Luottohäiriömerkintä, tai yksikin viivästynyt vuokranmaksu, on merkki ongelmasta johon täytyy puuttua. Saattaa kuulostaa julmalta, ja ehkä se onkin sitä, mutta yksittäisen asuntosijoittajan ei kannata alkaa leikkimään suurtä hyväntekijää, siinä voi helposti saada siipensä ja jäädä maksumieheksi.
Jos olet jo asuntosijoittaja, nämä ovat varmaan jo ihan päivänselviä kohtia, mutta jos olet vasta suunnittelemassa tai aloittamassa asuntosijoittamista, kannattaa olla tarkkana näiden asioiden kanssa ja hankkia tietoa. Lukea alan kirjallisuutta ja blogeja. Tämäkin Asuntosijoittaja-blogi on jo ollut olemassa kuudetta vuotta, ja uskon/toivon sen olevan hyvä tietolähde niin kokeneille kuin uusille asuntosijoittajille.
Summa summarum, vastaan omaan kysymykseeni; nyt on ihan hyvä aika olla asuntosijoittaja, kunhan vaan tietää mitä on tekemässä. Hio strategiaasi, hanki tietoa, lue kirjallisuutta, opi virheistäsi ja kysele kokeneemmiltasi. Olen itse tyytyväinen, mikäli pystyn auttamaan jotain toista asuntosijoittajaa omalla kokemuksellani. Leppoisia loppukesänpäiviä toivottaen!
perjantai 31. heinäkuuta 2015
lauantai 27. kesäkuuta 2015
Marko Kaarto: Asuntomarkkinakatsaus
Keskikesäksi kuunneltavaa; Mitä kuuluu Suomen asuntomarkkinoille juuri nyt? Ihan hyviä pointteja kaikille asutosijoittajille tai asuntosijoittamista harkitseville.
tiistai 9. kesäkuuta 2015
Välitilinpäätös
Kesä tuli taas, vaikka ainakaan Helsingin ilmoja katsellessa sitä ei hevin uskoisi, kylmää on! Toukokuu meni työmatkalla Amerikassa, tosin Florida jäi tämänkertaisen matkan sivuun. Paljon houkuttelevia sijoitusmahdollisuuksia kyllä löytyisi, mutta ainakin toistaiseksi suutari pysyköön lestissään ja Asuntosijoittajan Amerikan sijoitukset Floridassa.
Näin kesän kynnyksellä lienee hyvä tehdä pieni välitilinpäätös kuluneesta vuodesta 2015. Amerikan bisnekset ovat lähteneet käyntiin ihan hyvin, ja mikä parasta, molemmat kohteet menivät vuokralle nopeaan tahtiin ostamisen jälkeen, eli ne jauhavat nyt tasaista vuokratuottoa, ja myös arvonnousua on näkyvissä, mikäli yleinen taloustilanne Amerikassa pysyy suunnilleen raiteillaan. Kohteiden hallinnointiin liittyvät asiat ovat vielä osittain työn alla, visiitti paikalliseen verovirastoon odottaa, kuin myös muutaman avoimen asian hoito paikallisen kirjanpitäjän kanssa. Yksi asia, jonka olen näiden Amerikan kohteiden kanssa oppinut, on se, että kannattaa olla kärsivällinen asioiden edistymisen kanssa, moni asia on ulkomaalaiselle mutkikkaampi kuin paikalliselle. Mutta niinhän se taitaa olla vähän joka maassa.
Kaiken kaikkiaan nuo Amerikan asuntosijoitukset ovat olleet opettavia kokemuksia, ja on ollut hyvä huomata että kaikista asioista selviää, kun vaan jaksaa vääntää ja uskoa itseensä. Oman osaamisen ja uskon lisäksi on ensiarvoisen tärkeää, että on löytänyt luotettavat ja osaavat kumppanit paikan päällä. Kaikkia asioita ei yksinkertaisesti pysty hoitamaan itse, jo fyysinen etäisyys ja aikaero tekee asioiden hoidosta monesti haastavaa.
