Edellisestä blogientrystä on taas kulunut yli kuukausi, mutta syynä ei (todellakaan!) ole laiskottelu, vaan kiirettä on pitänyt niin että huh, huh! Nyt on pakko ottaa aikaa ja vähän päivittää kuulumisia, ettei kaikki asiat unohdu...joitakin asioita viimeisen puolentoista kuukauden ajasta voisin unohtaakin, mutta kuten isäni aina sanoo, asiat voi mennä kahdella tavalla; joko ne menee putkeen, tai syntyy hyvä tarina! Paljon on mennyt putkeen, mutta on niitä tarinoitakin syntynyt.
Kelataan hieman ajassa taaksepäin, tammikuun alkupäiville. Tuolloin oli n. 20 asuntoa nähty ja oli aika tehdä päätöksiä. Kaksi kohdetta valikoitui yli muiden joten niistä tehtiin tarjoukset. Tarjoukset molemmista kohteista olivat sellaiset 10% alle pyyntihinnan, mikä tuntuu olevan aika tyypillinen taso aloittaa kaupan hieromisen. Mielessäni olin jo päättänyt, kumpi näistä kahdesta kohteesta oli suosikkini, ja täytyy tunnustaa että olin pettynyt kun sain välittäjältäni Justinilta vastauksen, että paremmasta kohteesta oli tullut toinen, parempi tarjous johon myyjä oli vastannut, joten minun tarjoukseni jäi rannalle. Darn! Toisesta kohteesta sain aika pikaisesti vastatarjouksen, n. 4% alle pyyntihinnan. Nostin vielä hieman omaa tarjoustani, mutta en missään tapauksessa ollut valmis maksamaan noin lähellä pyydettyä hintaa olevaa summaa 15 vuotta vanhasta asunnosta, joka oli ainakin uuden maalikerroksen tarpeessa. Myyjä tuli hinnassa vielä vastaan symboliset 500$, mutta no luck, näkemyksemme olivat liian kaukana. Ei asuntoa!
Harmittelin, että homma kuivui kokoon sen paremman kohteen kanssa, siitä olisi sittenkin pitänyt tarjota enemmän. Näinköhän tässä kävi, että luu jäi kouraan? No ei, kävin nimittäin katsomassa toista ihan samanlaista asuntoa, joka oli kahden talon päässä suosikkikohteestani, samassa taloyhtiössä, samalla pohjaratkaisulla. Ensimmäisellä katsomiskerralla tämä asunto ei kuitenkaan jostain syystä kolahtanut samalla tavalla kuin se josta päädyin tekemään tarjouksen. Käytännössä tämä toinen asunto oli ihan samanlainen, ainoa merkittävä ero oli se, että olohuoneessa oli laattalattia kokolattiamaton sijaan. Ja jos ajatellaan käytännöllisyyttä, niin kyllähän laattalattia vuokrakohteessa on paljon parempi kuin kokolattiamatto. Lisäksi tämän toisen asunnon seinien maalipinta ei ollut niin hyvässä kunnossa kuin ensimmäisen, mutta sekin on vain kosmetiikkaa. Eli pienten tuumailujen jälkeen uutta tarjousta putkeen.
Vahingosta viisastuneena, nielin ylpeyteni ja tein tarjouksen n. 5% alle pyyntihinnan. Justin vei tarjouksen eteenpäin ja jäin odottelemaan. Kauaa ei tarvinnut odotella kun sain häneltä viestin että myyjä haluaa "proof of funds", eli vahvistuksen siitä että tosissaan ollaan liikenteessä ja että tilillä on tarpeeksi taalaa. Ei muuta kuin kopioimaan tiliotteita eri tileiltä niin että pystyin näyttämään rahoituksen olevan kunnossa. Myyjä oli tyytyväinen rahaselvitykseen ja antoi vastatarjouksensa, jota sitten vielä hieman hinkattiin suuntaan ja toiseen, mutta loppujen lopuksi päästiin hinnasta yhteisymmärrykseen. Ja BANG, ensimmäinen ulkomaan kohde oli vihdoinkin sujahtamassa salkkuun!
Stay tuned, more to come...sisältäen pari (loppujen lopuksi turhaa) käyntiä maistraatissa, tunteja pankissa istumista, rikkinäisen ilmastointilaitteen ihmettelyä, ja loputtoman määrän erilaisten kaavakkeiden ja sopimusten täyttämistä plus yleistä jännitystä ennen kuin homma oli purkissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti