Sijoitusasunnot.comin Henri Neuvoselta saatu vinkki käteisen vapauttamiseen: tarkista pankistasi, onko lainojesi vakuutena olevien asuntojen vakuusarvon nousulla mahdollisuus irroittaa lisää käteistä uusiin sijoituksiin. Ohessa linkki Henrin blogipostaukseen asiasta
Tämä kuvio voi avata mielenkiintoisen mahdollisuuden korottaa oman pääoman tuottoa ja lisätä sijoitusomaisuutta, esim. käyttämällä järjestelystä saadut rahat uusiin Floridan asuntoihin...vinkki, vinkki! =) Kannattanee olla yhteydessä pankkiin, mikäli tällainen järjestely tuntuu omaan tilanteeseen sopivalta, itse aion keskustella asiasta pankkini kanssa.
tiistai 3. maaliskuuta 2015
maanantai 23. helmikuuta 2015
Väliraportti, Katse Amerikkaan, osa III
Edellisestä blogientrystä on taas kulunut yli kuukausi, mutta syynä ei (todellakaan!) ole laiskottelu, vaan kiirettä on pitänyt niin että huh, huh! Nyt on pakko ottaa aikaa ja vähän päivittää kuulumisia, ettei kaikki asiat unohdu...joitakin asioita viimeisen puolentoista kuukauden ajasta voisin unohtaakin, mutta kuten isäni aina sanoo, asiat voi mennä kahdella tavalla; joko ne menee putkeen, tai syntyy hyvä tarina! Paljon on mennyt putkeen, mutta on niitä tarinoitakin syntynyt.
Kelataan hieman ajassa taaksepäin, tammikuun alkupäiville. Tuolloin oli n. 20 asuntoa nähty ja oli aika tehdä päätöksiä. Kaksi kohdetta valikoitui yli muiden joten niistä tehtiin tarjoukset. Tarjoukset molemmista kohteista olivat sellaiset 10% alle pyyntihinnan, mikä tuntuu olevan aika tyypillinen taso aloittaa kaupan hieromisen. Mielessäni olin jo päättänyt, kumpi näistä kahdesta kohteesta oli suosikkini, ja täytyy tunnustaa että olin pettynyt kun sain välittäjältäni Justinilta vastauksen, että paremmasta kohteesta oli tullut toinen, parempi tarjous johon myyjä oli vastannut, joten minun tarjoukseni jäi rannalle. Darn! Toisesta kohteesta sain aika pikaisesti vastatarjouksen, n. 4% alle pyyntihinnan. Nostin vielä hieman omaa tarjoustani, mutta en missään tapauksessa ollut valmis maksamaan noin lähellä pyydettyä hintaa olevaa summaa 15 vuotta vanhasta asunnosta, joka oli ainakin uuden maalikerroksen tarpeessa. Myyjä tuli hinnassa vielä vastaan symboliset 500$, mutta no luck, näkemyksemme olivat liian kaukana. Ei asuntoa!
Harmittelin, että homma kuivui kokoon sen paremman kohteen kanssa, siitä olisi sittenkin pitänyt tarjota enemmän. Näinköhän tässä kävi, että luu jäi kouraan? No ei, kävin nimittäin katsomassa toista ihan samanlaista asuntoa, joka oli kahden talon päässä suosikkikohteestani, samassa taloyhtiössä, samalla pohjaratkaisulla. Ensimmäisellä katsomiskerralla tämä asunto ei kuitenkaan jostain syystä kolahtanut samalla tavalla kuin se josta päädyin tekemään tarjouksen. Käytännössä tämä toinen asunto oli ihan samanlainen, ainoa merkittävä ero oli se, että olohuoneessa oli laattalattia kokolattiamaton sijaan. Ja jos ajatellaan käytännöllisyyttä, niin kyllähän laattalattia vuokrakohteessa on paljon parempi kuin kokolattiamatto. Lisäksi tämän toisen asunnon seinien maalipinta ei ollut niin hyvässä kunnossa kuin ensimmäisen, mutta sekin on vain kosmetiikkaa. Eli pienten tuumailujen jälkeen uutta tarjousta putkeen.
Vahingosta viisastuneena, nielin ylpeyteni ja tein tarjouksen n. 5% alle pyyntihinnan. Justin vei tarjouksen eteenpäin ja jäin odottelemaan. Kauaa ei tarvinnut odotella kun sain häneltä viestin että myyjä haluaa "proof of funds", eli vahvistuksen siitä että tosissaan ollaan liikenteessä ja että tilillä on tarpeeksi taalaa. Ei muuta kuin kopioimaan tiliotteita eri tileiltä niin että pystyin näyttämään rahoituksen olevan kunnossa. Myyjä oli tyytyväinen rahaselvitykseen ja antoi vastatarjouksensa, jota sitten vielä hieman hinkattiin suuntaan ja toiseen, mutta loppujen lopuksi päästiin hinnasta yhteisymmärrykseen. Ja BANG, ensimmäinen ulkomaan kohde oli vihdoinkin sujahtamassa salkkuun!