Suomen päässä alkuvuosi on vuokrakohteiden osalta rullannut kuin juna. Vuokrat ovat saapuneet ajallaan, eikä vuokralaisista ole kuulunut mitään...no news is good news! Suuremmassa mittakaavassakin asiat näyttävät Asuntosijoittajan kannalta menevän suhteellisen rauhallisesti. Suomen talous mataa edelleen pohjamudissa, ja asuntokauppa sujuu nihkeästi, mutta vuokramarkkina ainakin pääkaupunkiseudulla vetää edelleen hyvin, vaikka vastakkaista mielipidettä on mediasta voinut lukea. Pörssikuplastakin puhutaan, joten asuntosijoittaminen on näkemykseni mukaan edelleen turvallinen ja vakaa tapa sijoittaa rahaa. Uuden SSS-hallituksen vaikutuksesta en vielä tässä vaiheessa kommentoi mitään, katsotaan mitä tuleman pitää.
Tässä vaiheessa toivotan kaikille blogin lukijoille hyvää Juhannusta ja rentoa kesää. Palataan asiaan taas viimeistään loppukesästä!
Näin kesän kynnyksellä lienee hyvä tehdä pieni välitilinpäätös kuluneesta vuodesta 2015. Amerikan bisnekset ovat lähteneet käyntiin ihan hyvin, ja mikä parasta, molemmat kohteet menivät vuokralle nopeaan tahtiin ostamisen jälkeen, eli ne jauhavat nyt tasaista vuokratuottoa, ja myös arvonnousua on näkyvissä, mikäli yleinen taloustilanne Amerikassa pysyy suunnilleen raiteillaan. Kohteiden hallinnointiin liittyvät asiat ovat vielä osittain työn alla, visiitti paikalliseen verovirastoon odottaa, kuin myös muutaman avoimen asian hoito paikallisen kirjanpitäjän kanssa. Yksi asia, jonka olen näiden Amerikan kohteiden kanssa oppinut, on se, että kannattaa olla kärsivällinen asioiden edistymisen kanssa, moni asia on ulkomaalaiselle mutkikkaampi kuin paikalliselle. Mutta niinhän se taitaa olla vähän joka maassa.
Kaiken kaikkiaan nuo Amerikan asuntosijoitukset ovat olleet opettavia kokemuksia, ja on ollut hyvä huomata että kaikista asioista selviää, kun vaan jaksaa vääntää ja uskoa itseensä. Oman osaamisen ja uskon lisäksi on ensiarvoisen tärkeää, että on löytänyt luotettavat ja osaavat kumppanit paikan päällä. Kaikkia asioita ei yksinkertaisesti pysty hoitamaan itse, jo fyysinen etäisyys ja aikaero tekee asioiden hoidosta monesti haastavaa.
Suomen päässä alkuvuosi on vuokrakohteiden osalta rullannut kuin juna. Vuokrat ovat saapuneet ajallaan, eikä vuokralaisista ole kuulunut mitään...no news is good news! Suuremmassa mittakaavassakin asiat näyttävät Asuntosijoittajan kannalta menevän suhteellisen rauhallisesti. Suomen talous mataa edelleen pohjamudissa, ja asuntokauppa sujuu nihkeästi, mutta vuokramarkkina ainakin pääkaupunkiseudulla vetää edelleen hyvin, vaikka vastakkaista mielipidettä on mediasta voinut lukea. Pörssikuplastakin puhutaan, joten asuntosijoittaminen on näkemykseni mukaan edelleen turvallinen ja vakaa tapa sijoittaa rahaa. Uuden SSS-hallituksen vaikutuksesta en vielä tässä vaiheessa kommentoi mitään, katsotaan mitä tuleman pitää.
Tässä vaiheessa toivotan kaikille blogin lukijoille hyvää Juhannusta ja rentoa kesää. Palataan asiaan taas viimeistään loppukesästä!
tiistai 28. huhtikuuta 2015
Elämäni vaivattomin asuntokauppa
Floridan asunto numero 2 läpäisi kuntotarkastuksen lähes puhtain paperein; ilmastointilaite kannattaisi huollattaa, ja parvekkeella olevan kattotuulettimen käyttökytkimet oli tarkastajan mielestä kytketty toimimaan epäloogisesti "it doesn't make any sense to me!", mutta muita löydöksiä ei tullut. Tosin itse kuntotarkastus jäi osaltani käytännössä näkemättä, sillä vietin samana päivänä tuskalliset neljä ja puoli tuntia paikallisessa verotoimistossa...ja täytyy sanoa että ainakin palvelun laadussa ja osaamisessa suomalainen verotoimisto kyllä voittaa luvuin 2-0. Mutta oppia ja kokemusta tuli taas rutkasti. Kuntotarkastus asunnolla oli aikaistunut puolella tunnilla, joten pääsin paikalle siinä vaiheessa kun oli aika maksaa 295$ lasku tarkastuksesta.
