torstai 3. syyskuuta 2015

Alhaisilla koroilla buustia vararahastoon

Kauppalehden artikkelin mukaan pankit ovat taas lähteneet kilpailemaan asuntolainojen marginaaleilla. Ja hyvä niin, kilpailu on hyvästä sekä pankeille, ja varsinkin asiakkaille. Vaikka alimmat marginaalit ovat lehtitietojen mukaan nyt hieman alle yhden prosentin, ollaan vielä kaukana niistä ajoista jolloin lainaa sai 0,3-0,5 prosentin marginaalilla, onpa joku saattanut saada jopa alle tämänkin. Tosin lainojen korot ovat nyt niin alhaalla, että hieman korkeampienkin marginalien kanssa lainojen kokonaiskorot ovat ennätyksellisen alhaalla. Enkä jaksa uskoa että korot kovin nopeasti olisivat nousussa, niin heikoissa kantimissa on Suomen taloustilanne, eikä Euroopan tasollakaan vielä voi mistään kovin suuresta nousukaudesta puhua, vaikka paikoitellen orastavaa talouskasvua onkin havaittavissa.

Asuntosijoittajaa alhainen korkotaso ilostuttaa. Raha on tällä hetkellä käytännössä ilmaista. Moni asuntovelallinen miettii sitäkin vaihtoehtoa, että nyt alhaisen korkotason aikana kannattaisi maksaa lainoja nopeammin pois. Itse olen asiasta eri mieltä. Päinvastoin, tartuin keväällä yhden lainani osalta pankin tarjoukseen lyhennysvapaasta ja näin ollen suurin yksittäinen lainani on maksujen osalta jäähyllä ensi vuoden kevääseen asti. Olen kyllä varmaan siinä mielessä huono kansalainen, että poliitikkojen toiveiden mukaisesti en olekaan rynnännyt yli jäävän rahan kanssa ostamaan taulu-tv:tä, kylpylälomia tai mitään muutakaan normaalista poikkeavaa, vaan olen siirtänyt rahaa samassa tahdissa omaan vararahastoon.

Kevään Amerikan asuntojen oston jälkeen vararahastoni oli päässyt hälyttävän alhaiselle tasolle (yleensä pyrin pitämään noin puolen vuoden menoja vastaavan vararahaston säästötilillä), joten nyt noilla lainanlyhennysrahoilla olen nostanut vararahastoni arvon taas lähelle tuota puolen vuoden tavoitetta. Kun elämässä ei koskaan tiedä, mitä nurkan takaa tulee, on tällainen vararahasto hyvä olla olemassa. Tästä vararahastosta ei Suomessa paljoa puhuta, sillä moni laskee sen varaan, että yhteiskunta hoitaa ja maksaa aina, jos tiukka tilanne iskee. Ja kun sitten tiukka paikka osuu omalle kohdalle (sairaus, työttömyys, avioero, jne), ollaan ihmeissään kun sossu/valtio/kela/tms ei pelastakaan. Tästä seuraa luottohäiriömerkintöjä, pikavippikierteitä ja pahimmassa tapauksessa kodittomuutta. Ei naurata siinä vaiheessa kun kämppä lähtee alta!

Näin ollen suosittelen ihan jokaiselle oman vararahaston säästämistä. Ymmärrän, että moni elää kädestä suuhun ja on tosi helppoa sanoa, ettei palkasta jää mitään säästöön, mutta olen varma, että ihan jokainen pystyy laittamaan pienen siivun joka kuukausi säästöön. Parasta on automatisoida koko homma siten, että kun palkka tulee tilille, siirtyy sieltä automaattisesti säästötilille sopiva summa. Ei haittaa, vaikka aloittaa pienesti, esim. 50 euroa kuussa riittää. Kun unohtaa koko asian, ja vasta vuoden lopussa katsoo säästötilille, on sinne kuin huomaamatta kertynyt 600 euroa. Ehkä tässä vaiheessa voi nostaa kuukaudessa säästettävän summan sataan euroon. Ja seuraavan vuoden lopussa tilillä onkin jo 1800 euroa. Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Kuten sanottu, summalla ei alussa ole niin väliä, tärkeintä on että aloittaa vararahaston rakentamisen.