Stay tuned, more to come...sisältäen pari (loppujen lopuksi turhaa) käyntiä maistraatissa, tunteja pankissa istumista, rikkinäisen ilmastointilaitteen ihmettelyä, ja loputtoman määrän erilaisten kaavakkeiden ja sopimusten täyttämistä plus yleistä jännitystä ennen kuin homma oli purkissa!
Kelataan hieman ajassa taaksepäin, tammikuun alkupäiville. Tuolloin oli n. 20 asuntoa nähty ja oli aika tehdä päätöksiä. Kaksi kohdetta valikoitui yli muiden joten niistä tehtiin tarjoukset. Tarjoukset molemmista kohteista olivat sellaiset 10% alle pyyntihinnan, mikä tuntuu olevan aika tyypillinen taso aloittaa kaupan hieromisen. Mielessäni olin jo päättänyt, kumpi näistä kahdesta kohteesta oli suosikkini, ja täytyy tunnustaa että olin pettynyt kun sain välittäjältäni Justinilta vastauksen, että paremmasta kohteesta oli tullut toinen, parempi tarjous johon myyjä oli vastannut, joten minun tarjoukseni jäi rannalle. Darn! Toisesta kohteesta sain aika pikaisesti vastatarjouksen, n. 4% alle pyyntihinnan. Nostin vielä hieman omaa tarjoustani, mutta en missään tapauksessa ollut valmis maksamaan noin lähellä pyydettyä hintaa olevaa summaa 15 vuotta vanhasta asunnosta, joka oli ainakin uuden maalikerroksen tarpeessa. Myyjä tuli hinnassa vielä vastaan symboliset 500$, mutta no luck, näkemyksemme olivat liian kaukana. Ei asuntoa!
Harmittelin, että homma kuivui kokoon sen paremman kohteen kanssa, siitä olisi sittenkin pitänyt tarjota enemmän. Näinköhän tässä kävi, että luu jäi kouraan? No ei, kävin nimittäin katsomassa toista ihan samanlaista asuntoa, joka oli kahden talon päässä suosikkikohteestani, samassa taloyhtiössä, samalla pohjaratkaisulla. Ensimmäisellä katsomiskerralla tämä asunto ei kuitenkaan jostain syystä kolahtanut samalla tavalla kuin se josta päädyin tekemään tarjouksen. Käytännössä tämä toinen asunto oli ihan samanlainen, ainoa merkittävä ero oli se, että olohuoneessa oli laattalattia kokolattiamaton sijaan. Ja jos ajatellaan käytännöllisyyttä, niin kyllähän laattalattia vuokrakohteessa on paljon parempi kuin kokolattiamatto. Lisäksi tämän toisen asunnon seinien maalipinta ei ollut niin hyvässä kunnossa kuin ensimmäisen, mutta sekin on vain kosmetiikkaa. Eli pienten tuumailujen jälkeen uutta tarjousta putkeen.
Vahingosta viisastuneena, nielin ylpeyteni ja tein tarjouksen n. 5% alle pyyntihinnan. Justin vei tarjouksen eteenpäin ja jäin odottelemaan. Kauaa ei tarvinnut odotella kun sain häneltä viestin että myyjä haluaa "proof of funds", eli vahvistuksen siitä että tosissaan ollaan liikenteessä ja että tilillä on tarpeeksi taalaa. Ei muuta kuin kopioimaan tiliotteita eri tileiltä niin että pystyin näyttämään rahoituksen olevan kunnossa. Myyjä oli tyytyväinen rahaselvitykseen ja antoi vastatarjouksensa, jota sitten vielä hieman hinkattiin suuntaan ja toiseen, mutta loppujen lopuksi päästiin hinnasta yhteisymmärrykseen. Ja BANG, ensimmäinen ulkomaan kohde oli vihdoinkin sujahtamassa salkkuun!
Stay tuned, more to come...sisältäen pari (loppujen lopuksi turhaa) käyntiä maistraatissa, tunteja pankissa istumista, rikkinäisen ilmastointilaitteen ihmettelyä, ja loputtoman määrän erilaisten kaavakkeiden ja sopimusten täyttämistä plus yleistä jännitystä ennen kuin homma oli purkissa!
perjantai 9. tammikuuta 2015
House hunting, Florida, USA! (Katse Amerikkaan, osa II)
Howdy, hyvät lukijat! Vuosi vaihtui vuodeksi 2015 ja Asuntosijoittaja on palannut hyvin ansaitulta (?) lomalta takaisin. Loma meni Floridassa, jossa lämmintä oli riittävästi, vaikka pilvisiä päiviäkin oli. Mutta pilvet eivät haitanneet niinä päivinä kun juoksimme katsomassa mahdollisia uusia sijoituskohteita Asuntosijoittajan salkkuun! Kyllä, nyt on aika laajentaa omaa katsantoa ja tutustua aivan toisenlaiseen asuntomarkkinaan, jossa hinnat eivät (ainakaan vielä) huimaa päätä, mutta vuokratuotot ovat edelleen kovia. Joten, tässä pieni asuntomatkakertomus kuvien kanssa!
Amerikassa asunnon osto toimii siten, että asuntokaupan molemmilla osapuolilla, ostajalla ja myyjällä, on oma kiinteistönvälittäjä valvomassa toimeksiantajansa etua. Välittäjät jakavat välityspalkkion keskenään. Toinen Amerikan erikoisuus on MLS eli Multiple Listing Service. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kiinteistönvälittäjät pystyvät myymään kaikkia myynnissä olevia asuntoja. Etuna tässä on se että ostaja pääsee oman luottovälittäjänsä kanssa katsomaan kaikkia kiinnostavia kohteita, huono puoli taas se, että välittäjä ei tiedä myytävästä kohteesta yleensä kuin ne samat perustiedot jotka ostajakin pystyy lukemaan netistä. Ainakin minun mielestäni homma toimi kuitenkin hyvin.
Kiinteistönvälittäjän valinta oli mielenkiintoinen. Tunsin entuudestaan yhden välittäjän jonka kanssa olen tehnyt bisnestä aikaisemminkin, joten laitoin hänelle sähköpostiviestin hyvissä ajoin ennen matkaa. Vielä tähän päivään (9.1.) mennessä en ole saanut minkäänlaista vastausta viestiini...Olin tästä hieman ihmeissäni, mutta päätin että en kyllä soittele perään! Näin ollen otin paikan päällä yhteyttä puolituttuun välittäjään, ja hän vastasikin heti viestiini ja sovimme tapaamisen. Sen lisäksi surffailin zillow.com:ssa (paikallinen oikotie), josta löysin asiakasarvostelujen perusteella mustaksi hevoseksi vielä toisen, hyvät arviot saaneen välittäjän jolle lähetin yhteydenottopyynnön. Hän vastasi seuraavana päivänä, ja pahoitteli viivettä vastaamisessaan, joka johtui menossa olevasta lomasta. Sain hänenkin kanssaan sovittua tapaamisen siten, että tapaisin molemmat välittäjät samana päivänä.
Molemmat välittäjät olivat miehiä, toinen kolmekymppinen, toinen ehkä viisi vuotta vanhempi. Molemmat olivat kohteliaita, fiksun oloisia ja vaikuttivat asiansa osaavillta, mutta mustana hevosena mukaan tullut, n. 35-vuotias välittäjä veti kuitenkin pidemmän korren. Asian ratkaisi hänen kysymyksensä, "what do you expect from me as your realtor?" Kysymys, jonka soisi kuulevan useamminkin välittäjiltä. Kun vielä selvisi, että kyseinen herra oli itsekin asuntosijoittaja, oli homma sitä myöten taputeltu.
Annoin välittäjälle speksit siitä, minkälaista kohdetta olin hakemassa, ja hän pani tuulemaan! Kaksi päivää myöhemmin välittäjä oli järjestänyt esittelyt pariinkymmeneen kohteeseen siten, että ensimmäisenä päivänä kävisimme katsomassa kymmentä kohdetta, toisena päivänä viittä kohdetta ja kolmantena päivänä neljää kohdetta. All right!
Esittelykierrokset sujuivat jouheasti. Liikuimme välittäjän autolla (isolla FORD F-250 avolavalla!) kohteesta toiseen. Osa myytävistä kohteista oli tyhjillään, osassa asuttiin ja osassa oli asukkaat paikalla, parhaimmillaan/pahimmillaan ruokailemassa kun tulimme paikalle! Tunsin itseni tunkeilijaksi vieraiden ihmisten kotona, mutta niin homma välittäjän mukaan pelaa Amerikassa. Kohteet olivat hyvin erilaisia, suurin osa oli aidatuilla alueilla, joihin mennään sisään valvotusta portista, osa taas oli ihan tavallisilla aluieilla joihin kuka tahansa pääsee. Nuo aidatut alueet ovat Floridassa tyypillisiä, aidoilla ja porteilla ainakin yritetään luoda turvallisuuden tunnetta alueen asukkaille.
Yksi silmiinpistävä yhteinen tekijä kaikille käymillemme alueille löytyi ja se oli alueiden siisteys! Jo muutama kuollut puusta tippunut lehti kadulla vaikutti lähes anarkialta, niin siistejä alueet olivat! Koska olin pyytänyt välittäjää esittelemään vain uusia/uudehkoja kohteita, olivat itse asunnot hyvin samanlaisia; samanlaiset keittiön kaapit, samanlaiset wc-istuimet, samanlaiset vaatehuoneiden hyllyt..aika perusbulkkia, sanoisin. Yksi mielenkiintoinen kohde oli remontissa oleva kolmen makuuhuoneen koti. Asunto oli omistajan rahavaikeuksien vuoksi päätynyt pankin omistukseen (foreclosure) ja pankki remontoi asunnon kuntoon. Alunperin asunnossa kaikki oli ollut oranssia, siis ihan kaikki, seinät, ovet katot...ugh!
Yksi Floridalle tyypillinen ominaisuus näillä alueilla oli se, että ne tarjosivat hyvät palvelut asukkaille. Vai miltä kuullostaisi kuntosali, uima-allas, tiki-baari, cabana, club house, tenniskenttä, golfkenttä, kaikki käytössä yhtiövastikkeella! Ja nyt ei puhuta mistään miljoonan dollarin asunnoista vaan ihan perus-, kahden tai kolmen makuuhuoneen asunnosta! Hyvältähän ne kuulostaa..ja näyttää!
Amerikan asuntoja ei myydä neliöillä (toki neliöjalat ilmoitetaan myyntiesitteissä), vaan makuuhuoneiden ja kylpyhuoneden määrällä, esim 3bd 2ba (kolme makuuhuonetta, 2 kylpyhuonetta). Lisäksi asunnoissa voi olla 1/2 tai 3/4 kylpyhuoneita (vessa tai ilman ammetta oleva kylpyhuone), den (kuin makuuhuone mutta ilman kaappeja, joskus myös ikkunaton) ja bonushuone (aulatiloja, yläkerroksessa oleva parvitila, tai ihan mitä tahansa). Se miksi asunnon neliöt eivät ole niin tärkeitä, on se, että kaikki asunnot ovat pääsääntöisesti erittäin tilavia. kahden makuuhuoneen asunnotkin ovat yleensä 1200 neliöjalkaa (sq.feet), eli n. 120m2. Tilaa riittää olemiseen ja elämiseen.
Koska kohteet olivat niin samanlaisia, oli kännykkäkamera korvaamaton apu! Kun joka kohteesta nappasi kuvat, oli illalla kierroksen jälkeen helpompi jäsentää näkemäänsä. Tarjontaa oli oman mittapuun mukaan runsaasti, mutta välittäjä sanoi, että kohdevarasto on huomattavasti pienempi, mitä se on ollut moneen vuoteen. Ostajat ovat taas palanneet markkinoille. Seuraavassa postauksessa kerrotaan, kuinkas sitten kävikään...stay tunes, folks!
Ps. Uusi vuosi, uusi kysely. Vastatkaahan kysymykseen, millaista asuntosijoittamisvuotta odotatte!
Amerikassa asunnon osto toimii siten, että asuntokaupan molemmilla osapuolilla, ostajalla ja myyjällä, on oma kiinteistönvälittäjä valvomassa toimeksiantajansa etua. Välittäjät jakavat välityspalkkion keskenään. Toinen Amerikan erikoisuus on MLS eli Multiple Listing Service. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kiinteistönvälittäjät pystyvät myymään kaikkia myynnissä olevia asuntoja. Etuna tässä on se että ostaja pääsee oman luottovälittäjänsä kanssa katsomaan kaikkia kiinnostavia kohteita, huono puoli taas se, että välittäjä ei tiedä myytävästä kohteesta yleensä kuin ne samat perustiedot jotka ostajakin pystyy lukemaan netistä. Ainakin minun mielestäni homma toimi kuitenkin hyvin.
Kiinteistönvälittäjän valinta oli mielenkiintoinen. Tunsin entuudestaan yhden välittäjän jonka kanssa olen tehnyt bisnestä aikaisemminkin, joten laitoin hänelle sähköpostiviestin hyvissä ajoin ennen matkaa. Vielä tähän päivään (9.1.) mennessä en ole saanut minkäänlaista vastausta viestiini...Olin tästä hieman ihmeissäni, mutta päätin että en kyllä soittele perään! Näin ollen otin paikan päällä yhteyttä puolituttuun välittäjään, ja hän vastasikin heti viestiini ja sovimme tapaamisen. Sen lisäksi surffailin zillow.com:ssa (paikallinen oikotie), josta löysin asiakasarvostelujen perusteella mustaksi hevoseksi vielä toisen, hyvät arviot saaneen välittäjän jolle lähetin yhteydenottopyynnön. Hän vastasi seuraavana päivänä, ja pahoitteli viivettä vastaamisessaan, joka johtui menossa olevasta lomasta. Sain hänenkin kanssaan sovittua tapaamisen siten, että tapaisin molemmat välittäjät samana päivänä.
Molemmat välittäjät olivat miehiä, toinen kolmekymppinen, toinen ehkä viisi vuotta vanhempi. Molemmat olivat kohteliaita, fiksun oloisia ja vaikuttivat asiansa osaavillta, mutta mustana hevosena mukaan tullut, n. 35-vuotias välittäjä veti kuitenkin pidemmän korren. Asian ratkaisi hänen kysymyksensä, "what do you expect from me as your realtor?" Kysymys, jonka soisi kuulevan useamminkin välittäjiltä. Kun vielä selvisi, että kyseinen herra oli itsekin asuntosijoittaja, oli homma sitä myöten taputeltu.
Esittelykierrokset sujuivat jouheasti. Liikuimme välittäjän autolla (isolla FORD F-250 avolavalla!) kohteesta toiseen. Osa myytävistä kohteista oli tyhjillään, osassa asuttiin ja osassa oli asukkaat paikalla, parhaimmillaan/pahimmillaan ruokailemassa kun tulimme paikalle! Tunsin itseni tunkeilijaksi vieraiden ihmisten kotona, mutta niin homma välittäjän mukaan pelaa Amerikassa. Kohteet olivat hyvin erilaisia, suurin osa oli aidatuilla alueilla, joihin mennään sisään valvotusta portista, osa taas oli ihan tavallisilla aluieilla joihin kuka tahansa pääsee. Nuo aidatut alueet ovat Floridassa tyypillisiä, aidoilla ja porteilla ainakin yritetään luoda turvallisuuden tunnetta alueen asukkaille.
Yksi Floridalle tyypillinen ominaisuus näillä alueilla oli se, että ne tarjosivat hyvät palvelut asukkaille. Vai miltä kuullostaisi kuntosali, uima-allas, tiki-baari, cabana, club house, tenniskenttä, golfkenttä, kaikki käytössä yhtiövastikkeella! Ja nyt ei puhuta mistään miljoonan dollarin asunnoista vaan ihan perus-, kahden tai kolmen makuuhuoneen asunnosta! Hyvältähän ne kuulostaa..ja näyttää!
Ps. Uusi vuosi, uusi kysely. Vastatkaahan kysymykseen, millaista asuntosijoittamisvuotta odotatte!
perjantai 19. joulukuuta 2014
Rauhallista Joulua!
Vuosi lähenee loppuaan. Asuntosijoittaja kuten kaikki muutkin ovat saaneet tänä vuonna kokea aikamoista turbulenssia niin sijoitusrintamalla kuin maailmanpolitiikassakin. Suomen taloustilanne jatkuu kituvana eikä hyviä uutisia ole näköpiirissä juuri ollut. Nyt on kuitenkin aika hiljentyä joulun viettoon ja jättää arkimurheet taakse. Sijoituksista, politiikasta ja taloudesta ehtii huolehtimaan myöhemminkin, keskitytään nauttimaan joulun ajasta, kukin omalla tavallaan; perheen kanssa, ystävien kera tai vaikka yksin, jos se tuntuu hyvältä. Asuntosijoittaja vetäytyy palmun alle lämpimään kirjojen ja ystävien kanssa, luvassa on leppoisia päiviä auringon hyväiltävänä. Toivotan kaikille blogin lukijoille mitä parhainta joulua ja parempaa vuotta 2015! Tervetuloa blogin mukaan taas tammikuussa, jolloin käynnistyy jo blogin kuudes (!) vuosi!
tiistai 25. marraskuuta 2014
Katse Amerikkaan, osa I
Olen jo pidemmän aikaa halunnut kirjoittaa ulkomaan kohteisiin suuntautuvasta asuntosijoittamisesta, ja koska aihepiiri on sen verran laaja, päätin paloitella sen useampaan kokonaisuuteen, jotka sitten jonkinajan kuluessa ilmestyvät tähän blogiin. Tämä ensimmäinen kirjoitus olkoon eräänlainen lyhyt johdanto aiheeseen. Syy minkä vuoksi kirjoitan nimenomaan USA:n kohteista, on se, että ne tuntuvat itselleni kaikista kiinnostavimmilta. Muita potentiaalisia ulkomaan kohteita asuntosijoittajalle mielestäni ovat ainakin Espanja ja Portugali, jotka EU-maina ovat kohtalaisen helppoja maita mennä mukaan markkinoille. Toki mielenkiintoisia kohteita löytyy muualtakin, mutta ainakaan itselläni ei muista markkinoista ole tarvittavaa tietoa.
