Koti, sijoituksista suurin

Tammi- ja helmikuukin ovat menneet ihan vilahduksessa, vuokra-asuntorintamalla on ollut hiljaista, mitä nyt yhden asunnon liesi toimii kuulemma hieman heikosti. Olin vuokralaiseen yhteydessä koskien vuokrasopimuksen jatkoa (sopimus on katkolla maaliskuun alussa), ja kun sitten kysyin, onko kaikki toiminut niinkuin pitäisi, tuli tuo reistaileva lieden uuni esiin. Eli varmaan lieden ostoon tässä on ryhdyttävä.

Mutta on tässä ollut jännitystä asuntoihinkin liittyen; olen löytänyt itselleni uuden kodin! En ole mitenkään aktiivisesti ollut ostajana liikenteessä, silloin tällöin olen käynyt asuntoesittelyissä kun joku mielenkiintoinen kohde on osunut kohdalle. Nykyisessä kodissani ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta tilojen jakautuminen asunnossa ei ole minulle kaikista optimaalisin. Ja 1930-luvun talon "äänieristeet" (heh-heh) ovat välillä kiukuttaneet, mutta muuten olen viihtynyt hyvin kodissani. Omaa asuntoahan ei voi ihan puhtaasti edes pitää sijoituksena, ja jotkut hardcore asuntosijoittajat ovat sitä mieltä että omistamassaan asunnossa ei kannata asua, vaan on järkevämpää olla vuokralla. Olen itse kuitenkin aikalailla koti-ihminen, enkä haluaisi enää tässä iässä asua vuokralla, joten minulle omistusasunto on ainoa vaihtoehto.

Viime viikon loppupuolella kuitenkin kolahti ja kovaa. Surffailin oikotie.fi:ssa ja selailin kohteita vakiopostinumeroalueiltani (minulla on n. 10 postinumeroa joiden kohteita selaan), ja eikös sieltä osunut silmään pienehkö neljän huoneen asunto juuri putkiremontoidusta talosta pienen puiston reunalta. Otin heti yhteyttä välittäjään ja tilasin itselleni kohteen asiakirjat sähköpostilla. Kun niitä ei kuulunut seuraavaan päivään mennessä, soitin välittäjälle ja kysyin mikä maksaa. Oikotien kautta lähetetyt viestit kuulemma menevät eri postilaatikkoon..! No, sain asiakirjat, tutkin ne läpi ja totesin kohteen edelleen kiinnostavaksi, joten otin heti pankkiin yhteyttä keskustellakseni rahoituskuvioista. Sain ajan seuraavalle päivälle, eli nopeasti meni. Sovin myös välittäjän kanssa esittelyn asuntoon ja se järjestyi heti saman päivän iltana.

Lievää jännitystä tuntien sitten menin esittelyyn....ja BOOM! Asunto kolahti heti myös livenä! Talo on rakennettu 1960-luvun alussa ja oli kylpyhuonetta ja wc:tä lukuunottamatta lähes alkuperäisessä kunnossa. Keittiö oli jossain vaiheessa uusittu, mutta muuten asunnon 60-luvun piirteet olivat näkyvillä. Pohjaratkaisu oli kuin tehty minulle. Yksi seinä vaatisi purkamisen, mutta muuten asuntoon riittäisi keittiön ja pintojen uusiminen. Yay! Esittelyssä oli kanssani toiset asiakkaat, nuorehko pariskunta pienen lapsen kanssa, mutta he poistuivat (onneksi!) aika nopeasti. Mutta minä olin myyty. Poislähtiessäni vatsassa kupli mukavasti...

Tapaaminen pankin kanssa oli tyypillinen OP-Pohjola tapaaminen; olen ollut saman pankin ja konttorin asiakas 24 vuotta, ja joka kerran konttorissa asioidessani (pari kertaa vuodessa) asiakkuuteni alkaa aina nollasta henkilöllisyyden tarkistamisella...call me nobody! =) Kävimme läpi ajatukseni koko kuviosta, varallisuuteni, velkani ja tuloni. Asiaa hoitava virkailija lupaili vastausta "ensi viikon alkupuolelle". Heti pankki visiitin jälkeen olin sopinut uuden käynnin asunnolle ja tein kohteesta tarjouksen. Lähdin tarjoamaan n. 13% alle pyydetyn myyntihinnan joka oli mielestäni selkeästi liian kallis. Tarjoukseen jätettiin vielä takaportiksi lainaehto, eli pankin aamen rahoituskuvion suhteen.

Itse hintaneuvotteluprosessi meni jouhevasti viikonlopun aikana, ja tiistaiaamuna hyväksyin myyjien antaman vastatarjouksen-vastatarjouksen. Lopullinen hinta oli mielestäni kohtuullinen, ei kuitenkaan missään tapauksessa halpa. Mutta asunto oli juuri sellainen mitä olen hakenut. Nyt tätä kirjoittaessani elän edelleen epätietoisuudessa rahoituksen suhteen...toivottavasti pankki saa päätöksen aikaan luvatusti alkuviikosta, keskiviikko voidaan varmaan vielä laskea alkuviikoksi. Katsotaan miten äijän käy...