Koska oma aikatauluni on tänä keväänä ollut lievästi sanottuna infernaalinen ja täynnä jatkuvia muutoksia eri menojen suhteen, en edes yrittänyt löytää kalenterista aikaa asuntokaupan clousaamiselle paikan päällä Amerikassa, vaan sovimme välittäjän kanssa että koko homma tehdään etänä. Title company lähettäisi kaikki asiakirjat sähköpostitse, minä tulostaisin ja allekirjoittaisin ne, ja sen jälkeen lähettäisin ne FedExillä tai vastaavalla takaisin title companylle. Ok, nice and simple. Koska Amerikasta paluuni ja seuraavan työmatkan väliin jäävä aika oli varsin lyhyt, koko homman olisi syytä toimia kuin junan vessa. Pitkään jenkkien kanssa bisnestä tehneenä minulla oli hieman pelkoja että pelaisiko kaikki tämän lyhyen aikataulun puitteissa. Hyvin se meni.
Title company oli tässä tarinassa se junan vessa, sain sieltä selkeät ohjeet maksutilistä jonne kauppahinta siirrettiin ja rahat tulivat perille ennätysnopeasti, kahdessa päivässä. Sain hyvissä ajoin kaikki loppulaskelmat itselleni tarkastettavaksi ja kaikki näytti olevan sovitusti. Varsinainen closing oli sovittu tämän viikon maanantaille ja kuin nakutettu, sain sähköpostin heti Amerikan aamuna, Suomen iltana, jossa oli kaikki asiakirjat ja ohje allekirjoittaa ne ja lähettää koko pinkka takaisin sähköpostilla yhdessä passikopion kanssa. Ei siis kuriiria? Ei, sähköposti riittää, sain vastaukseksi. Tämähän meni vielä helpommin kuin olin arvellut! Hetki sen jälkeen kun olin lähettänyt allekirjoitetut asiakirjat, sain jo viestin että myyjä oli käynyt allekirjoittamassa oman osuutensa papereista ja tuonut kaikki avaimet. Kauppa oli syntynyt, congratulations!
Kymmenen minuuttia myöhemmin kiinteistönvälittäjä-managerini Justin soitti minulle. "Boy, do I got good news or what!!?" hän kyseli tohkeissaan. No mitä, ihmettelin. Joo, Justinilla oli jo asuntooni halukas vuokralainen, vanhempi pariskunta jotka molemmat työskentelevät lääketeollisuuden palveluksessa. Häh, asunto on ollut omistuksessani ehkä vartin ja nyt on jo vuokralaiset tarjolla? How on earth, kyselin hämmästyneenä. No, Justin tehokkaana oli laittanut pyörät pyörimään heti kuntotarkastuksen jälkeen ja ilmoitus nettiin oli ilmestynyt jo seuraavana päivänä. Tehokkaana hän oli järjestänyt asunnossa jo näyttöjäkin. Ei ehkä menisi ihan joka paikassa läpi moinen, asunnosta ei ole edes tehty kauppoja kun jo välittäjä on vuokraamassa sitä eteenpäin. Lisäksi olimme Justinin kanssa alustavasti puhuneet vuokrapyynnöstä, mutta hän oli pannut vuokraan vielä 75$ enemmän kuin mistä puhuimme. Ei kai tässä voi kun olla tyytyväinen, jos tämä nyt menisi koko homma näin sujuvasti. Vaikka hieman kyllä edelleen hirvittää se, että Justin toimi jo näin pitkälle ennen kaupantekoa, tiedä vaikka tässä vielä joudutaan molemmat oikeuteen jostain "breaking and entering"-pykälästä. Jännitystä elämään! Toivotan Riemukasta Vappua kaikille blogin lukijoille, palataan asiaan ensi kuun puolella, on täällä kotimaan asuntosijoituksissakin ollut tapahtumarikasta, ainakin yhden blogikirjoituksen verran.
lauantai 11. huhtikuuta 2015
Ja seuraava Floridan kohde..
Terveiset Floridasta! Tosielämä menee nopeammin kuin Asuntosijoittaja ehtii päivittämään blogia. Edellisen asunnon vuokraus on vielä kertomatta, kun seuraavaa asuntoa jo pukkaa...! No, edellisen asunnon vuokraus kävi kuin elokuvissa; välittäjä laittoi ilmoituksen nettiin ja asunto löysi asukkaat alle kahdessa viikossa, jo helmikuun puolesta välistä. Koko prosessi meni kivuttomasti kun välittäjä hoiti hommat alusta loppuun, ja kun sama välittäjä toimii myös kiinteistömanagerina, jatkuu hänen palvelunsa edelleen. Ja apua tarvittiinkin aika pian, sillä asunnon peukoneeseen tuli vika, joka vaati korjausta. Manageri hoiti korjaajan paikalle ja kone sai toivon mukaan muutaman vuoden lisäelinaikaa. Amerikkalaisten kodinkoneiden laatu ei kyllä päätä huimaa, vaikuttavat heppoisilta ja sellaisia ne ovatkin.
Mutta sitten eteenpäin, ja tähän päivään. Tulin Floridaan reilu viikko sitten ja olin jo etukäteen sopinut kiinteistönvälittäjäni Justinin kanssa liudan esittelyjä potentiaalisiin kohteisiin. Koska budjettini on varsin tiukka, ja speksit aika tarkat, ei sopivia kohteita ollut kovin montaa. Halusin uudehkon (max. 15 vuotta vanhan) kahden makuuhuoneen asunnon tietyltä tarkasti rajatulta alueelta, ja sopivia kohteita löytyi kahdeksan kappaletta. Siinä vaiheessa kun päästiin itse asiaan, oli kolmesta kohteesta jo tehty tarjoukset, joten ne karsiutuivat pois. Jäljelle jäi viisi kohdetta, jotka kiersimme yhden iltapäivän aikana. Kaksi kohteista oli siistinnäköisellä aidatulla alueella, mutta jo ensivilkaisu asujaimistoon antoi hyvin voimakkaan negatiivisen fiiliksen, joten nämä karsiutuivat heti pois. Kolmas kohde osui muihin antamiini spekseihin, mutta talon ikä oli reilusti vanhempi, ja asunto olisi kaivannut ison remontin, joten jätin sen suosiolla pois. Jäljelle jäi kaksi kohdetta.
Ensimmäinen oli vuonna 2005 valmistuneen talon toisen kerroksen n. 100 neliön kokoinen condo-asunto kahdella makuuhuoneella ja kylpyhuoneella. Asunto oli täysin remontoitu ja sen pystyisi vuokraamaan heti. Realistinen vuokratuotto ennen veroja n. 8,1%. Loistava sijainti ja taloyhtiöllä hieno klubitalo, uima-allasalue ja kuntosali.
Toinen kohde oli samanikäinen kaksikerroksinen ns. townhouse, jossa oli alhaalla uusittu keittiö, olohuone, pikkuvessa ja pieni patio, ylhäällä kaksi makuuhuonetta joissa molemmissa omat kylppärit. Tämäkin koti oli siistissä kunnossa, ainoa pieni kauneusvirhe oli se, että makuuhuoneiden seiniä oli paikkamaalattu erivärisellä maalilla kuin millä seinät oli maalattu! DUH!! Pinta-ala oli n. 115 neliötä ja vuokratuotto hieman ensimmäistä kohdetta parempi, 8,5%.