Haastankin kaikki tämän blogin lukijat; jollei teillä vielä ole omaa vararahastoa (tai miksi ikinä sitä haluattekin kutsua), aloittakaa sen rakentaminen tänään!

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Onko nyt hyvä aika olla asuntosijoittaja?

Kesä tuli (vai tuliko, ei ainakaan ilmojen puolesta!), ja kohta voi sanoa että se menikin, heinäkuun viimeinen päivä on juuri aluillaan. Suurin osa niistä, joilla vielä on työpaikka, alkaa vähitellen palailemaan takaisin töihin, ja opiskelijat ja muut koululaiset aloittavat parin viikon päästä aherruksensa koulun penkillä. Aistittavissa on tietynlaista haikeutta päättyvästä kesästä.

Kuluneen kesän talousuutiset eivät ainakaan ole vähentäneet haikeuden tunnetta, niin moni työpaikka on kesän aikana kadonnut ja väkeä siirtynyt sankoin joukoin kortistoon työnhakijan statuksella. Osa irtisanotuista voi työllistä piankin uudelleen, osa aloittaa yrittäjänä, mutta pelottavan monella työttömyys saattaa pitkittyä määrittelemättömäksi ajaksi. Talous mataa, eikä uusia työpaikkoja synny. Kun tähän soppaan vielä lisätään Kreikan tragedian ja draaman välimaastossa oleva tilanne, ja sieltä luultavasti maksettavaksemme tulevat sitoumukset (kiitos, Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen!), voidaan sanoa, että Suomen tilanne näyttää kertakaikkisen masentavalta. Näyttää vahvasti siltä, että tästä vuodesta tulee neljäs perättäinen vuosi jolloin talous ei kasva. Myönnän, että olen pessimisti, enkä usko edes ensi vuoden tuovan pelastusta tilanteeseen. Niin kauan kun Suomen hallitus näpertelee lillukanvarsien kanssa ja keskittyy korottamaan veroja, sen sijaan että aloittaisi vaadittavat rakennemuutokset, ei muutosta taloustilanteessa tule tapahtumaan.

Niin kauan kuin tilanne jatkuu nykyisenlaisena, ei Asuntosijoittajalla ole muuta mahdollisuutta, kuin mukautua vallitsevaan tilanteeseen, ja järjestellä omat menonsa ja tulonsa sen mukaan. Koska taloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen, on meidän kaikkien asuntosijoittajien aika pysähtyä hetkeksi ja miettiä omaa tilannetta ja strategiaa. Mitä nyt kannattaa tehdä? Onko nyt hyvä aika olla asuntosijoittaja?

Vaikka taloustilanne on huono, kaikkien on pakko asua jossain. Vuokra-asunnoillekin on siis edelleen kysyntää. Vuokramarkkina tuntuu kuitenkin olevan eritytymässä. Helsingissä varsinkin, mutta myös muissa Pääkaupunkiseudun kunnissa, eletään ihan eri sfääreissä kuin pienemmillä paikkakunnilla. Asunnoista on kysyntää ja vuokratasot vähintäänkin pysyttelevät nykyisellä tasolla, saattavat jopa hieman noustakin, ainakin näin loppukesästä, jolloin vuokramarkkina käy kuumimmillaan. Muissakin suurissa kaupungeissa ja yliopistokaupungeissa vuokra-asunnoista on kysyntää ja markkinat toimivat. Mutta pienemmillä paikkakunnilla tilanne on toinen. Esimerkiksi Salossa, jossa Microsoft ajaa toimintansa alas, tilanne näyttää erityisen huonolta asuntosijoittamisen kannalta. Ei käy kateeksi Salon alueen asuntosijoittajia. Monet pienet kaupungit ja kunnat sinnittelevät yhden tai kahden yrityksen varassa, ja siinä vaiheessa jos ja kun yritys päättää supistaa toimintaansa, tai lopettaa sen kokonaan, voidaan sitä pitää lähes kuoliniskuna kyseisen paikkakunnan vuokramarkkinalle. Puhumattakaan asuntojen hintojen kehityksestä.

Eli vuokra-asunnon sijainnin merkitys on tämän taloustaantuman aikana muuttunut erityisen tärkeäksi. Vanha sanonta, asuntobisneksen kolme tärkeintä asiaa, sijainti, sijainti ja sijainti, ei voisi olla enemmän oikeassa!

Toinen asia, joka on jo näkynyt mediassakin, on taloyhtiöiden isot remontit. Kuinka moni aloitteleva asuntosijoittaja on ihastunut söpöön pikkuyksiöön, mutta jättänyt sen huomoimatta, että vanhassa talossa on kaikki suuret peruskorjaukset tekemättä. Ja siinä vaiheessa kun korjauksia aletaan tekemään, usein liian myöhään, on asuntosijoittajan tuotot syöty vuosikausiksi. Onpa pieniltä paikkakunnilta kuulunut sellaistakin, että pankit eivät edes myönnä korjauslainoja taloyhtiöille! Aikamoinen tilanne!

Taloyhtiön kunnon selvittäminen on sijoitusasunnon ostovaiheessa erityisen tärkeätä, kaikki asiakirjat kannattaa lukea huolella, ja tarkistaa vielä isännöitsijältä, ettei asunnon kanssa tule ikäviä yllätyksiä remonttien suhteen.

Kolmanneksi nostaisin vielä vuokralaisen valinnan. Niin mukavalta kuin hyväntekeväisyys saattaa tuntuakin, kehoitan kaikkia asuntosijoittajia olemaan erityisen huolellinen vuokralaisvalinnassa näinä taloudellisesti tiukkoina aikoina. Luottotietojen tarkistus ja vuokranmaksun seuranta täytyy hoitaa tarkasti. Luottohäiriömerkintä, tai yksikin viivästynyt vuokranmaksu, on merkki ongelmasta johon täytyy puuttua. Saattaa kuulostaa julmalta, ja ehkä se onkin sitä, mutta yksittäisen asuntosijoittajan ei kannata alkaa leikkimään suurtä hyväntekijää, siinä voi helposti saada siipensä ja jäädä maksumieheksi.

Jos olet jo asuntosijoittaja, nämä ovat varmaan jo ihan päivänselviä kohtia, mutta jos olet vasta suunnittelemassa tai aloittamassa asuntosijoittamista, kannattaa olla tarkkana näiden asioiden kanssa ja hankkia tietoa. Lukea alan kirjallisuutta ja blogeja. Tämäkin Asuntosijoittaja-blogi on jo ollut olemassa kuudetta vuotta, ja uskon/toivon sen olevan hyvä tietolähde niin kokeneille kuin uusille asuntosijoittajille.

Summa summarum, vastaan omaan kysymykseeni; nyt on ihan hyvä aika olla asuntosijoittaja, kunhan vaan tietää mitä on tekemässä. Hio strategiaasi, hanki tietoa, lue kirjallisuutta, opi virheistäsi ja kysele kokeneemmiltasi. Olen itse tyytyväinen, mikäli pystyn auttamaan jotain toista asuntosijoittajaa omalla kokemuksellani. Leppoisia loppukesänpäiviä toivottaen!

lauantai 27. kesäkuuta 2015

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Välitilinpäätös

Kesä tuli taas, vaikka ainakaan Helsingin ilmoja katsellessa sitä ei hevin uskoisi, kylmää on! Toukokuu meni työmatkalla Amerikassa, tosin Florida jäi tämänkertaisen matkan sivuun. Paljon houkuttelevia sijoitusmahdollisuuksia kyllä löytyisi, mutta ainakin toistaiseksi suutari pysyköön lestissään ja Asuntosijoittajan Amerikan sijoitukset Floridassa.

Näin kesän kynnyksellä lienee hyvä tehdä pieni välitilinpäätös kuluneesta vuodesta 2015. Amerikan bisnekset ovat lähteneet käyntiin ihan hyvin, ja mikä parasta, molemmat kohteet menivät vuokralle nopeaan tahtiin ostamisen jälkeen, eli ne jauhavat nyt tasaista vuokratuottoa, ja myös arvonnousua on näkyvissä, mikäli yleinen taloustilanne Amerikassa pysyy suunnilleen raiteillaan. Kohteiden hallinnointiin liittyvät asiat ovat vielä osittain työn alla, visiitti paikalliseen verovirastoon odottaa, kuin myös muutaman avoimen asian hoito paikallisen kirjanpitäjän kanssa. Yksi asia, jonka olen näiden Amerikan kohteiden kanssa oppinut, on se, että kannattaa olla kärsivällinen asioiden edistymisen kanssa, moni asia on ulkomaalaiselle mutkikkaampi kuin paikalliselle. Mutta niinhän se taitaa olla vähän joka maassa.

Kaiken kaikkiaan nuo Amerikan asuntosijoitukset ovat olleet opettavia kokemuksia, ja on ollut hyvä huomata että kaikista asioista selviää, kun vaan jaksaa vääntää ja uskoa itseensä. Oman osaamisen ja uskon lisäksi on ensiarvoisen tärkeää, että on löytänyt luotettavat ja osaavat kumppanit paikan päällä. Kaikkia asioita ei yksinkertaisesti pysty hoitamaan itse, jo fyysinen etäisyys ja aikaero tekee asioiden hoidosta monesti haastavaa.

Suomen päässä alkuvuosi on vuokrakohteiden osalta rullannut kuin juna. Vuokrat ovat saapuneet ajallaan, eikä vuokralaisista ole kuulunut mitään...no news is good news! Suuremmassa mittakaavassakin asiat näyttävät Asuntosijoittajan kannalta menevän suhteellisen rauhallisesti. Suomen talous mataa edelleen pohjamudissa, ja asuntokauppa sujuu nihkeästi, mutta vuokramarkkina ainakin pääkaupunkiseudulla vetää edelleen hyvin, vaikka vastakkaista mielipidettä on mediasta voinut lukea. Pörssikuplastakin puhutaan, joten asuntosijoittaminen on näkemykseni mukaan edelleen turvallinen ja vakaa tapa sijoittaa rahaa. Uuden SSS-hallituksen vaikutuksesta en vielä tässä vaiheessa kommentoi mitään, katsotaan mitä tuleman pitää.

Tässä vaiheessa toivotan kaikille blogin lukijoille hyvää Juhannusta ja rentoa kesää. Palataan asiaan taas viimeistään loppukesästä!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Elämäni vaivattomin asuntokauppa

Floridan asunto numero 2 läpäisi kuntotarkastuksen lähes puhtain paperein; ilmastointilaite kannattaisi huollattaa, ja parvekkeella olevan kattotuulettimen käyttökytkimet oli tarkastajan mielestä kytketty toimimaan epäloogisesti "it doesn't make any sense to me!", mutta muita löydöksiä ei tullut. Tosin itse kuntotarkastus jäi osaltani käytännössä näkemättä, sillä vietin samana päivänä tuskalliset neljä ja puoli tuntia paikallisessa verotoimistossa...ja täytyy sanoa että ainakin palvelun laadussa ja osaamisessa suomalainen verotoimisto kyllä voittaa luvuin 2-0. Mutta oppia ja kokemusta tuli taas rutkasti. Kuntotarkastus asunnolla oli aikaistunut puolella tunnilla, joten pääsin paikalle siinä vaiheessa kun oli aika maksaa 295$ lasku tarkastuksesta. 

Koska oma aikatauluni on tänä keväänä ollut lievästi sanottuna infernaalinen ja täynnä jatkuvia muutoksia eri menojen suhteen, en edes yrittänyt löytää kalenterista aikaa asuntokaupan clousaamiselle paikan päällä Amerikassa, vaan sovimme välittäjän kanssa että koko homma tehdään etänä. Title company lähettäisi kaikki asiakirjat sähköpostitse, minä tulostaisin ja allekirjoittaisin ne, ja sen jälkeen lähettäisin ne FedExillä tai vastaavalla takaisin title companylle. Ok, nice and simple. Koska Amerikasta paluuni ja seuraavan työmatkan väliin jäävä aika oli varsin lyhyt, koko homman olisi syytä toimia kuin junan vessa. Pitkään jenkkien kanssa bisnestä tehneenä minulla oli hieman pelkoja että pelaisiko kaikki tämän lyhyen aikataulun puitteissa. Hyvin se meni.

Title company oli tässä tarinassa se junan vessa, sain sieltä selkeät ohjeet maksutilistä jonne kauppahinta siirrettiin ja rahat tulivat perille ennätysnopeasti, kahdessa päivässä. Sain hyvissä ajoin kaikki loppulaskelmat itselleni tarkastettavaksi ja kaikki näytti olevan sovitusti. Varsinainen closing oli sovittu tämän viikon maanantaille ja kuin nakutettu, sain sähköpostin heti Amerikan aamuna, Suomen iltana, jossa oli kaikki asiakirjat ja ohje allekirjoittaa ne ja lähettää koko pinkka takaisin sähköpostilla yhdessä passikopion kanssa. Ei siis kuriiria? Ei, sähköposti riittää, sain vastaukseksi. Tämähän meni vielä helpommin kuin olin arvellut! Hetki sen jälkeen kun olin lähettänyt allekirjoitetut asiakirjat, sain jo viestin että myyjä oli käynyt allekirjoittamassa oman osuutensa papereista ja tuonut kaikki avaimet. Kauppa oli syntynyt, congratulations! 

Kymmenen minuuttia myöhemmin kiinteistönvälittäjä-managerini Justin soitti minulle. "Boy, do I got good news or what!!?" hän kyseli tohkeissaan. No mitä, ihmettelin. Joo, Justinilla oli jo asuntooni halukas vuokralainen, vanhempi pariskunta jotka molemmat työskentelevät lääketeollisuuden palveluksessa. Häh, asunto on ollut omistuksessani ehkä vartin ja nyt on jo vuokralaiset tarjolla? How on earth, kyselin hämmästyneenä. No, Justin tehokkaana oli laittanut pyörät pyörimään heti kuntotarkastuksen jälkeen ja ilmoitus nettiin oli ilmestynyt jo seuraavana päivänä. Tehokkaana hän oli järjestänyt asunnossa jo näyttöjäkin. Ei ehkä menisi ihan joka paikassa läpi moinen, asunnosta ei ole edes tehty kauppoja kun jo välittäjä on vuokraamassa sitä eteenpäin. Lisäksi olimme Justinin kanssa alustavasti puhuneet vuokrapyynnöstä, mutta hän oli pannut vuokraan vielä 75$ enemmän kuin mistä puhuimme. Ei kai tässä voi kun olla tyytyväinen, jos tämä nyt menisi koko homma näin sujuvasti. Vaikka hieman kyllä edelleen hirvittää se, että Justin toimi jo näin pitkälle ennen kaupantekoa, tiedä vaikka tässä vielä joudutaan molemmat oikeuteen jostain "breaking and entering"-pykälästä. Jännitystä elämään! Toivotan Riemukasta Vappua kaikille blogin lukijoille, palataan asiaan ensi kuun puolella, on täällä kotimaan asuntosijoituksissakin ollut tapahtumarikasta, ainakin yhden blogikirjoituksen verran.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Ja seuraava Floridan kohde..

Terveiset Floridasta! Tosielämä menee nopeammin kuin Asuntosijoittaja ehtii päivittämään blogia. Edellisen asunnon vuokraus on vielä kertomatta, kun seuraavaa asuntoa jo pukkaa...! No, edellisen asunnon vuokraus kävi kuin elokuvissa; välittäjä laittoi ilmoituksen nettiin ja asunto löysi asukkaat alle kahdessa viikossa, jo helmikuun puolesta välistä. Koko prosessi meni kivuttomasti kun välittäjä hoiti hommat alusta loppuun, ja kun sama välittäjä toimii myös kiinteistömanagerina, jatkuu hänen palvelunsa edelleen. Ja apua tarvittiinkin aika pian, sillä asunnon peukoneeseen tuli vika, joka vaati korjausta. Manageri hoiti korjaajan paikalle ja kone sai toivon mukaan muutaman vuoden lisäelinaikaa. Amerikkalaisten kodinkoneiden laatu ei kyllä päätä huimaa, vaikuttavat heppoisilta ja sellaisia ne ovatkin.