Katse länteen päin kannattaa kääntää, mikäli Suomen asuntojen (ainakin pääkaupunkiseudun) hinnat ahdistavat ja vuokratuottoprosentit tuntuvat alhaisilta. Ainakin Helsingin asuntomarkkinat pienten asuntojen kohdalla ovat sellaiset, että kovin korkeisiin vuokratuottohin on todella vaikea päästä. Lisäksi asuntojen ylläpitokulut Suomessa ovat lähteneet "lapasesta" kohonneiden verojen ja muiden kustannusten osalta. Ja jos vielä otetaan mukaan Suomeen liittyvä geopoliittinen riski (hei vaan, Venäjä!), vaikkakin tämä on toivon mukaan kaukaa haettu ajatus, niin sijoitusten hajauttaminen ulkomaan kohteisiin ei välttämättä ole yhtään hassumpi ajatus.
USA maana tarjoaa valtavan potentiaalin asuntosijoittajalle; yli 300 miljoonaa asukasta, 50 osavaltiota, dynaaminen, kasvava talous ja voimakas työperäinen muuttoliike niin maan sisällä kuin ulkomailtakin sekä vuoden 2008 markkinaromahduksen jäljiltä asuntojen edullisen hintatason. USAssa vuokralla asuminen ei ole sellainen mörkö, kuin Suomessa jossa isolle osalle ihmisistä omistusasuminen on se ainoa oikea päämäärä. Lisäksi USA tarjoaa hyvät mahdollisuudet valita loma-asuntojen (esim. Florida ja Las Vegas) tai perinteisten, pidempiaikaisten kotien vuokraamisen. Mahdollisuuksia on siis paljon!
Aivan noviisina ei kannata lähteä vieraan maan asuntomarkkinoille. Kannattaa tutustua eri osavaltioihin ja miettiä, mikä tuntuu omaan sijoitusfilosofiaan nähden järkevimmältä. Itseäni kiinnostaa useasta syystä eniten Florida; ilmasto, hyvät ja kohtuuhintaiset yhteydet Suomesta, voimakas muuttoliike, ja vapaa-ajan asuntojen voimakas kysyntä ja fakta, että Floridassa ei ole lainkaan osavaltion tuloverotusta. Ainoa itselleni mieleen tuleva negatiivinen asia Floridasta on ilmastoriski, eli se, että Florida on alttiina hurrikaaneille. Tämä nostaa vakuutusmaksuja ja saattaa aiheuttaa isojakin kustannuksia jos oikein huonosti käy.
Kaikista parhaiten alkuun pääsee sillä, että kun on kartoittanut mielessään mielenkiintoisia kohteita, ostaa lentoliput ja lähtee paikan päälle katsomaan. Esim. juuri Floridaan on helppo lähteä lomalle ja yhdistää siihen eri kaupunkeihin ja alueisiin tutustumisen. Mikäli on matkustanut USAssa ja mielessä on jo tietty osavaltio tai kaupunki, joka kiinnostaa, helpottaa se huomattavasti asunnon hankintaprosessia.
Ennen matkaan lähtöä kannataa asiaa tutkia netistä. Netti tarjoaa runsaasti tietoa englanniksi mutta myös suomeksi. Alaa jonkin verran seuraavat tietävät varmaan Matias Savolaisen, joka on itse muutaman vuoden ajan keskittynyt Amerikan asuntobisnekseen. Itse en Matiasta henkilökohtaisesti tunne, mutta hänen bloginsa ja muu materiaali on ollut hyvänä apuna ajatusten eteenpäin viemisessä, joten linkkaan tähän ensimmäisen USA-postauksen lopuksi linkit Matiaksen materiaaleihin.
USAn asunnont sijoituskohteena
USA Asunnot lokakuu 2014
Matias Savolaisen blogi
Katse länteen päin kannattaa kääntää, mikäli Suomen asuntojen (ainakin pääkaupunkiseudun) hinnat ahdistavat ja vuokratuottoprosentit tuntuvat alhaisilta. Ainakin Helsingin asuntomarkkinat pienten asuntojen kohdalla ovat sellaiset, että kovin korkeisiin vuokratuottohin on todella vaikea päästä. Lisäksi asuntojen ylläpitokulut Suomessa ovat lähteneet "lapasesta" kohonneiden verojen ja muiden kustannusten osalta. Ja jos vielä otetaan mukaan Suomeen liittyvä geopoliittinen riski (hei vaan, Venäjä!), vaikkakin tämä on toivon mukaan kaukaa haettu ajatus, niin sijoitusten hajauttaminen ulkomaan kohteisiin ei välttämättä ole yhtään hassumpi ajatus.