Eipä muuta kuin tarjoukset sisään molemmista, pyyntihinnoissa oli 3000 dollarin ero, tarjoukset jätin 1000 dollarin erolla tinkien n. 10% pyyntihinnoista. Ja pyyntihinnat olivat suunnilleen Kontulassa sijaitsevien yksiöiden hintoja vastaavat...eli rahoille täällä kyllä saa vastinetta! Vastaukset myyjiltä tulivat seuraavana päivänä: townhousesta oli tullut useampia tarjouksia, joten se oli myyty pyyntihintaan, pienemmän condon myyjä antoi vastatarjouksen joka oli pari tonnia alle pyyntihinnan. Keskustelin asiasta Justinin kanssa, ja yön yli nukuttani nostin omaa tarjoustani 2000 dollaria, joka oli myös maksimihinta, jonka olin valmis kohteesta maksamaan. Mikäli myyjä ei tätä hyväksyisi, niin ei väkisin. Mutta myyjäpä hyväksyi vastatarjoukseni!
Eli nyt ollaan siinä pisteessä, että kävimme tänään Justinin kanssa katsomassa asunnon vielä kerran läpi, jonka jälkeen kävin maksamassa käsirahan kaupanvahvistajalle eli title companylle. Ja ensi viikon keskiviikkona vuorossa on kuntotarkastus, home inspection, johon tällä kerralla pääsen mukaan. Näillä mennään...ja mikäli haluatte nähdä, mitä on tulossa, niin alla pieni kuvakavalkadi kohteesta. Enjoy!
maanantai 30. maaliskuuta 2015
Jaakko Savolaisen blogi
Tässä Jaakko Savolaisen blogi, joka käsittelee lupaavan tuntuisesti näistä samoja Amerikan asioita, joista Asuntosijoittajakin on viime aikoina kirjoitellut.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Closing, Katse Amerikkaan, osa IV
Taas kelaillaan taaksepäin ajassa, tammikuulle. Tarjous Amerikan kohteesta siis hyväksyttiin, joten sitten alkoi kaupan järjestelyyn liittyvät asiat. Nyt täytyy disclaimata sen verran, että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen ostamassa asuntoa Amerikasta, joten minulla oli jonkinlainen käsitys siitä, miten hommat etenivät kaupanteon suhteen.
Ensimmäiseksi maksettiin käsiraha. Amerikassa käsirahat maksetaan title companyn tilille, jossa raha on valmiina kaupan clousaamista varten. Homma pelasi hyvin, rahat siirtyivät kohtuullisessa ajassa, ja title company lähetti vahvistuksen sähköpostitse rahojen saapumisesta. Hyvä homma.
Seuraavana oli vuorossa home inspection, joka vastaa suomalaista kuntotarkastusta, ja tehdään Amerikassa käytännössä aina, niin omakotitaloissa kuin kerrostaloasunnoissakin. Home inspectionin järjestäminen jäi käytännössä kokonaan kiinteistönvälittäjä Justinin hoidettavaksi, ja hän saikin asian hoidettua nopeassa tahdissa. Parasta olisi tietty ollut, että olisin itse päässyt paikalle home inspectioniin, mutta aikataulujen puitteissa se ei yksinkertaisesti ollut mahdollista. Justin oli mukana inspectionissa ja maksoi sen puolestani tarkastajalle joten homma pelasi loppuun asti. Jännityksellä avasin 20-sivuisen raportin kun sain sen sähköpostiini. Raportti oli hyvin kattava, ja kaikista suurin yksittäinen asia oli ilmastointilaitteen huono kunto, sitä ei ilmeisesti oltu huollettu lainkaan, eikä se viilentänyt asuntoa kunnolla. Lisäksi raportissa oli pienempiä juttuja, kuten astianpesukoneen korien ruosteisuus, pari reikää seinässä ja yksi hiushalkeama katossa, mutta ilmastointilaitetta lukuunottamatta asunto sai puhtaat paperit.
Justin tilasi asuntoon ilmastointilaitteen korjaajan, joka antoi arvionsa korjauskuluista; päivän homma ja kokonaiskulut 1284,93$, auts! Koska tarjous oli tehty muodossa "as is", ei myyjällä olisi vastuuta korjauskuluista. Toki tässä vaiheessa olisi vielä mahdollista peräytyä koko kaupasta, mutta mielestäni kyse oli kuitenkin niin pienestä yksityiskohdasta, ettei sen takia koko diiliä kannattaisi jättää. Eli ei muuta kuin tilaus ilmastointilaitteen korjaajalta.
Ok, seuraavaksi piti siirtää lisää rahaa title companyyn. En vielä tässä vaiheessa ymmärtänyt, että kuvioissa oli mukana kaksi title companya, joten seuraava osa käsirahasta meni vahingossa samalle title companylle kuin ensimmäinenkin. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, title companyt hoitivat siirrot keskenään että rahat päätyivät oikeaan paikkaan.
Samaan aikaan kuin kauppaa järjesteltiin, oli euro alkanut heikentyä dollaria vastaan aikamoisella vauhdilla. Näin ollen päätin, että olisi hyvä idea siirtää kauppasumma mahdollisimman pikaisesti amerikkalaiselle pankkitilille odottamaan kauppapäivää. Tästä päätöksestä tuli vielä myöhemmässä vaiheessa paljon harmaita hiuksia...
Seuraavaksi sovimme closing päivän. Oma aikatauluni oli aika tiukka, mutta päivä saatiin sovittua sopivasti pikaisen Floridan visiitin yhteyteen tammikuun lopulle. Tässä vaiheessa aloin tutkimaan rahojen siirtämistä amerikkalaisilta pankkitileiltä title companyn tilille. Omalta tilitäni rahaa pystyi siirtämään, mutta osa rahoista oli tulossa toisen henkilön tililtä, joka oli myös sijoittamassa rahaa tähän asuntoon. Ja noiden rahojen siirtely osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi. Amerikkalaisissa pankissa pystyi siirtämään verkkopankin kautta 1000$/viikko (!!) ilman erillistä sopimusta joka pitää tehdä paikan päällä pankissa. Selvittelin asiaa ja lopulta ainoaksi ratkaisuksi jäi valtakirja, Power of Attorney, joka pitäisi olla notaarin hyväksymä. Asiaa hieman tutkittuani sain selville, että Helsingin maistraatin leima vastaa notaarin hyväksyntää, joten kaikkien lähtökiireiden keskellä juoksimme toisen sijoittajan kanssa vielä pari kertaa maistraattiin parin erilaisen valtakirjamallin kanssa hakemassa leimoja. Maistraatissa homma toimi todella hyvin, leimat ja allekirjoitukset saatiin ilman sen kummempia kommervenkkejä.
Epäilevänä ihmisenä halusin vielä varasuunnitelman rahojen siirtoa varten toisen henkilön pankkitililtä, joten hän kirjoitti minulle vielä amerikkalaisen pankkisekin samalle summalle, jolle oli tehnyt minulle myös valtakirjan. Puuh, jännitystä riitti loppuun asti!
Lopulta sitten koitti lähtöpäivä, tammikuinen lauantai, ja niin läksin lukuisten valtakirjojen, sekkien ja muiden dokumenttien kanssa kohti Floridaa. Sunnuntaina kävimme Justinin kanssa uudestaan katsomassa asuntoa, olinhan nähnyt sen vain pikaisesti yhden kerran. Hienoista jännitystä oli ilmassa, kun sitten astelin tulevaan sijoituskohteeseeni. Asunto näytti hyvältä, ja kaikki vaikutti olevan kunnossa, sain jopa reistailevan astianpesukoneen toimimaan loppujen lopuksi pienen näpertelyn jälkeen, yay!
Clousaus oli sovittu keskiviikolle, joten maanantai ja tiistai jäi aikaa hoidella pankkiasioita ja rahansiirtoja. Ja olihan hoidettavaa! Vietin pankkikonttorissa molempina päivinä yhteensä kuusi tuntia! Power of Attorney osoittautui täysin ylivoimaiseksi rastiksi. Sitä faksailtiin ympäri pankin pääkonttoria ja lopulta tuli hylsy, syy: pankilla ei ollut proseduuria ulkomaalaisen valtakirjan käsittelyyn! Ja tämän asian selvittäminen kesti kaksi tuntia! Eli rahansiirto valtakirjalla oli kaputt. Tässä vaiheessa sitten otin esiin pankkisekin ja kysyin, onnistuuko sillä. "Well, of course, no problem what so ever!". Eli maistraatin leimaamalla ja oikeaksi todistamalla valtakirjalla ei ollut mitään tekoa, pienellä sekki-lippulapulla siirsin kymmeniä tuhansia dollareita omalle tililleni ilman mitään ongelmia! Puuh, loppu hyvin, kaikki hyvin!
Kävin vielä tiistai-iltana viimeisen kerran pankissa siirtämässä koko loppukauppasumman omalta tililtäni title companyn tilille, ja kaikki oli valmiina clousausta varten. Keskiviikkona menimme Justinin kanssa sovitusti title companyn toimistolle, jossa asiat sujuivat joutuisasti. Allekirjoitin kauppakirjat osaltani, ja sen jälkeen ne lähtivät FedExeillä Michiganiin, jossa myyjät allekirjoittivat ne omalta osaltaan. Kauppa oli syntynyt ja ensimmäinen Amerikan sijoitusasuntoni oli plakkarissa.
Stay tuned: miten sujui asunnon vuokraus, mitä seuraavaksi. Jatkuu seuraavassa postauksessa...
Ensimmäiseksi maksettiin käsiraha. Amerikassa käsirahat maksetaan title companyn tilille, jossa raha on valmiina kaupan clousaamista varten. Homma pelasi hyvin, rahat siirtyivät kohtuullisessa ajassa, ja title company lähetti vahvistuksen sähköpostitse rahojen saapumisesta. Hyvä homma.
Seuraavana oli vuorossa home inspection, joka vastaa suomalaista kuntotarkastusta, ja tehdään Amerikassa käytännössä aina, niin omakotitaloissa kuin kerrostaloasunnoissakin. Home inspectionin järjestäminen jäi käytännössä kokonaan kiinteistönvälittäjä Justinin hoidettavaksi, ja hän saikin asian hoidettua nopeassa tahdissa. Parasta olisi tietty ollut, että olisin itse päässyt paikalle home inspectioniin, mutta aikataulujen puitteissa se ei yksinkertaisesti ollut mahdollista. Justin oli mukana inspectionissa ja maksoi sen puolestani tarkastajalle joten homma pelasi loppuun asti. Jännityksellä avasin 20-sivuisen raportin kun sain sen sähköpostiini. Raportti oli hyvin kattava, ja kaikista suurin yksittäinen asia oli ilmastointilaitteen huono kunto, sitä ei ilmeisesti oltu huollettu lainkaan, eikä se viilentänyt asuntoa kunnolla. Lisäksi raportissa oli pienempiä juttuja, kuten astianpesukoneen korien ruosteisuus, pari reikää seinässä ja yksi hiushalkeama katossa, mutta ilmastointilaitetta lukuunottamatta asunto sai puhtaat paperit.
Justin tilasi asuntoon ilmastointilaitteen korjaajan, joka antoi arvionsa korjauskuluista; päivän homma ja kokonaiskulut 1284,93$, auts! Koska tarjous oli tehty muodossa "as is", ei myyjällä olisi vastuuta korjauskuluista. Toki tässä vaiheessa olisi vielä mahdollista peräytyä koko kaupasta, mutta mielestäni kyse oli kuitenkin niin pienestä yksityiskohdasta, ettei sen takia koko diiliä kannattaisi jättää. Eli ei muuta kuin tilaus ilmastointilaitteen korjaajalta.
Ok, seuraavaksi piti siirtää lisää rahaa title companyyn. En vielä tässä vaiheessa ymmärtänyt, että kuvioissa oli mukana kaksi title companya, joten seuraava osa käsirahasta meni vahingossa samalle title companylle kuin ensimmäinenkin. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, title companyt hoitivat siirrot keskenään että rahat päätyivät oikeaan paikkaan.
Samaan aikaan kuin kauppaa järjesteltiin, oli euro alkanut heikentyä dollaria vastaan aikamoisella vauhdilla. Näin ollen päätin, että olisi hyvä idea siirtää kauppasumma mahdollisimman pikaisesti amerikkalaiselle pankkitilille odottamaan kauppapäivää. Tästä päätöksestä tuli vielä myöhemmässä vaiheessa paljon harmaita hiuksia...