Mutta sitten eteenpäin, ja tähän päivään. Tulin Floridaan reilu viikko sitten ja olin jo etukäteen sopinut kiinteistönvälittäjäni Justinin kanssa liudan esittelyjä potentiaalisiin kohteisiin. Koska budjettini on varsin tiukka, ja speksit aika tarkat, ei sopivia kohteita ollut kovin montaa. Halusin uudehkon (max. 15 vuotta vanhan) kahden makuuhuoneen asunnon tietyltä tarkasti rajatulta alueelta, ja sopivia kohteita löytyi kahdeksan kappaletta. Siinä vaiheessa kun päästiin itse asiaan, oli kolmesta kohteesta jo tehty tarjoukset, joten ne karsiutuivat pois. Jäljelle jäi viisi kohdetta, jotka kiersimme yhden iltapäivän aikana. Kaksi kohteista oli siistinnäköisellä aidatulla alueella, mutta jo ensivilkaisu asujaimistoon antoi hyvin voimakkaan negatiivisen fiiliksen, joten nämä karsiutuivat heti pois. Kolmas kohde osui muihin antamiini spekseihin, mutta talon ikä oli reilusti vanhempi, ja asunto olisi kaivannut ison remontin, joten jätin sen suosiolla pois. Jäljelle jäi kaksi kohdetta.

Ensimmäinen oli vuonna 2005 valmistuneen talon toisen kerroksen n. 100 neliön kokoinen condo-asunto kahdella makuuhuoneella ja kylpyhuoneella. Asunto oli täysin remontoitu ja sen pystyisi vuokraamaan heti. Realistinen vuokratuotto ennen veroja n. 8,1%. Loistava sijainti ja taloyhtiöllä hieno klubitalo, uima-allasalue ja kuntosali.

Toinen kohde oli samanikäinen kaksikerroksinen ns. townhouse, jossa oli alhaalla uusittu keittiö, olohuone, pikkuvessa ja pieni patio, ylhäällä kaksi makuuhuonetta joissa molemmissa omat kylppärit. Tämäkin koti oli siistissä kunnossa, ainoa pieni kauneusvirhe oli se, että makuuhuoneiden seiniä oli paikkamaalattu erivärisellä maalilla kuin millä seinät oli maalattu! DUH!! Pinta-ala oli n. 115 neliötä ja vuokratuotto hieman ensimmäistä kohdetta parempi, 8,5%. 

Eipä muuta kuin tarjoukset sisään molemmista, pyyntihinnoissa oli 3000 dollarin ero, tarjoukset jätin 1000 dollarin erolla tinkien n. 10% pyyntihinnoista. Ja pyyntihinnat olivat suunnilleen Kontulassa sijaitsevien yksiöiden hintoja vastaavat...eli rahoille täällä kyllä saa vastinetta! Vastaukset myyjiltä tulivat seuraavana päivänä: townhousesta oli tullut useampia tarjouksia, joten se oli myyty pyyntihintaan, pienemmän condon myyjä antoi vastatarjouksen joka oli pari tonnia alle pyyntihinnan. Keskustelin asiasta Justinin kanssa, ja yön yli nukuttani nostin omaa tarjoustani 2000 dollaria, joka oli myös maksimihinta, jonka olin valmis kohteesta maksamaan. Mikäli myyjä ei tätä hyväksyisi, niin ei väkisin. Mutta myyjäpä hyväksyi vastatarjoukseni! 

Eli nyt ollaan siinä pisteessä, että kävimme tänään Justinin kanssa katsomassa asunnon vielä kerran läpi, jonka jälkeen kävin maksamassa käsirahan kaupanvahvistajalle eli title companylle. Ja ensi viikon keskiviikkona vuorossa on kuntotarkastus, home inspection, johon tällä kerralla pääsen mukaan. Näillä mennään...ja mikäli haluatte nähdä, mitä on tulossa, niin alla pieni kuvakavalkadi kohteesta. Enjoy!









maanantai 30. maaliskuuta 2015

Jaakko Savolaisen blogi

Tässä Jaakko Savolaisen blogi, joka käsittelee lupaavan tuntuisesti näistä samoja Amerikan asioita, joista Asuntosijoittajakin on viime aikoina kirjoitellut.