USA maana tarjoaa valtavan potentiaalin asuntosijoittajalle; yli 300 miljoonaa asukasta, 50 osavaltiota, dynaaminen, kasvava talous ja voimakas työperäinen muuttoliike niin maan sisällä kuin ulkomailtakin sekä vuoden 2008 markkinaromahduksen jäljiltä asuntojen edullisen hintatason. USAssa vuokralla asuminen ei ole sellainen mörkö, kuin Suomessa jossa isolle osalle ihmisistä omistusasuminen on se ainoa oikea päämäärä. Lisäksi USA tarjoaa hyvät mahdollisuudet valita loma-asuntojen (esim. Florida ja Las Vegas) tai perinteisten, pidempiaikaisten kotien vuokraamisen. Mahdollisuuksia on siis paljon!
Aivan noviisina ei kannata lähteä vieraan maan asuntomarkkinoille. Kannattaa tutustua eri osavaltioihin ja miettiä, mikä tuntuu omaan sijoitusfilosofiaan nähden järkevimmältä. Itseäni kiinnostaa useasta syystä eniten Florida; ilmasto, hyvät ja kohtuuhintaiset yhteydet Suomesta, voimakas muuttoliike, ja vapaa-ajan asuntojen voimakas kysyntä ja fakta, että Floridassa ei ole lainkaan osavaltion tuloverotusta. Ainoa itselleni mieleen tuleva negatiivinen asia Floridasta on ilmastoriski, eli se, että Florida on alttiina hurrikaaneille. Tämä nostaa vakuutusmaksuja ja saattaa aiheuttaa isojakin kustannuksia jos oikein huonosti käy.
Kaikista parhaiten alkuun pääsee sillä, että kun on kartoittanut mielessään mielenkiintoisia kohteita, ostaa lentoliput ja lähtee paikan päälle katsomaan. Esim. juuri Floridaan on helppo lähteä lomalle ja yhdistää siihen eri kaupunkeihin ja alueisiin tutustumisen. Mikäli on matkustanut USAssa ja mielessä on jo tietty osavaltio tai kaupunki, joka kiinnostaa, helpottaa se huomattavasti asunnon hankintaprosessia.
Ennen matkaan lähtöä kannataa asiaa tutkia netistä. Netti tarjoaa runsaasti tietoa englanniksi mutta myös suomeksi. Alaa jonkin verran seuraavat tietävät varmaan Matias Savolaisen, joka on itse muutaman vuoden ajan keskittynyt Amerikan asuntobisnekseen. Itse en Matiasta henkilökohtaisesti tunne, mutta hänen bloginsa ja muu materiaali on ollut hyvänä apuna ajatusten eteenpäin viemisessä, joten linkkaan tähän ensimmäisen USA-postauksen lopuksi linkit Matiaksen materiaaleihin.
USAn asunnont sijoituskohteena
USA Asunnot lokakuu 2014
Matias Savolaisen blogi
tiistai 21. lokakuuta 2014
Kun tuntematon soittaa...
Lauantai-ilta. Rauhallinen koti-ilta, kynttilöitä, hyvää ruokaa. TV:n katselua oman sohvan syleilyssä. Kello lähestyy puolta yötä. Puhelin soi, tuntematon puhelinnumero.
-"Asuntosijoittaja", vastaan
-"...Hei, haloo...Oletko Herra Asuntosijoittaja...", kuulu puhelimesta
-"Joo, kyllä olen", vastaan hämilläni
-"Aah, ihanaa, onneksi vastasit, olen Neiti Vuokralainen, Asunnosta 1", sanoo huojentunut ääni
Tässä vaiheessa mielikuvitukseni saa siivet ja vatsanpohjasta kirpaisee, kun mietin, mikä katastrofi asunnossa on tapahtunut. Rikkimennyt vesiputki, joka puskee vettä asuntoon kovalla paineella? Kaasuhellan sytyttämä tulipalo? Yläkerran asunnosta lattia romahtanut? Samalla kun kelailen eri kauhuskenaarioita mielessäni, kuulen kuinka vuokralaiseni kertoo huojentuneena, että hänellä on vieraita kylässä istumassa iltaa, ja kun seurue oli lähtenyt ulos tupakalle, olivat asunnon avaimet jääneet sisään ja nyt herrasväki oli jumissa rappukäytävässä. Ja syy miksi puhelu tuli tuntemattomasta numerosta, oli se, että vuokralaisen oma puhelin oli jäänyt lukkojen taakse asuntoon. Ja nyt kaivattiin toimintaohjeita, miten toimia.