Seuraavaksi sovimme closing päivän. Oma aikatauluni oli aika tiukka, mutta päivä saatiin sovittua sopivasti pikaisen Floridan visiitin yhteyteen tammikuun lopulle. Tässä vaiheessa aloin tutkimaan rahojen siirtämistä amerikkalaisilta pankkitileiltä title companyn tilille. Omalta tilitäni rahaa pystyi siirtämään, mutta osa rahoista oli tulossa toisen henkilön tililtä, joka oli myös sijoittamassa rahaa tähän asuntoon. Ja noiden rahojen siirtely osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi. Amerikkalaisissa pankissa pystyi siirtämään verkkopankin kautta 1000$/viikko (!!) ilman erillistä sopimusta joka pitää tehdä paikan päällä pankissa. Selvittelin asiaa ja lopulta ainoaksi ratkaisuksi jäi valtakirja, Power of Attorney, joka pitäisi olla notaarin hyväksymä. Asiaa hieman tutkittuani sain selville, että Helsingin maistraatin leima vastaa notaarin hyväksyntää, joten kaikkien lähtökiireiden keskellä juoksimme toisen sijoittajan kanssa vielä pari kertaa maistraattiin parin erilaisen valtakirjamallin kanssa hakemassa leimoja. Maistraatissa homma toimi todella hyvin, leimat ja allekirjoitukset saatiin ilman sen kummempia kommervenkkejä.
Epäilevänä ihmisenä halusin vielä varasuunnitelman rahojen siirtoa varten toisen henkilön pankkitililtä, joten hän kirjoitti minulle vielä amerikkalaisen pankkisekin samalle summalle, jolle oli tehnyt minulle myös valtakirjan. Puuh, jännitystä riitti loppuun asti!
Lopulta sitten koitti lähtöpäivä, tammikuinen lauantai, ja niin läksin lukuisten valtakirjojen, sekkien ja muiden dokumenttien kanssa kohti Floridaa. Sunnuntaina kävimme Justinin kanssa uudestaan katsomassa asuntoa, olinhan nähnyt sen vain pikaisesti yhden kerran. Hienoista jännitystä oli ilmassa, kun sitten astelin tulevaan sijoituskohteeseeni. Asunto näytti hyvältä, ja kaikki vaikutti olevan kunnossa, sain jopa reistailevan astianpesukoneen toimimaan loppujen lopuksi pienen näpertelyn jälkeen, yay!
Clousaus oli sovittu keskiviikolle, joten maanantai ja tiistai jäi aikaa hoidella pankkiasioita ja rahansiirtoja. Ja olihan hoidettavaa! Vietin pankkikonttorissa molempina päivinä yhteensä kuusi tuntia! Power of Attorney osoittautui täysin ylivoimaiseksi rastiksi. Sitä faksailtiin ympäri pankin pääkonttoria ja lopulta tuli hylsy, syy: pankilla ei ollut proseduuria ulkomaalaisen valtakirjan käsittelyyn! Ja tämän asian selvittäminen kesti kaksi tuntia! Eli rahansiirto valtakirjalla oli kaputt. Tässä vaiheessa sitten otin esiin pankkisekin ja kysyin, onnistuuko sillä. "Well, of course, no problem what so ever!". Eli maistraatin leimaamalla ja oikeaksi todistamalla valtakirjalla ei ollut mitään tekoa, pienellä sekki-lippulapulla siirsin kymmeniä tuhansia dollareita omalle tililleni ilman mitään ongelmia! Puuh, loppu hyvin, kaikki hyvin!
Kävin vielä tiistai-iltana viimeisen kerran pankissa siirtämässä koko loppukauppasumman omalta tililtäni title companyn tilille, ja kaikki oli valmiina clousausta varten. Keskiviikkona menimme Justinin kanssa sovitusti title companyn toimistolle, jossa asiat sujuivat joutuisasti. Allekirjoitin kauppakirjat osaltani, ja sen jälkeen ne lähtivät FedExeillä Michiganiin, jossa myyjät allekirjoittivat ne omalta osaltaan. Kauppa oli syntynyt ja ensimmäinen Amerikan sijoitusasuntoni oli plakkarissa.
Stay tuned: miten sujui asunnon vuokraus, mitä seuraavaksi. Jatkuu seuraavassa postauksessa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)