Ensihuojennnuksen jälkeen minua alkoi hymyilyttää, ja lupasin hätääntyneelle Neiti Vuokralaiselle, että tulen päästämään heidät pinteestä. Taas hyvä muistutus miksi on hyvä, että sijoitusasunnot ovat lähellä omaa kotia; on helppoa lähteä hoitamaan asioita kun on tarve. Ja hyvä muistutus myös siitä, että vuokranantajan kannattaa AINA pitää yhdet avaimet omistamaansa asuntoon. Säästin vuokralaiseltani pitkän pennin kun hänen ei tarvinnut kutsua lukkoseppää avaamaan ovea (taloyhtiön talonmies sattui olemaan lomalla), lisäksi sain hänet ikuisesti kiitolliseksi ritarillisella eleelläni!. Mutta episodin ehkä tärkein muistutus on se, että vuokranantajan on syytä tasaisin väliajoin tarkistaa, että vuokralaisella on voimassa oleva kotivakuutus vastuuvakuutuksella. Vuokralaista voi pyytää kerran vuodessa lähettämään kopion voimassa olevasta vakuutuskirjasta. Kun vakuutukset ovat ajan tasalla, voivat sekä vuokralainen että vuokranantaja nukkua yönsä hyvin, eikä vuokranantajan tarvitse saada sydänkohtausta jos vuokralainen soittaa yllättäen.
-"Asuntosijoittaja", vastaan
-"...Hei, haloo...Oletko Herra Asuntosijoittaja...", kuulu puhelimesta
-"Joo, kyllä olen", vastaan hämilläni
-"Aah, ihanaa, onneksi vastasit, olen Neiti Vuokralainen, Asunnosta 1", sanoo huojentunut ääni
Tässä vaiheessa mielikuvitukseni saa siivet ja vatsanpohjasta kirpaisee, kun mietin, mikä katastrofi asunnossa on tapahtunut. Rikkimennyt vesiputki, joka puskee vettä asuntoon kovalla paineella? Kaasuhellan sytyttämä tulipalo? Yläkerran asunnosta lattia romahtanut? Samalla kun kelailen eri kauhuskenaarioita mielessäni, kuulen kuinka vuokralaiseni kertoo huojentuneena, että hänellä on vieraita kylässä istumassa iltaa, ja kun seurue oli lähtenyt ulos tupakalle, olivat asunnon avaimet jääneet sisään ja nyt herrasväki oli jumissa rappukäytävässä. Ja syy miksi puhelu tuli tuntemattomasta numerosta, oli se, että vuokralaisen oma puhelin oli jäänyt lukkojen taakse asuntoon. Ja nyt kaivattiin toimintaohjeita, miten toimia.
Ensihuojennnuksen jälkeen minua alkoi hymyilyttää, ja lupasin hätääntyneelle Neiti Vuokralaiselle, että tulen päästämään heidät pinteestä. Taas hyvä muistutus miksi on hyvä, että sijoitusasunnot ovat lähellä omaa kotia; on helppoa lähteä hoitamaan asioita kun on tarve. Ja hyvä muistutus myös siitä, että vuokranantajan kannattaa AINA pitää yhdet avaimet omistamaansa asuntoon. Säästin vuokralaiseltani pitkän pennin kun hänen ei tarvinnut kutsua lukkoseppää avaamaan ovea (taloyhtiön talonmies sattui olemaan lomalla), lisäksi sain hänet ikuisesti kiitolliseksi ritarillisella eleelläni!. Mutta episodin ehkä tärkein muistutus on se, että vuokranantajan on syytä tasaisin väliajoin tarkistaa, että vuokralaisella on voimassa oleva kotivakuutus vastuuvakuutuksella. Vuokralaista voi pyytää kerran vuodessa lähettämään kopion voimassa olevasta vakuutuskirjasta. Kun vakuutukset ovat ajan tasalla, voivat sekä vuokralainen että vuokranantaja nukkua yönsä hyvin, eikä vuokranantajan tarvitse saada sydänkohtausta jos vuokralainen soittaa yllättäen.
tiistai 16. syyskuuta 2014
Asuntosijoitusohjelma radiossa
Radio Ravulla on alkanut Jenni Witikkalan hostaama asuntosijoittamista käsittelevä radio-ohjelma. Tulee livenä Ravulta maanantaisin klo 12.00-13.00, sekä uusintana useita kertoja. Ensimmäisessä lähetyksessä vieraana "Osta, Vuokraa, Vaurastu"-kirjan toinen kirjoittaja, asuntosijoittaja Olli Turunen. Ainakin ensimmäinen ohjelma vaikutti ihan hyvältä, kannattaa kääntää Ravun taajuudelle 102,0 tai kuunnella esim. tästä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)